Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huivit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huivit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. tammikuuta 2017

Tuulahduksia

On aika taas palata normaaliin järjestykseen tässä elämässä. Herätän Feenixlinnun tavoin tämän blogin unestaan.
Paljon on tapahtunut sitten viimekerran. Pikakelauksena kerrottakoon muutama asia:
- Muutto
- Tinder
- Koulureppu

Neulonutkin olen.. ja paljon. Koetan tässä nyt vähän kiriä.
Asiaan.
------
Olen löytänyt elämääni uuden lempisuunnittelijan. Ambah O'Brien on hän. Suunnittelee huiveja, jokunen pipo ja kämmekäskin lienee hänellä. Ensimmäisenä ihastuin Lilli Pilliin. Seuraavaksi huomasin koko viime vuoden kestäneen Chroma Collectionin, johon saatoin kompastua. 

Kallara ei kuitenkaan ole kyseisestä kokoelmasta.


Tein siitä maailman kirkkaimman. Vaikkakaaan se ei tässä kuvassa nyt kovinkaan kirkkaalta näytä...


Lankana tähän käytin BomBom yarnssin Sockia. 
Kirkuvalla sitruunalla ei ole nimeä, specklevärjätty on nimeltään Oh it's so quiet. Täytyy kyllä sanoa, että tätä ei kovinkaan kirkkaana päivänä voinut neuloa ilman aurinkolaseja....
Tämä oli kyllä ihan todella hyvä neule olla muutosten tuulissa. Aivoton, mutta silti jotain pientä kokoajan tapahtui. 
Jossakin vaiheessa tulen kyllä neulomaan vielä toisen. Vähän rauhallisimmilla väreillä.



Ihmiset! Muistakaa näkyä!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Niitty vihrein mun mielessäni on

Mä olen saanut uuden ystävän. Ystävän, joka asrvostaa käsitöitä ja on itsekin hiljattain ottanut virkkuukoukun kauniiseen käteensä.
Neulojan ystävillä täytyy tietenkin olla jotain neulottua. 

Muistaakseni jouluna Nancy Whitman lahjoitti Raverlyssa yhden vapaa valintaisen neuleohjeen. Olinkin jo kauan ihaillut Piet on Point huivia. Tilaisuuden tulle nappasin ohjeen itselleni lahjaksi.


En ole ehkä ikinä ollut näin suunnitelmallinen. Muutaman päivän ajan nimittäin pyörittelin erilaisia väriyhdistelmiä paperilla. Tiesin että, saajan tykkäyslistalla on vihreät, lilat, keltaiset, ruskeat...eli maanläheiset värit. Mun Holst stashista löytyikin sopivasti kolmea eri vihreän sävyä sekä siskolta anastettua (ilmeisesti) Handun glitteristä huivilankaa. En jaksanut välittää siitä, että langat olivat aavistuksen eri paksuisia. 


Väreinä Holstilta: Oxford (musta), Pea green, Calypso ja Dark apple. Lilan kimallus ei ole kovin suurta, mikä on tässä tapauksessa hyvä. En nimittäin tiedä saajan suhdetta kimallukseen. Kuitenkin lanka kivasti vähän helkkää.


Lopputulos on valtava! Valtavan hyvä! En ole tätä vielä hänelle antanut, mutta uskon että tykkää! Minä ainakin tykkään.

ps. Parasta nyt:


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kaipuu jonnekin jota ei ole

Innostuin tekemään huivin. Niitä en olekaan pitkäään aikaan neulonut.


Hiraethin sai ladattua talvella muutaman päivän ajan ilmaisiksi.
Lankana käytin Holstin coastia väreissä Harbour ja warm brown, vihreä supertoft uldia värissä pea green. Lankaa yhteensä n. 150g. Keveä on, vaikka koko on naurettava. 
Holsti väköjään venyy ja paukkuu. Pituutta huivilla on noin neljä mertiä, syvyyttä n. metrin verraan. Malli kuvassa 158cm. 



