Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yläosat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yläosat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Meri pohjolan

Mitä tekee ihminen joka pitäisi harjoitella arvonlisäverolaskentaa? Kirjoittaa blogia tietenkin!

Byterin tein jo elo-syyskuussa. 


Lankana käytin Dropsin Merino extrafineä värissä pohjanmeri. 
Kuten huomaatte, minulla ei enää (vielä!) ole hovikuvaajaa. Nyttemmin mulla sentään on parempi kännykamera ja jopa ihan hyvä digikamera. 


Jouduin ihan vöhön soveltamaan tuossa etuosan pintaneuleessa. En tiedä mitä kävi, mutta paneelista uhkasi tulla nuolimainen. Onneksi olen nokkela likka ja uskalias soveltaja. 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Ajopuu, osa 2

Ihmisellä on hyvä olla villapaitoja. Varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Toistaiseksi tämän paidan käyttöaste on jäänyt vähäiseksi, koska säät hyppäs kylmästä lämpimään. Puoli lämpimiä odotellessa...


Malli on edelleenkin lempparini Isabell Kraemerin Driftwood. Tää on mulle toinen laatuaan. Aiemman tein ohjeen mukaan raidoittaen. Villapaita hyllyä tutkiessani huomasin että, multa puuttuu tällaisia yksinkertaisia yksivärisiä paitoja ja takkeja. Asiaa korjataan parhaillaan.
Lankana Svarta fåretin 2-säikeinen villalanka. Ostin tätä joskus uudenvuoden jälkeen Lankamaailman tarjouksesta. 


Mulla on nyt näköjään tullut tällaisia hullutuksia. Kirjoneuletta, lapasia, lopia, limavillaa..... 
Langasta oli alunperin tarkoitus tulla jonkunnäköinen palmikkopaita. Palmikkopaita hullutus oli niin lyhyt hetki, etten siitä tainnut edes ehtiä täällä mainita...

Kyllä mä vielä joku päivä teen jonkun kalastaja-tyylisen hullun palmikkopaidan.

Tällähetkellä puikoilla on ehkäpä ennätysmäärä keskeneräisiä. Nimittäin neljä aktiivista wippiä. Suunnittelen aloittavani viidennenkin. Tarviin nimittäin videopodcastien kuuntelua varten jonkun työn, jossa ei tarvitse tabletilta kaivaa ohjetta. Ehkäpä malli löytyy sukkakirjoista...

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Päästä sun suojakuori hajoamaan

Nyt kun olen toipunut kiukusta on hyvä kirjoittaa blogia. Sain taas lisää omaa aikaa, tästä todellakin kannatti vetäistä puolentoistaviikon kiukut. Ihmisen pää on jännä paikka..

 

Edellisellä oman ajan jaksolla tuli innostuttua kirjoneuleista. Näin kesää kohden mentäessä innostus vaipunee kesäunille. Loppujenlopuksi sain kuitenkin innostuksen aikana tehtyä yhden isomman neuleen.


Kirjoneuleinnostukseni vei minut Islantilaisten villapaitojen maailmaan. Maanisesti Pinterestöin monta päivää etsien kivaa mallia. 
Mallin nimi on arvoituksellisesti 0611-1. Tämä on Sandnes Garnin ilmainen malli. Mietin että miksi mun piti laskea ja vähän miettiä ennen aloittamista. Nyt muistankin, että tää oli kirjoitettu alunperin alhaalta ylös neulottavaksi. Minä tein tämän ylhäältä alas. Jotenkin hahmotan paremmin mittasuhteet niinpäin.

 Lankana tähän käytin Dropsin cotton merinoa, jota tuolta varastosta löytyy vielä. Tätä paitaa ennen olin tehnyt pari vaatetta Holstin langoista, ja tuli käsille hieman shokkina tän paidan paino.


En tajua miten sainkin valittua näin passelit värit. Yleensä mun värimaailmani tuppaa olemaan suuri kontrastinen. 


