Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muuta jännää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muuta jännää. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. syyskuuta 2013

uuh, I love my style

Näin syntymäpäivien kynnyksellä on hyvä miettiä elämää ja kuolemaa. Mitä olen saanut aikaiseksi, mitä on jäänyt tekemättä.

Lainatakseni inhokki-artistiani cheekkiä "Mitä musta jää kun mä lähden täältä?" tai jotain sinnepäin.
Noh, minusta jää:

 Helvetin iso kasa neulomuksia. Niin ja nämähän ovat vaan ne jutut jotka löysin äkkiseltään n.10 minuutin aikana.

32 kaulahuivia, plus kaikki ne, jotka olen lahjoittanut pois (äkkisentään laskettuna 25)
10 pipoa ja ne jotka olen lahjoittanut pois (äkkiseltään laskettuna 15)
1 x -mörkö
- tiikeri
- leijona
- krokotiili
- Batman
- Kissabussi
- Kettu
- Pupu
- Mustekala
- viltti

 8 villapaitaa/takkia. Kuvasta puuttuu ainakin viisi takkia

ja kuusi jää kesken.


tiistai 27. elokuuta 2013

Kuka lohduttaisi Mimmiä?

Hmm, en tiedä taaskaan miten tämän aloittaisi.

Mulla oli tossa pari viikkoa sitten hirvee angsti. Siis ihan kauhee. Traumaattinen tilanne joka johti muutaman päivän totaalisen voimattomuuteen. Kaiken lisäksi päälle tuli vielä flunssa. Tuplakurjuus.
Onneksi sain purkaa suurimman osan ajatuksistani Kuopiottarelle. On hyvä, että ihmisellä on rakkaita ystäviä, jotka ihan oikeasti tuntee sen ihan oikeen ja orginaalin Mimmin. On se hienoa.

Pari päivää vielä angstasin, mutta sitten alkoi jo helpottaa. Tajusin, että minä nyt olen tällainen. En opiskele aivokirurgiaa, en pidä klubilla tanssimisesta, minulla ei ole miljoonaa kaveria. joiden kanssa tehdään kaikkee kreisii ja jaetaan nämä kreisit tapahtumat feissarissa, minulla on kourallinen rakkaita ystävättäriä,  minulla ei ole mielenkiintoisia harrastuksia ja ennen kaikka oon tosi ujo. 

Ujoudesta tuli mieleen Kuka lohduttaisi nyytiä. Sunnuntaina sain kirjan käsiini ja voi että mitä viisauksia! I feel you Nyyti. Tästälähtien aina, kun joudun sellaiseen "ahdistavaan" (lue: esim. kotibileet joissa oon ainoo joka ei tunne ketään) tilanteeseen mietin Nyytiä joka rohkaisee mielensä ja lähtee pelastamaan Tuittua mörön kynsistä. Voin tehdä mielessäni hurjan sotatanssin ja sit vaan "Kas, heipähei! Jutellaanko vaiko ei?"

Parhaimpia istensäpiristämiskeinoja ovat:
- Muffinssien leipominen
(mielestäni yksi tämän vuoden parhaista levyistä)
- Sormuksen tuijottelu
- Siideri/kalja/mansikkamargariitta kannu terassilla

 - Silmukkamerkkien tekeminen.
(Käytiin tänään sinellissä hakemassa noita tekotarpeita.
M: Haa! Tässä näitä on! " *ottaa käteen lyhyitä tikkuja*
S: Eks noi pidemmät olis parempia?
M: Mistä sä tiedät mitä mä olen tekemässä?! :O *yllättynyt, ei vihainen*
S: No eks noista tuu niitä merkkejä?
Hyvin koulutettu, sanon ma)

-Pesän rakentaminen

- Aurinkokennovalaisimet parvekkeelle 
- Uudet verhot (Vallilan Tennarit) ja uusvanha jalkalamppu.
- Suuremmat ruukut kukille
- Kasvien paikkojen vaihtaminen

-KESÄLOMA ja sopivasti suunnitelmia sen viettämiseen

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kiviksiä

Parhautta nyt:
1.) Dymo.
Sulolla oli ajatus laittaa tota vinyylihyllyä järjestykseen. Dymolla saa helposti asiat järkkäiltyä. Nyt vaan pitäis vielä keksiä mistä saa vinyylin kokoista ohutta pleksiä tms tai vaneria.  Saa nähdä jääkö siihen hommaan enää yhtään nauhaa...