Huivi meneekin kaulan ympäri mukavan monta kierrosta. Tätäkin ajattelin pitää kevät säissä nahkatakin kanssa. Lämpöä tosin on nyt vajaa +20c, joten...

maanantai 6. lokakuuta 2014

Värihyväily


 Ostin (yllätys yllätys) Irkuista, tarkemmin sanottuna Limericistä, itselleni farkun sinisen keinonahkatakin. Huivihan siihen pitää olla. Vaikkakaan takilla ei nyt varmaankaan tänävuonna enää kovin montaa käyttökertaa ole. Ens keväänä sitte. 

Huivimalliksi valikoituin Color Affection. Tämä taitaa nyt olla kolmas colori jonka teen. Lankana käytin kirpputorilta ostettua random mustaa villalankaa, Pirkanmaan käsityön Ohutta pirkkalankaa sekä Novitan Polkua värissä Munakoiso. Huivista tuli siis kokoonsa nähden hyvin kevyt. Raverlyn mukaan lankaa meni yhteensä vajaa 500m.

Pirkkalangasta pitää sen verran sanoa että päästi melkoisesti väriä. Tämä väri on nyt (tietääkseni) ensikosketus kyseiseen lankaan. Sormet oli ihan smurffit. Toki vyötteessä oli maininta "ei suositella suurille pinnoille", en mä nyt arvannut että ihan noin paljon vuotaisi. Ratkaisin ongelman kylmästi katkaisemalla langan kesken työn, vyyhditin kakun ja liotin. Useampaan kertaan sain vedet vaihtaa. Operaation jälkeen ei neuloessa jäänyt irtoväriä sormiin juuri ollenkaan. Olis ihan heti alkuun pitänyt tajuta liottaa. Noh, ens kerralla sitten. Jännittävää kyllä, en huoma että lanka olisi mitenkään haaleampaa "värin vähennyksen" takia. Hyvä lanka noin niinkun muuten kyllä.

Sitä kai sitten pitää pikkuhiljaa ryhtyä miettimään mitä sitä lahjoiksi kenellekin antaa. Niin ja tietenkin täytyy alkaa suunnittelemaan syntymäpäivä tarjoiluja...Huoh, niin paljon hommaa :D

ps. Parasta nyt: Eilen kävin Skype keskustelua ja sain huomata että keskustelu kumppanillani oli minun tekemät sukat jalassa. hihi!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Are there ways to come home if you've been gone too long?

Voi helevetti kun on taas vaikeaa tää tekstin aloittaminen. Mitähän tähän tarinoisi. Hölmöä jotenkin käydä suoraan asiaan. Mä en kestä. Mulla on niin polttava halu päästä Irlantiin.Nyt. Heti. Tasan vuosi sitten oltiin lentokoneessa. Yhyy. Neljä päivää ni Sulo kosii. Huah. Syksyllä sitten. Onneks on kesä välissä, ei oo niin synkeetä odotella syyskuuta.

Mä oon hetken aikaa jo ollut huolissani Stephen Westistä. Mallit on ollut jokseenkin outoja.  Lisäksi projekti kuvat ovat olleet erittäin mielenkiintoisia.
Huolestuin, että kivojen huivien aika on ohi. Onneks olin väärässä.

Verticles Unite on tämä nimeltään. Lankana käytin Cascaden kakskaksnollaa. Yksi vyyhti oli jokaista väriä ja sävyä Aa meni koko vyyhti ja pikkusen päälle. Muita värejä jäikin sitte pikku pallerot yli. Saan sointuvan hatun. Huah, tiedän yhden kivan kaupungin jossa olis hyvin ihanata kulkea tämä huivi yllä.
 Onhan tää väreltään vähä tällanen hurlum-hei. Ei haittaa. Itseasiassa olin alkuun tätä tekemässä vielä villimmistä väreistä. Pakko oli purkaa pois.

