maanantai 29. joulukuuta 2014

I fell apart but got back up again

 Mitenkä voi olla näin vaikeaa taas pitkästäaikaa tämä blögin kirjoittaminen. Oon jo kummannu ainakin kolme eri alkua... Yksi alku kertoi miksi olen viettänyt blogihiljaisuutta. No mitäs se kenellekään kuuluu? Kumitus. Suoraan asiaan. Hölmöä. Kumitus. Jotain hönötystä jämälangoista. Blää. Kumitus. Taidanpa aloittaa näin.

Tein sukat. Toiset Stitch Surferit. Josta tulikin mieleen että on aihetta juhlaan. Vuosi sitten sain valmiiksi elämäni ensimmäiset sukat. Vuoden aikana olen neulonut 30 paria sukkia. Kukapa olisi uskonut...

 Eniveis. Näistä PITI tulla Sulolle sukat. Ei tullut. Oikein sopivat neulojalle.
Lankana käytin taas Mummoa ja Sulon sukista yli jäänyttä Piratenwollen sukkalankaa. Tuli vähän tällanen MetsuriMies fiilis näihin. Toisen koiven kantapään tein ihan ohjeen mukaan mutta vaikutti niin sekavalta et toiseen tein ihan tavallisen tiimalasin. Ei kukaan huomaa.
Neulominen on nyt tässä parin viikon aikana ollut hiukan hankalaa. Syynä kuvassa oikealla näkyvä karvadonitsi. Ansa. Mun neulominen onkin nyt viimeaikoina tapahtunut bussissa sekä misun nukkuessa. Sinänsä kiva koska voidaan yhdessätuumin katsoa mm Downton Abbeyta tai Puutarhaetsiviä. Toinen neuloo, toinen kehrää. Toimii.

Virkkasin Ansaan sointuvan hiirenkin.