 Saatoin vähän innostua...
2.) Tein silmukkamerkkejä. Ei mitään maailman hienoimpia, mutta ajavat kyllä asiansa ja sain tyydytettyä mun näpertelyhimoni.
3.) Naapurin lintumummon kiitoskakku. On muuten tosi hyvää. "On mukavaa olla mukava sellasille ihmisille jotka ovat mukavia minulle".
 Setin päälle oli kirjoitettu hellyyttävällä mummo-käsialalla
Kakun ainesosat:Voita
Sokeria
Omega munia
Vehnäj, leivinjauhe
Vanhouten kaakaojauh
vaniljasokeria
Marianne karamelli rouhetta;
Josta tulee kakkuun rapeus.


Kakku leivottu 16/4 -13

Päällys:
Kaakaotomusokeri-kuorrutus.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tulin vaan kertomaan

....että tasan 2kk.


Huomenna paita.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Vapise Yki!

Saanen ilokseni ilmoittaa että, operaatio "Keittiöön valo" on saatu päätökseen. Asiahan oli siis niin, ettei me varsinaisesti edes tarvittu keittiöön valoa, koska liesituuletin plus astiakaapin alla oleva loisteputki.

Tarvikkeet: Uulssonin valaisinjohto, maadoittamaton valaisinpistokejohto, valikoimasta poistuva isokantainen energiansäästölamppu (olisin halunnu ledin, mut nuukuus iski), tarkkasilmäinen mutsi, jäälyhtymuotti, kukkapurkki, Sulon askartelutaidot, sakset ja Batman bluureiboksin muovilootan pala. Helppoa kun sen osaa!
 Valaisemistarkoitukseen toi ei nyt ehkä ihan maailman parhain ole. Sinertävä valo suuntautuu alaspäin. Nooh.. Mut on se kyllä hiano, vaikka itse sanonkin! Sulokin sanoo.

Nyt mun sisäinen Yki Nummeni huutaa. Olis vaik kuin siistiä tehdä sellanen muovipullo-muovilusikka valaisin...hmmm.

En tiedä kuinka paloturvallinen toi ihan oikeesti on. Tuudittaudun siihen ajatukseen, ettei energiansäästölamppu kuumene kovin. Älkää kokeilko!



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pyykkipäivä

-Seuraava teksti sisältää sekavaa selostusta vaatteista-

Aina näin pyykkipäivinä sitä ihmettelee, että ketä täällä oikein asuu. Täällä pitäisi asustella kaksi noin 25-vuotiasta ihmistä. Kaksi aikuista, ei lapsia tai teinejä. Siltikin mua aina pyykkipäivinä naurattaa nää meidän releet. 
Kokosin tähän teidän nähtäville nyt mun iha lempparipaidat. On bändipaitaa, pari StarWarssii, smurffii, bätmäniä, kapteeni amerikkaa..Sulollahan ei muuta ookaa ku bändi- ja sarjakuvapaitoja. Miks mulla ei oo mitää aikuistenvaatteita? Arvatkaa kui vaikee on lähtee jonneki ulos, varsinkin näin talvella. Kivoja kesätoppeja mulla kyllä on.
Meidän Sulon kanssa pitää aina välillä vähän koordinoida tätä pukeutumista. Meinaan niin, ettei molemmilla vaan oo samaan aikaan samassa paikkaa päällä ruutupaitaa ja farkkuja. Eks yleensä pariskunnat nimenomaan värikoordinoi niiden vaatteet? Meillä oli ainaki lukiossa sellanen pariskunta, joilla oli aina samanvärinen paita. Jotenki muistelen, et niillä olis aika usein vielä ollu sellaset ihan kirkkaankeltaset Wescin paidat. Vai olisko toisella ollu huppari ja toisella teepaita. En muista, mut se keltasuus on kyllä jääny mieleen.  Siellä ne sitte söpösti ruokajonossa pussaili.