Kunhan vauhtiin pääsin niin huivi on tosi helppo ja nopea tehdä. Mielenkiinto pysyy kokoajan yllä ku nosteltiin ja neulottiin reunasilmukoita. Mieleeni juolahtaa, jos enää ikinä teen villatakkia palasista voisin kokeilla hihan tekemistä tässä käytetyillä tekniikoilla.

ps. Parasta nyt: Kolleega, joka teki minusta hyvin hyvin onnellisen antamalla minulle ikkariomaksi essunsa. Tiskivuoren valloitus ei ole koskaan aiemmin ollut näin hauskaa.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

You know what Yuna must do.


 Miksi näin vaikeaa tämä kirjoituksen aloittaminen? Yritin äsken etsiä inspiraatiota tähän ja päädyin puoleksi tunniksi selailemaan toisten blögeja. Oho. 

Taidanpa vaan loikata asiaan.

Neulojain yönä aloitettu huivi tuli viiimein valmiiksi jo jonkun aikaa sitten. Tämä pääsi Saksaankin mukaan ja lennon aikana edistyikin ihan mukavasti.

Mallihan on nimeltään Germinate. Sisareni on näitä neulonut jo ainakin kaksi. Mutsikin yhden. Nyt pääsen minäkin jengiin mukaan. Poikkeuksena se, että tämä ei ole kaksimetrinen monsteri vaan hyvin siro metrinen (ehkä vähän yli) tapaus. Yllätin itseni tekemällä tuon pykäreunan taas. Ihan kivan näköinenhän siitä tuli vaikka aluksi epäilyttikin.

Lankana Yarngrimoiren sukkalankaa burgundinpunaisena ja turkoosina sekä hyvin marinoitua Malabrigon keltaista pitsilankaa. Teen varmaankin tulevaisuudessa joskus toisen. Pitsiosiota oli ihan mukava pitkästäaikaa vääntää.



ps. "parasta" nyt: Eloni epävarmuus.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

"Mitä jos must tulis kisse?" - Kissa? en mä tiiä.

Aakkoset jatkuu. Deenä Diving in. Ohjeen alkupuheessa kerrottiin että tämä on hyvä malli stäshiin sukeltamiseen. Valitaan vaan kaksi toisiinsa sointuvaa lankaa ja aletaan paukuttaa. Sinänsä ei mitään uutta siis :D Uutta minulle tässä oli tuo raitakerros. Ei neulottukaan ees-taas-ees-taas vaan taas-taas-ees-ees. Olen sitö itsekin joskus miettinyt että minkähän näköinen pinta tulee jos niin tekee. No, ihan kiva. Uutta ja ihmeellistä oli myös tuo Picot-reuna. Onkohan se suomeksi piparkakku? Vai pykä? En tiedä.

Tälläkertaa sukelsin mutsin stäshiin. Anastin häneltä kaksi vajaata kerää Aubelitan Merinoa.
Voivoi kun oli kivaa lankaa tämä. Paksua ja pehmeää. Tokihan lankaa olisi voinut olla enemmän -> isompi huivi mutta hyvä tuli näinkin. Niin ja eihän se muuten mikään jämälankajuttu olisikaan jos olis paljon lankaa. Niih.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Danke sööön

 Voi kuinka ihanaa onkaan sanoa suoraan selkeällä suomen kielellä asiat. Du ju spiik inklish? Ja sittei puhukkaan ja tulee kauhee häslis ku pitää löytää joku joka puhuu. Oikeesti kyllä ne kaikki osas vaikka sanovatki että eivät. Niin siis Hampurissa käytiin viettämässä viisi päivää.

Nämä huivikuvat ovat oikeastaan Lyypekistä. Voi miten ihana kaupunki se onkaan! Kaikki kävelymatkan päässä. Ilmakin oli mitä mainioin kuten kuvasta näkyy. Jotain +15 oli lämmintä ja olut halpaa. Lisäksi Lyypekissä oli ihan hirveen paljon kangaskauppoja. Mitään en ostanut mutta sielua sain ruokittua.