Suunnitelmissa on tehdä vielä ainakin toinen. Musta pohja, kreisimpi kuvioväri. Mun visusilmääni miellyttäisi myös sellanen versio, jossa kuvio jatkuisi vielä tissien yli ehkä johonkin uuman korkeudelle. Lisäksi mun tarvii vielä vähän opiskella niskan korottamista. Tää on nyt sellanen paita jonka voi pukea kumminpäin tahansa.

Mietitään, mietitään...

ps. Sulolle kiitokset kuvista

pps. Parasta nyt:

torstai 24. maaliskuuta 2016

Sinä tarjosit salmiakkia

Pääsiäinen on kevään merkki. Siitä se alkaa. Tein teemaan sopivan paidankin. Nimittäin..


...a hint of summerin. Tikuttelin vaatteen Holstin Coastista väreissä Jade ja Harbour. Malli on edelleenkin lempparisuunnittelijan Isabell Kramerin.


Tämä paitahan alunperin oli aika löysä. Sain nauttia löysästä kesäpaidasta noin viikon verran kunnes sattui pieni onnettomuus. Ajattelematta yhtään lykkäsin tekeleen 40 asteen pesuun. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pyykkipussista löytyi pienen pieni raitapaita. Onneksi oon nokkela täti ja useamman tovin revittelin kosteaa paitaa. Ihan alkuperäiseen löysyyteensä ei tämä enää päässyt, mutta ihan kiva näinkin.




ps. Parasta nyt: CCR

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Siis sä vaan istut ja...neulot?

Nyt kun alkaa lanttu olemaan siinä kunnossa että pystyy jopa suunnittelemaan asioita oli hyvä hetki aloittaa Hulluusneule.
Edelleenkin sieltä Raverlyn Indie knit-a-long tarjousriehasta poimin itselleni tämän mallin. 
Kyseessä on Bella Vita Cardigan. Lankana käytin Hostin Coastia värissä warm brown.


Hulluuttahan tämä oli.
Meinasin pyörtyä kun ekan kerran lukaisin ohjetta: "Neulo 300 (KOLMELLASADALLA) silmukalla 106 (SATAKUUSI) kerrosta". Yllättävän helposti meni. Neuloin tätä tietenkin telkkaria katsellessa, kyläillessä ja kyläilijöitä kestittäessä. Toinen hulluus oli tuo reuna. Jos selässä oli 300s, reunassa oli ainakin tuplaten silmukoita. Mun piti laskea ne, mutta siinä leffaa katsellessa asia unohtui.




 Tälläkertaa olin niin villi ja käytin hyväkseni Raverlyn uusittua Notes saraketta. Siihen hullusti kirjoittelin työn etenemistä koskevia asioita. 


Takista tuli ihan sika hyvä! Kevyt mutta lämmin. Ei kuitenkaan kuuma. Neule vielä rentoutui entisestään kun kuvien ottamisen jälkeen vielä höyryttelin.
Ruskean lisäksi huomaan kaipaavani elämääni lisää tällaisia isoja neulevaatteita. Näissä on niin mukava kotona hiihdellä. Kesällä näkisin itseni tämä päällä menossa kuudeksi töihin. Tai terassilla illalla. Ah. Olis jo kesä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Loikkapaita

Taisin vähän huijata kun kerroin kaikkien viimevuoden puolella valmistuneiden neulehommien olevan esitelty. Yksi villapaita nimittäin jäi vielä.


Indie neulojien Gift-a-long riehasta muistaakseni bongasin tämän Leaps and Bounds paidan.
Kaikessa erikoisuudessaan malli pisti heti silmään. Dropsin cotton-merinoakin löytyi varastosta. 


Jos olisin ollut tarkempi, olisi ohje ehkä jäänyt ostamatta. Tämä nimittäin tehtiin paloista. Yöh. 
Sivusaumoissa käytettiin Mattress stitchiä joka on kyllä tosi huomaamaton ja helppo tehdä. Nyt kun tekniikka on suunnilleen hallussa voisin ehkä hekä ehkä harkita tekeväni palatakin uudelleen.