Mulla on vissiin joku kriisi. Eks kakskytviisvuotiaana pitäs olla yks lapsi ja jos ei sitä oo ni ainakin ura. Tai ehkä ennemminkin alkava loistokas ura. Pitäs olla joku hirveen hieno englanninkielinen ammattinimike ja vaatekaapissa oikee kunnon jakkupuku kokoelma. Jos ei jakkupukuja ni ainaskii viis bleiseriä, jotain "smart and casual" vaatetta, kolmet suorat housut, kauluspaitoja kakstoista, kravaatteja kaikissa sateenkaaren väreissä, pitkä villakangastakki, läppärilaukku ja kymmenen paria korkkareita. Mulla on kyllä oikeestaan se villakangastakki, se ei tosin oo pitkä.
Kattelin ihan vaan huvikseni henkkamaukan nettikauppaa. Eksyin jotenkin lastenvaateosastolle. Jotenkin ihan vaan vahingossa ku kattelin olisko siellä mitään siistiä Star Wars paitaa koossa 158. Meinasin pudota sohvalta. Oikeesti! Miksei lapsille tehdä lastenvaatteita? Mihin tollanen just yli metrinen tytteliini tarvii kansitakkia? Eihän sellasessa voi edes leikkiä! Muah!

 Ja nyt ku oon tällasella tuulella ni lisään tähän myös ihan puskista tällasen ihmetyksen aiheen, että miks lastenhuoneen pitää olla valkonen?
 

 
Ostin kirpparilta itelleni eurolla Myy-paidan. Prkl!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

"Mä voisin pelaa"

Sulon Seurassa,on uusi osio blogissa. Ideahan tähän tuli toissayönä. Ajattelin ihan omaksi ja muiden iloksi jakaa tässä nyt ideoita ja ajatuksia videopeleistä. Lähinnä neulojan (katsojan) kannalta. Juonesta, hahmoista ja muusta. Mitään "pelaajan vaimo"-blogia tästä ei tule. Katsotaan miten tämä kehittyy vai jääkö vaan yhden hitin ihmeeksi :DSulo siis pelaa pleikka 3 ja xbox pelejä. Sillon ihan aluks ku muutettiin yhteen asumaan ni mulla oli joku ihme angsti pelaamista ja leffojen kattelua kohtaan. Mun mielestä koko touhu oli ajanhukkaa. En tainnu vissiin sillon vielä neuloa näin paljoo :D Nyt ku näitä on pari vuotta tiiraillu huomaan, et peleissähän on ihan oikeesti ihan hyviä juonia, hahmoja..melkeen ku kattois leffaa.
 Meillä on yks iso telkkari ja aina ku toi pelaa ni mä katon. Ollaan joskus pelattu yhessä jotain zombie peliä, mut mulla ei riitä koordinaatio liikuttamaan ukkelin päätä toisesta tatista ja jalkoja toisesta. Siinä pelissä olinki kokoajan jossain pimeessä kaapissa jumissa kun en tosiaan muistanu kumpi ohjaa kumpaa. Kuolin myös aluks aika monta kertaa ku piti kattoa et missäkohtaa ohjainta se kolmio nyt olikaan. Oon enemmänki sellanen SuperMario pelien ystävä ku eteenpäin pääsee liikuttamalla vaan yhtä nappia, hyppää Aasta ja ampuu tulipalloja Beestä. En siis itse ole mikään geimeri, enkä tiedä sen tarkemmin oikeastaan yhtään mitään yhtään mistään. En aina oo edes varma kummalla konsolilla toi pelaa. Elkää siis truu geimerit suuttuko mulle, jos mulla ei ole ihan kaikki nippelitieto hallussa :D 