Kaks kivaa lankakauppaakin löytyi. Tosin niistäkään en mitään ostanut. Oikeastaan se toinen oli kiva ja toinen Karnaluks tyyppinen Wolle und Hobby nimeltään. Lankaa, kankaita, askartelutarvikkeita, helmiä...mitä näitä nyt on. Kolmaskin lankis erään torin laidalta löytyi, mutta sieltä tuli lähdettyä aika pikasaan pois koska lankoihin ei saanut koskea. Ei siitä kaupast sen enempää, tiedätte kyllä mitä tarkoitan jos sinne joku joskus vahingossa eksyy kauppiaan rauhaa häiritsemään. Perkele.

Kuvissa näkyvä huivi on muuten aakkoshaasteeni Cee elikkäs stiivenin Cumulonimbus. Lankana käytin kirpsakan keltaista vironvillaa ja hiilenharmaata mummolankaa elikkäs Madame Tricote Merinogoldia. 200-300m tais mennä kumpaakin väriä.

Hampurista sen sijaan ostin lankaa. Kauppa on nimeltään Mylys ja sinne kannattaa ehdottomasti eksyä. Osoite on Wiedenallee 12 joka sijaitsee aika lähellä messuhallia ja Planten und Blomenia eli siis vissiinkin kasvitieteellistä puutarhaa. Kasseja olisi muuten ollut kolme erillaisa. Sininen jossa teksti kääntyy jotenkin niin että "Lahjaton mutta ahkera", Punainen jossa "kaksi oikein, kaksi nurin" (=kaksi läpsyä poskille oikeelta, kaksi vasemmalta) ja sitten tämä minun pinkki jossa räyhätään pudonneen silmukan takia. Hauskoja kerrassaan. Yläkulman shoppelwolleista tulee varmaankin sukkia ja alakulman jakkilangasta pipo tai huivi jonkun kaverilangan kanssa.

Toinen lankakauppa jossa olisin kovin tahtonut käydä olisi ollut Handarbeit joka olisi sijainnut Hollanrice Räihellä joka taaskin sijaitsee melko lähellä Fischmarktia. Pyörittiin tiistaina niilllä kulmilla, mutta mun Reeberbaanilla järkyttynyt mieleni ei toiminut. Onneks tilasin sitte eräästä nettikaupasta pari lankaa lohdutukseksi. Niin siis semmosia lankoja jota olisin ko kauppaan mennyt katsomaan. Kertonen niistä lisää sitten kun tänne meille saapuvat.

All in all, meillä oli oikein mukava reissu. Mieleen jäi isot koirat, huorat (ei käyty) ja ihanan ihana Lyypekki (jonne ihan varmaan teen joskus viikonloppureissun, kastokaapas vaan!).

Maanantaina onkin toinen ponnistus. Lähdetään kolleegan kanssa ratsaamaan Tallinnan käsityökaupat!

Nyt taidan tehdä itselleni rentouttavan jalkakylvyn.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pappikin sai kahvia juodakseen

Mulla ei oikeasti oo tommosta Martti Ahtisaari/Nixon/leffaläski leukaa! Toivottavasti ainakaan... Kuvakulmastahan tuo tietenkin johtuu ;D

Noh, leuasta viis, pääasia on tämä huivi jonka pyöräytin muutaman bussimatkan/britti Wallanderin aikana. Kivasti saa tähän uppoamaan näitä vähän paksumpien lankojen jämiä.

Malli on nimeltään Who Is Afraid ja sen sai joulun alla kaupanpäällisksi erään villatakin kanssa (note to self: tee se takki/löydä kaverilanka cascadelle).

Lankaa tähän meni yhteensä ehkä 400m. Ruskea on Semillaa, keltainen viime postauksen villapaitalankaa, ruoste on sekin Semillaa ja sit toi sininen on cascade 220 jos jotakuta kiinnostaa nämä tiedot. Ohjeessa oli vaihtoehto A ja B. Tämä on A. Been teen joskus.