Valmistuttuaan paita seisoi kaapissa tovin. Kaula-aukosta nimittäin tuli todella antava. Noin kuukausi sitten olin niin reipas, että neuloin kaula-aukon ympärille vielä ainakin viisi kerrosta lisää ja yritin vähän jotain muotoilujakin. Nyt kelpaa kun ei tarvitse pohtia alapaidan/rintsikoiden väriä.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Eilen torin laitaan kasvoi Mandoliinipuu

Loppukesästä olin taas kärppänä. Suosikkini Isabell Kraemer piti pienen alennusmyynnin. Olisko ollut ota 2 maksa 1..? En muista, mutta kaksi mallia ostin. Toisesta lisää joskus myöhemmin. Tämä ensimmäinen niistä kahdesta on nyt ollut jonkun aikaa valmiina. Ihan tuosta noin vaan ei tämäkään syntynyt.  

Alku meni ihan hyvin kainaloihin saakka. Sitten loppui lanka ja lankaa odottaessa tämän tekemisen ohi meni muita juttuja. Hetken aikaa pelotti, että tuleeko tää ikinä valmiiksi. 
Onneksi tunnen itseni aika hyvin, ja tiedän, että kyllä mä ennemmin tai myöhemmin tartun toimeen ja projekti syntyy kuin itsestään. Niin kävi tämänkin kanssa. Laitoin vaan Wallanderin pyörimään ja ajattelematta sen kummemmin tartuin toimeen. 


Lankana Holstin Supersoft ull värissä Tobacco. Lanka kaksinkertaisena, jolloin tämä paita söi 7 kerää. 


Takana ja kyljissä kulkee valepalmikot. En koskaan aiemmin ole valepalmikoita pyöritellyt. 


Jo tehdessä huomasin, että tässä on aika suuri kaula-aukko. En ajatellut sen kummemmin asiaa ja posottelin eteenpäin. Valmis neule kävi pesukoneessakin ja vasta nappien kiinnittämisen jälkeen kokeilin paitaa ekan kerran päälle. Liian suuri. Perkele. Pari minuuttia harmitti, mutta päätin etten anna asian häiritä. 
Eipä asia alkuun juuri häirinnytkään. Lanka on kauniin ruskeaa, palmikot on super kivat, tää on lämmin, no kaula-aukko on hieman antava, taskut lörksöttää, olen muodoton tämä paita päällä... Isänpäivänä oltiin tekemässä lähtöä ja pukiessa sain mutsilta kommentin, että paita on tosi kiva. Kiitin ja totesin sen olevan itselleni liian suuri. "Haluutsä kokeilla?" kysyin. Nyt olen yhtä liian suurta ruskeaa villapaitaa vajaampi, vaihtariksi sain ihanan veden vihreän Atelierin. Hyvin kävi.






perjantai 2. lokakuuta 2015

Kuinka tärkeetä on olla joksus holtiton.

Olen viettänyt hetkiä erään kysymyksen äärellä: Kuinka monta villatakkia ihminen tarvitsee? Pohdinnoissani en ole tullut oikeen mihinkään tulokseen. Välillä olen sitä mieltä, että 15kpl on tarpeeksi ja ahdistun suuresta määrästä. Sitten teen lähtöä ja katson vaatekaappiin todeten ettei mulla ole tarpeeksi paksuja / ohuita / lämpimiä /  yksivärisiä / raidallisia / värikkäitä / kivoja / pitkähihaisia / syksyisiä / kesäisiä / talvisia / housuihin sopivia / kenkiin sopivia tai ruskean nahkatakin kanssa sointuvia villaisia yläosia! Mitä muutakaan voi ihminen tehdä? 
Päätin että en ahdistu. Diilaan asian kanssa sitten, kun mun henkeni riippuu villatakkien määrästä. Lisäksi tähän aikaan vuodesta on hyvä olla erilaisia paitoja.


Tässä uusin tuotos. Nokkelimmat huomaavat, että tällaisen olen tehnyt aiemminkin. Malli on Mrs Garter. Lankana käytin mustaa Holstin villalankaa (kaksinkertaisena) ja Dropsin petroolin väristä Limaa. 