 Nyt tässä viimepäivinä olen saanut tutustua Metal Gear Solid 4 -guns of the patriots-peliin. Tämä on niinsanottu hiiviskelypeli.  Pelissä siis seikkailee ukko nimeltä Solid Snake, jolla on joku ihmeellinen tauti, et se vanhenee nopeemmin ku muut. Vissiin joltain pahikselta se on sen saanut. Snakella on kaksi ilkeää kloonia, Liquid Snake (uusin olomuoto Liquid Ocelot, siis oselotti kissa ja ukko itseasiassa jossain osassa naukui) ja Solidus Snake. Pahiskloonit yrittää hallita maailmaa.  Mikä on tämän pelin tavoite? En tiedä varmasti sitäkään, kysyn siis Sulolta. "Noh...en mä tiedä oikee. Hiiviskellään ja yritetään estää joku.... Monimutkainen tarina joka kattaa monta vuosikymmentä. Nelkytluvulla alkaa ja loppuu 2010, toi pelien yhteinen tarina."
Neulojan plussat:
+ Välivideoita
+ Hyvin mielenkiintoinen jatkumo tässä tarinassa..
+ Solid Snake voi piiloutua roskapönttöön ja kävellä siellä pöntön sisällä.
Neulojanmiinukset:
- Aika-ajoin hieman tylsähkö kattoa hiippailua tyhjässä toimistorakennuksessa.
- Joillakin pahiksilla oli tosi ärsyttäviä huudahduksia.
Mieleen painui: Kuolonhuuto "Snake? Snake? SNAAAAAAAAAAAKE!"


 Ensikerralla esittelemme pipon.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Peite

Mulla olis oikeestaan yks pipo esiteltävänä, mutten jotenkaa saa sitä postausta alotettua sitten mitenkään..

Tein peiton. Pikkuveljelle ja sen tyttöystävälle, tai no avopuoliskolle. En tiedä meneekö yhtään sisustukseen mut sou wot. Pituutta peitolla on noin 120cm ja leveyttä 75cm. En tiedä mahtuuko veli edes tän alle, mut ainaki Neppe mahtuu köllimään. Nyt tuleekin ongelmaksi se, et venytänkö tätä vielä petarin alla vaiko en. Eilen illall nimittäin kastoin tän, enkä todellakaan tajunnu kuinka paljon tää vetää vettä itseensä...Nooooh, kylppärin kaapin ovella yön yli kuivuessaan tää kyllä kasvo pituutta...eäehhääähh, en tiedä. Ehkä mä laitan tän viel ens yöks venymään.

Bussineulontaan oikein hyvä projekti. Rakas sisareni toisaalta ihmetteli myös sitä, et "kuinka jaksan raahata tota kokoajan mukana" No, ihan hyvin. Reunan vaan tein kotona Fringeä kattellessa.

Malli on yhä Westiä, Brickstreet nimeltänsä. Saatat tunnistaa vihreän langan. Musta on ihan seiskaveikkaa ja sitä meni noin kerän verran. Niijoo, vihreetä meni siis kuus kerää.








Jee. Nyt voitte kuunnella monoa loppuillan. (Ja kyllä, keikka oli oosöm ja itkin melkee kokoajan).

Ps. Parasta nyt:
a) Kummiboi jolla Batman paita ja molemmissa käsissä Batman ukkelit. Melkeen pääs tädiltä kyynel.
b) Huomenna keikalle.
c) Mukava gyne.
d) MadMen kausi 5
e) Koskemattomat