Onneks tänään satoi pikkusen lunta ni saan blögiin vähän mukavempia maisemia. Pitäis vaan saada jotain eka valmiiks..........

tiistai 29. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen

 Öhöm. Olemme rakkaan Sulo Sulhoni kanssa olleet yhdessä jo (melkeen) seittämän vuotta. Olen ollut huono vaimo; koko tänä aikana olen neulonut hänelle kaksi pipoa.
"Tekisinkö mä sulle jonkun kaulaliinan?", enkä sitte koskaan ole päässyt ajatusta pidemmälle.

Tämä on siis hyvin suunniteltu huivi. Akimbo. Tässä on nyt selkeesti tapahtunut joku alitajuinen lipsahdus, koska värit muistuttaa erehdyttävästi Hopeatoffeen käärettä. Hmm, ihmekös tätä neuloessa on mennyt kaks pussia ko. tuotetta.

 Lankana kaksi kerää Sisua ja nöttö musta-harmaa-valkoista vironvillaa. Nyt on sitte hauskasti Sulolla ja kummiboilla samasta langasta neulotut asiat.

(Meinasin alkaa itkee ko oltiin veljen luona tässä eräänä lauantaisena iltana istumassa ja monseur kolmeveellä tuli aika käydä yöpuulle.
- Tuleeks isi lukee sulle iltasadun?
- Eeei, Aane tulee.
Sitte ne istui siellä huoneessa tuolilla pienempi suuremman sylissä lukemassa jotain Smurffijuttua, aaaaawwwwwwwww.
)

Nyt voisinkin alkaa toteuttamaan kyseiselle Monseurille Sulon suunnittelemaa ja Mimmin toteuttamaa joululahjaa...Tai sit laitan itelleni puikoille jonkun Tähtiporttineuleen..hmm

tiistai 22. lokakuuta 2013

Käy hermoille jos gorilla seisoo selän takana!

 Joulussa on kyllä se hyvä puoli, että saa neuloa niin paljon kun jaksaa. Ei tarvii ajatella että "tuleekohan tuotakaan juttua taas pidettyä" tai "ei tää sovi yhtään mun takin kanssa". 

Tää huivi kyllä sopisi mun "uuden" (helmikuussa ostetun toppatakin) kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole minulle. Tämä menee henkilölle, joka hyvin usein pitää turkoosia, mustaa, sinistä tai lilaa. Nyt muutamana vuonna olenkin hänelle meneviä juttuja tehnytkin näistä väreistä.  Jotenkin muistin että tässä Mustajuuressa olisi juurikin ollut pieni turkoosin häivähdys. Ei ollu. Tuli hyvä kuitenkin.


 Malli on Stiivenin Barndom. Yhden karseen värisen version olen tästä aiemmin tehnyt. Lankana siis Novitan Polku värissä Mustajuuri sekä kirpparilta vuosi sitten löydettyä mustaa random villaa.

Neulomista vauditti toistaiseksi viimeiset Herculet (nyyh, onneks vasta vuoden 2009 kausi) ja vahingossa ahmittu Borgias (joka ei edes ole niin hyvä sarja..)

Nyt sitten vielä pipo tähän ni taas on yks paketti enemmän. hihi


ps. Parasta nyt: revitysalusta.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

My way

 Nonniin, kiritäänpäs jonoa pikkasen.

Pipo! Molly, muokattuna. Hirveen vaikee 2o2n pintaneule jäi nyt tekemättä, Forsyten perheen edesottamuksia seuratessa. Hyvä se on näinkin.

Huomaan et nyt on kauheen mukavaa tehdä palmikoita. Kävin jo tänään tulostamassa ohjeen yhteen "Go home cable, you're drunk" tyyliseen kaulahuiviin, mut se jäi sit siihe keittiön pöydälle Kuka Lohduttaisi Nyytiä kirjan väliin. No, ehtiihän tuota.


Tämähän on siis setti. Eagle Twist on kaulaliina. En nyt esittele sen kummemmin muotoja, koska saaja saattaa lukea blögiä ja on mukava jättää asioita yllätykseksi. Raverlystä voi innokkaimmat käydä ohjetta tiirailemassa. Sen voin kertoa, että keskellä menee palmikko. Tässä myös tehdään lyhennettyjä kerroksia. Koko on melko suuri. Kaksi väriä.