Harmittava takaisku tapahtui kun lanka loppui. Jouduin raahaamaan luuni keskustan Menitaan. Iso virhe. Olen hyvin pahoillani, että häiritsen myyjiä kysymyksillä tai - KÄÄKS- ostamalla jotain! Nyt hillitsen itseni, enkä ala räyhäämään asiasta tämän enempää... Niin, siis sielä kaupassa ei ollut enää samaa väriä ja käytin sisustusohjelmista tuttua fraasia "mitä ei voi peittää, pitää korostaa" 




Lopputulos on tälläkin kertaa oikein passeli. On se hyvä kun osaan tehdä vain onnistuneita neuleita :D

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ei vähällä vaivalla vaan suurella tahdolla

Muistattekos, rakkaat lukijani, kuinka huhtikuussa asetin itselleni tavoitteen..?
Parin kuukauden ahkeran Yin-joogailun jälkeen risti-istuntani näyttää tältä:


Vielä näyttää olevan jonkun verran lantioon patoutuneita tunteita... Mutta kyllä tämä tästä! Täytyy antaa lihaksille positiivista palautetta joka tunnin jälkeen. Hyvät lihakset, ihanaa kun rentoudutte ja toimitte. Niin meillä kaikilla on mukavampi olla. Muistatteko lihakseni, miten meillä oli huono yhteispeli ja vähän kränää keskenämme? Ei enää ikinä, eks joo?

Tältä näyttää myöskin Old Romance. Ensimmäinen Jojin malli ikinä ja kyllä tykkään. Vaikkakin takki oli ihan kauheen työläs, on tää kaiken sen työn arvoinen. Ihan mahtava. Nyt olin jopa niin viisas, että tein ihan tahallani pitemmät hihat ja muutenkin vähän reilumman kokoisen. 


Lankana Holstin Coast väreissä Ecru ja Jade. Lankaa meni yhteensä kolme 150g. Höyhenen kevyt taasen.  Alakuvissa väri on oikeimmillaan. 


Mä olisin halunnut tästä takista sellaset kuvat jossa halaan Suloa, niin että sulolta siis näkyy vaan niska ja takana vois olla auringonlasku tai joku muu kiva tausta. Sulo vaan ei ymmärtänyt mun hienoa ideaa. Otti loukkauksena, Old Romance Pyh. 


Mä en kestä kun tää hihan pitsi on niiiin kaunis! Ihana! Sulokin sai sen muutaman kerran kans kuulla. 

torstai 9. heinäkuuta 2015

Älä niiaa niinku naapurin tytöt

Kuukausi sitten mutsi puhui nähneensä feissarissa jonkun miehen päällä "kivan villapaidan". Myöhempi tarkastelu osoitti että, kyseessä on (ylläri ylläri ja toistan itseäni) lempparini Isabell Kraemerin suunnittelema Daelyn pullover.  


Raverlyssa ohjeen etusivulla paita ei mielestäni näytä yhtään miltään erikoiselta. Juju löytyykin selkämyksestä ja vartsan puolelle kaartuvista yksityiskohdista. Ah, niin laadukasta, niin yksinkertaisen nerokasta! Ihan sika hyvän paidan taas osasin ohjeesta neuloskella.

Lankana käytin tälläkertaa Dropsin Cotton Merinoa. S-koon naisten paitaan lankaa meni 6,5 kerää.  Tuntui, että paita neuloutui tosi sukkelaan, olenhan viimeaikoina neulonut Holstia kolmosen puikoilla. 
Paita oli jo eilen päällä sateisessa Tallinnassa ja tuntui todellakin omalta. Mä en ehkä poistu tämän paidan sisältä enää koskaan.


Tässä lomalla ollessani olen shoppaillut vähän. Carlingsista löysin parit Nudiet ja nyt mulla on sellainen tunne, että ensi syksynä en paljon muita vaatteita käytäkään. 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Dilophosaurus




Vihdoin saan aikaiseksi kuvauttaa Ravellon. Suosikkisuunnittelijattareni Isabell Kraemerin käsialaa. Hän osaa kyllä suunnitella niin kivoja perus vaatteita. Kaikissa on aina joku pikkunen juju. Tässätapauksessa raidat.

Paita on jo ainakin kuukauden päivät ollut käytössä. Lankana käytin taasen Holstia. Tälläkertaa uusi tuttavuus: Coast. Väreinä Nimbus, Ecru ja Kingfisher. Päävärejä kaikkia meni pikkusen yli 50g, raitaväriä n.20g.



Paidan kanssa sattui harmittava takaisku. Ekan pesun jälkeen mitta kutistui n.5cm. En jotenkaan yhtään tullut ajatelleeksi, että puuvillahan kutistuu. Ei auttanut muuta kun kutoa vähän lisää pituutta hihoihin ja kroppaan. Näistä kuvista vois todeta vielä, että vartalo osaa olis voinut jatkaa vieläkin. Jännää, koska päällä tuntuu ihan hyvältä. Saattaa myös johtua siitä, että kaivoin paidan pyykkipussista.


Paituliini oli mukanani myös Saksassa. Hauska sattuma kävi. Eräänä aamuna nimittäin olimme syömässä aamiaista (vaatimattomasti) linnan pihalla. Hetken kuluttua paikalle pelmahtaa random nainen koiran kanssa, yllänsä Ravello! Jos olisin yhtään osannut saksaa olisin kyllä käynyt sanomassa jotakin.
Paidan tekovaiheessa sain Sulolta useita kuvia:



Ansa hyväksyy!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sä oot superihana


 Jo tovi sitten tuli Raverlysta hankittua Atelier alfan Almonds & Stripes kokoelma. Oli varmaan edellisvuoden MadMay muuten..

Mua on jo pitkään kauhiasti inspiroinut erilaiset raidalliset päälle vedettävät. Mitä erikoisempi rakenne sitä kutkuttavampi.

Eilen valmistui kokoelman ensimmäinen paita, Almond Tee. Arvoin pitkään sopivaa lankaa ja väriä. Värit ei mun mielestä voinut missään nimessä olla hirveen poikkeavat tai kreisit. Senpä takia tummansininen ja keskiharmaa on oikein hyvä yhdistelmä. Sininen ylös, korostamaan mun taivaansinisiä silmiäni, harmaa alas etten oo farkkujen kanssa ihan smurffi. (Todellisuudessa laitoin vaan silmät kiinni ja arvoin).

Mielessä kävi myös villatakkiversio sekä vaan-toinen-puoli-raitaa-versio. Sulon visusilmää apuna käyttäen päädyin kuitenkin tekemään ihan ohjeen mukaan.

Mitä enemmän mä katon tota ylempää kuvaa sitä paremmalta paita näyttää! Ilman kehoa sisällä on paita aika oudon muotoinen. Huomatkaa myös kuinka Pilates ja Core alkavat kantaa hedelmää.


Erikoisuus paidassa on se, että tämä aloitetaan olkapäistä. Olkapäät sitten jossain vaiheessa yhdistetään saumalla pötkyläksi. Tuon arvenhan olisi voinut esimerkiksi höyryttää nätimmäksi. Stitsailu olisi myös ollut hieman huomaamattomampi vaihtoehto. TOISTAALTA arpi sopii ihan hyvin kokonaisuuteen, eikä tuo nyt käytännössä näy koska hiukset. Eikä sitä itsekään näe.


Huomannette myös taskut. Tekovaiheessa epäilytti taskupussien pönöttävyys. Huolestuin myös i-cord päättelyn rullaantumisesta. Koneessa paitaa käytin ja jotenkin ihmeen kaupalla reuna ei enää rullannukaan. Turhaa huolta siis kannoin. 

Lankana käytin Madame Tricoten Cashmere goldia. Hintsusti ylellisyyttä siis. Puolisentoista kerää meni kumpaakin väriä. Napit omasta varastosta.


Nahkiiri päälle ja matkaan! En ollut yhtään näin innoissani tästä paidasta viellä hetki sitten!


maanantai 4. toukokuuta 2015

Ei riuhdota, ei revitä, ei pakotella.