Lankana molemmissa on Gjestalin Jade, joka on tommosta paksuhkoa villa-alpakka mixiä. Ekaks ajattelin tuosta ruskeesta villatakkia, mut onneks olin viisas, koska setistä jäi yks kerä yli. Ei siis olisi mitenkään nämä riittäneet siihen takkiin jota ajattelin.
Ratkottiin Herculen kanssa parit murhat.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Erilaisia linjoja

Ohhoh. Mä oon jo kolme juttua jäljessä tän blögin kanssa. Plääh-fiilis. Eiköhän se tästä.

Aloin tekemään tosiaankin niitä joululahjoja jo. Tää menee Neiti Kolmasluokkalaiselle. Leidi huivi. Different Lines.

Lankana TeeTee aurea ja Hjertegarnin sukkalankaa. Ostin ton aurean jo jonkun aikaa sitten osto ja myyntipalstalta. Aluksi oli tarkoitus yhdistää lanka helmen harmaaseen ja tehdä raidallinen villatakki. Olis kyllä tullu yrjö. Tai sitten ei. Noh, ei tullut takkiakaan.

Huivista tuli mielestäni oikein hyvä. Pehmeä ja kepeä. Nyt vaan ounailen pipoa. Teenkö? Mistä langasta? Wot?!


ps. Parasta nyt:


maanantai 23. syyskuuta 2013

Tulityypin pokemon joka kehittyy Ninetalesiksi altistuttuaan tulikivelle.

 Joulu tulla jolkottaa ja on aika alkaa vääntämään ihmisille lahjoja. Tässä ensimmäinen.

Veljeksille on aina hirveen hankala keksiä lahjoja. Varsinkin niille isoimmille. Meinasin tänävuonna vähän semmosta etten välttämättä tekiskään niille mitään. Sukkia en osaa tehdä, viimevuonna tein niille pipot, mutten oo nähnyt kertaakaan niitä käytössä. Kattotaan jos jaksan tehdä lapaset.

Eniveis, tämä menee pikkuveljelle. Olin kaukaa viisas ja kyselin häneltä veispuukissa väritoiveita ja ylipäänsä suhdettaan kaulahuiveihin. Väritoiveina oli joko puna-vihreä tai puna-musta.


 Olin jo aaaaikoja sitten jostain alesta ostanut kaksi Stephen Westin huivimallia, joista nyt toinen on neulottu. Malli nimeltään Vulipx. Malli on sinänsäkin hyvä, koska pienenä Pokemon oli kova juttu...(minulla se on vieläkin.......saalistin Vulpixin yhestä metästä ja se osas jo valmiiks ihan kreisin liekinheitin muuvin ja se oli tosi hyvä poksu muutenkin)

Lopusta jätin pois viimeisen lyhennettyjen kerrosten osion. Koska musta lanka loppui. Ja muutenkin, tää on taas näitä vajaa kolmemetrisiä, puoli metriä syviä luomuksiani.
Tältä se näyttää alaviistosta. Ihan miehekäs mielestäni. Ajattelin tehdä settiin vielä joiltain osin kaksinkertaisen rikken. Ai et on sit hyvä kulkee sisaren tekemissä vermeissä.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Naapurissa asuu nainen

- Tuu ottaa kuva musta ja huivista. Tää on niin iso etten saa ite kuvattuu.
- EÄEÄEEÄÄHHHH, Mä aloin just pelaaaaa.
- Tuu nyyy, sä saat sitte pelaa rauhassa ku mä päivitän blögii.
- No oookei. Missä kamera?
- HMPH! Ei sitte! Et saa kakkua. Aina sä vaa pelaat etkä koskaan ikinä ota kuvia mun hienoista neulomuksista.



On tätä kyllä kaksinkin hyvin hankala kuvata.
Ostin tuossa joku aika sitten neljä Heidi Kirrmaierin ohjetta saaden pienen alennuksen loppusummasta. Tämä on niistä ohjeista ensimmäinen. To The Point, jonka itse nimesin Ghostiksi. 

Lankana käytin Puroa värissä Paprika ja Hjertegarnin sukkalankaa. Puroa sain kulutettua tähän kokonaisen kerän, menipä vielä parisenkymmentä grammaa Porkkanaakin.

Kyllä tuli taas manattua muutamat kerrat. Pakko on tehdä näitä isoja huiveja? Onneksi olin kokemuksesta viisas ja valitsin liukuvärjätyn langan.
Mutta niin siis. Tätä on neulottu:
- Bussia odottaessa
- Bussissa
- Metroasemalla
- Metrossa
- Ratikassa
- Lähijunassa
- Hotellilla
- Kotona lukien Fablesiä
(Josta tulee nimi Ghost. Oikeesti, jos saatte koskaanikinä käsiinne moisen sarjan lukekaa! Käsken. Ihan mieletön. Myös muutama merkintä takaperin esitettu sininen alpakkavillapaita sai nimensä tästä. Lainaan wikipediasta kun en osaa omilla sanoilla kertoa:
The series deals with various characters from fairy tales and folklore – referring to themselves as "Fables" – who have been forced out of their Homelands by "The Adversary" who has conquered the realm. The Fables have traveled to our world and formed a clandestine community in New York City known asFabletown. Fables who are unable to blend in with human society (such as monsters and anthropomorphic animals) live at "the Farm" in upstate New York.[1])
- Porukoilla
- Leffabileissä
Kyllähän tämä kaulalle asettuu ihan mukavasti.

Ja Arvatkaa! MINÄ SAIN SEN P*RKELEEN VILLATAKIN VALMIIKSI!! Sen esittelemme ensi jaksossa.

ps. Parasta nyt: radiokanavan luonto-suomen tarinailta

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

oj, vilken halsduk!

Taisin edellisessä merkinnässä mainita, etten enää ikinä tee näitä Välimäen huiveja. Sitä aina tulee suutuspäissään sanottua kaikkea... Mutta in my defence, tämä ei oo epämuotoinen. Tämon hyvin muodokas. Happy Street siis.

 Saatoin vähän hurahtaa Wallanderiin. Nimesin tämän Mariagatan kympiksi koska Kurtin osoite. Ehkä myös pikkasen huvittais lähtee käymään Ystadissa. Saatoin myös vähän hurahtaa neulomiseen.

Raverlyn mukaan tämän tekemiseen meni nimittäin kuusi päivää. Ei ihan menny tämäkään ohjeen mukaan. Kuuluis olla viel yks pari väriraitoja. Päätin etten todellakaan tee tätä enää yhtään. Loppuvaiheessa tässä oli kiinni keskimäärin kahdet ja puolet puikot. Yhdet metriset ja toiset pikkasen lyhyemmät. Saanen myös mainita, että päättelykerrokseen meni koko "Blodsband" jakso (kesto n.1,5h), tai ainaki tuntu siltä. BTW paras Wallanderi tähän mennessä: Mastermind.

Jokatapauksessa olen hyvin tyytyväinen tähän. Niijoo, valkonen on Villeä, musta Dissiä ja minttu Nallea. Pituutta tällä mötkäleellä on taas sellanen kevyt parimetriä.







Se olis kuulkaas kaksi maanantaita enää!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Varjo..

 ...on jungilaisessa psykologiassa se osa persoonallisuutta, joka on tiedostamatonta ja usein ristiriidassa tietoisen tajunnan kanssa.
Se tuli eilen valmiiksi. Eilen illalla kirosin Sulolle: "MIKS HELVETISSÄ MÄ TEEN NÄITÄ VÄLIMÄEN HUIVEJA!? Ei näissoo mitää järkee ku näit ei saa venytettyy mitenkää!". Aamulla olin jo vähä rauhittunu. Edelleen sitä mieltä ettei näis muodois oo mitää järkee, mut kyl tää o kiva. Höyrytys auttoi. En kuitenkaan kehtaa näyttää tätä ilman kaulaa.
 Lankana käytin Pilvenreunan jämiä. Luonnon mustaa ja sinistä Villeä. Puolellatoista kerällä pärjää. Huomaajat huomaa varmaan, että loppuun jouduin käyttämään muutaman metrin eri mustaa. Seiskaveikkaa on se.