Akilleen kantapääni Atelier on vihdoin kuvattu! Akilleen kantapää koska pari vuotta sitten takkia aloin itselleni tekemään. Huonohkosta lankavalinnasta johtunut motivaation puutos ajoi minut purkamaan ensimmäisen tekeleen. Nyt vuosi edellisen repimisen jälkeen olin valmis aloittamaan alusta.
 Tällakertaa lankavalinta on huomattavasti parempi. Holst garnin supersoft woolilla lopputulos on edelliseen verrattuna höyhenen keveä. Lankaa meni n.150g. Värinä Clover leaf, josta ihan alunperin piti tulla Reflected lines.

 Keveytensä takia takki kulki melko pitkään Bussineuleena. Ihan viimeiset kierrokset sekä taskut jouduin tekemään DCI Barnabyn seurassa. Tämähän on siitä veikeä takki, että hihat tehdään heti olkapäiden jälkeen. Ihan rentouttavaa välillä todeta: "Tää on valmis!" heti kun vartalo-osa on valmis.

Olenpas harteikkaan näköinen täti.

Lopputulos on tosi hyvä. Kesää kohti kun mennään voi tämä päällä viilettää kaupungilla. Kuitenkin takki varmaan kannattaa vielä höyryttää/silittää ennen lähtöä :D

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Linja-auto musiikilta kuulostaa

Elämässäni on tapahtunut innostuksia. Innostus putken laukaisi muutaman viikon takainen reissu Saksaan Neiti ex-gootin luo.

Ensinnäkin ilmat olivat mitä mainioimmat! Ihanan lämmittävä auringonpaiste pakotti minut Primarkiin uusien blehojen hankintaan. Innostuin mintunvihreästä.

 Baden Badenissa innostuin kirsikankukista, kauniista rakennuksista, suihkulähteistä, Magnoliasta (ei kuvaa yhyy) ja paikallisesta kakusta.

Paikka oli niin uskomattoman makee, ettei nää kuvat näytä oikein miltään. 

Junamatkalla Badenista (kyllä JUNALLA BAADEN BAADENIIIIIIN) ystävättäreni kertoi innostuttavasti meditoinnista. 

Tässäkohtaa tulee hino leikkaus nykyhetkeen. 
Mä oon niin koukussa Yoogaiaan. Meditointia en ole edes kokeillut vielä, vaikka sen takia alunperinkin liityin palveluun. Ei malta! Joogakin tuntuu niin laimealta. Jos valittavissa on kahvakuulaa, corea, syvävenyttelyä, kehonhuoltoa, niska-hartia-selkä-jumppaa ja ennenkaikkea pilatesta, ei tosiaan malta rauhoittua kuuntelemaan hengitystä. 
Tässä parin viimeviikon aikana olen huomannut että en osaa edes seistä oikein. Mun voimanpesä on ihan rapakunnossa ja mä oon notkea kun ratakisko. Tavoite tälle keväälle on risti-istunta. Sillai että siinä pystyy olemaan. Tavoite on myös muistaa pitää lepopäiviä. Tässä viimeviikojen aikana mulla on ollu niin paljon enemmän energiaa, huhhuh. Tarvii taas herätellä Bollywood-minäni ja suunnata Etno fitnessiin joraa. Sanoinkin Munkkatiimille et se on kohta minä, joka viedään sinne tiputukseen. 
Kuvassa Ansan mielipide pilateksesta. Mahdollisimman korkealle, pitkälle ja äkkiä!

Intouduin neulomaan loppuun ikuisuusneuleenkin. Villatakin ohje löytyy Raverlysta ilmaiseksi ja on nimeltään Lady Sunnyside. Omani nimesin Lady Chocolateksi koska suklaan väri ja pidän suklaasta.
Takki aloitetaan INKin tapaan niskasta ja edetään hartioiden kautta helmaan.
Lankana tähän käytin Cascaden 220 jota meni vähän yli neljä vyyhtiä. 


Tämä takkihan on käynyt Irlannissa ja Ruotsissa. Oli vähän motivaatio ongelmia jossain mutkassa. Oon tyytyväinen siihen, että sain puristettua tämän sisulla. Lopputulos on oikein hyvä, kohta jo varsin passeli asuste nahkatakin alle. Napit vaan vielä jostain... 

Mene nyt siihen jumppamatolle ja jätä kissa rauhaan!