Mulla paukahti taas iloisesti selkä. Soitin arvauskeskukseen ja petyin kun sain ajan fysioterapeutilta. Pari tuntia myöhemmin en ollu enää yhtään pettynyt. Sain teippauksen (sulo epäili et oon salaa käyny hakemassa tramp strampin), ohjeet teippauksen tekemiseen ja erilaisia jumppaohjeita. Sain myös tietää, että toinen nilkka on vähän löysä, olkapäihin pitää kiinnittä huomiota ja selässä on pientä ylimääräistä kaarta. Ei siis paha ollenkaan. Ihan mielettömän mukavaa on myös se, että ihmistä kuunnellaan. Oon koko näiden vaivojeni ajan sanonu ettei tää oo nyt kyllä hermosärkyä, "Joo on tää iskias, ota lääke" on yleensä vastaus. Vika saattaa olla välilevyssä (tai jossain muualla rakenteissa), enkä saa olla sankari vaan on heti sanottava jos tuntuu pahalta ja lähdettävä kotiin lepäämään.

Pikkasen on aika tullu pitkäks näinä parina päivänä. Huomasin nimittäin äsken pohtivani jotta mitä kävis jos olis kaks päätä. Pakkohan sillon on olla ainakin kaks niskaa. Mitä jos se toinen pää nukkuu ja toinen on hereillä? Entä olisko ne päät ihan omia itsejänsä? Puhuisko ne suut samaan aikaan vai puhuisko ne ihan eri asioista. Entä millaisia ovat kaksipäisen ihmisen unet? Kumpi pää hallitsee kroppaa? Oliskohan toinen niistä päistä Pääpää ja toinen sivupää?
Tiedän erään neiti kuopiolaisen, jonka kanssa saataisiin aika mehevä keskustelu tästä aikaan :D

Vetäydyn ajattelemaan asiaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lapsi on hän auringon

Vihdoinnn! Tämä on ollu puikoilla jo jonkun aikaa. Jäänyt vähän taka-alalle kaikkien PakkoTehdäTollanenHetiNyt-hommien takia. Noh, mikäs kiire tässä. 
Päätin (edelleenkin sillon pöyhiessäni) että, perskules nyt mä alan neulomaan noita spessuja lankoja. Oikeestaan näissä langoissa ei sillätavalla oo mitään spessu aineksia. Ticoticoa MUTTA olen ne ihan itse värjännyt Kool aidilla. Eihän tuo värjäys nyt mikään maailman tasaisin näytä olevan. Tykkään jokatapauksessa. Pinta on tollanen vesiväreillä maalatun näköinen. Linssin läpi efekti ei oikeen tule oikeuksiinsa. 


 Tää nyt ei oikee kohdistunut. Värit on tässä silti aika lähellä totuutta.

Niin siis, malli on Earth and sky, Stiiveniä tietenkin. Josko tämä jäis meille. Oon tehny tätä ennen kaks, molemmat meni joululahjaksi.
Ajatuksena oli ottaa tämä mukaan reissuun. Saa nähdä, mitä kaikkea ehdinkään vielä tässä kolmessa kuukaudessa tehdä :D Puikoillahan on tällähetkellä yksi takki, yksi paita ja kassi..ainiin ja yks huivi, mutten oikeen tiedä onko se lintu vai kala.

Vitsiiiiit että en millään jaksais enää odottaa matkaa. Nyt saan jo alkaa mehustelemaan. Annoin luvan itselleni. Seuraavalla kuulla saan jo käydä hakemassa matkalaukun. Saan ehkä jo pikkusen pakatakin.