Näytetään tekstit, joissa on tunniste Voihan vieteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Voihan vieteri. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. marraskuuta 2015

Eilen torin laitaan kasvoi Mandoliinipuu

Loppukesästä olin taas kärppänä. Suosikkini Isabell Kraemer piti pienen alennusmyynnin. Olisko ollut ota 2 maksa 1..? En muista, mutta kaksi mallia ostin. Toisesta lisää joskus myöhemmin. Tämä ensimmäinen niistä kahdesta on nyt ollut jonkun aikaa valmiina. Ihan tuosta noin vaan ei tämäkään syntynyt.  

Alku meni ihan hyvin kainaloihin saakka. Sitten loppui lanka ja lankaa odottaessa tämän tekemisen ohi meni muita juttuja. Hetken aikaa pelotti, että tuleeko tää ikinä valmiiksi. 
Onneksi tunnen itseni aika hyvin, ja tiedän, että kyllä mä ennemmin tai myöhemmin tartun toimeen ja projekti syntyy kuin itsestään. Niin kävi tämänkin kanssa. Laitoin vaan Wallanderin pyörimään ja ajattelematta sen kummemmin tartuin toimeen. 


Lankana Holstin Supersoft ull värissä Tobacco. Lanka kaksinkertaisena, jolloin tämä paita söi 7 kerää. 


Takana ja kyljissä kulkee valepalmikot. En koskaan aiemmin ole valepalmikoita pyöritellyt. 


Jo tehdessä huomasin, että tässä on aika suuri kaula-aukko. En ajatellut sen kummemmin asiaa ja posottelin eteenpäin. Valmis neule kävi pesukoneessakin ja vasta nappien kiinnittämisen jälkeen kokeilin paitaa ekan kerran päälle. Liian suuri. Perkele. Pari minuuttia harmitti, mutta päätin etten anna asian häiritä. 
Eipä asia alkuun juuri häirinnytkään. Lanka on kauniin ruskeaa, palmikot on super kivat, tää on lämmin, no kaula-aukko on hieman antava, taskut lörksöttää, olen muodoton tämä paita päällä... Isänpäivänä oltiin tekemässä lähtöä ja pukiessa sain mutsilta kommentin, että paita on tosi kiva. Kiitin ja totesin sen olevan itselleni liian suuri. "Haluutsä kokeilla?" kysyin. Nyt olen yhtä liian suurta ruskeaa villapaitaa vajaampi, vaihtariksi sain ihanan veden vihreän Atelierin. Hyvin kävi.






torstai 5. joulukuuta 2013

Tämmöstä.

Eeppinen biisi aamulla klo 9:30 bussissa numero 18.


*pikkumimmi vilkuttaa vimmatusti auton takapenkiltä*

ps. Keikka oli kovis. Nyyhkin siellä aika paljon.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kuka lohduttaisi Mimmiä?

Hmm, en tiedä taaskaan miten tämän aloittaisi.

Mulla oli tossa pari viikkoa sitten hirvee angsti. Siis ihan kauhee. Traumaattinen tilanne joka johti muutaman päivän totaalisen voimattomuuteen. Kaiken lisäksi päälle tuli vielä flunssa. Tuplakurjuus.
Onneksi sain purkaa suurimman osan ajatuksistani Kuopiottarelle. On hyvä, että ihmisellä on rakkaita ystäviä, jotka ihan oikeasti tuntee sen ihan oikeen ja orginaalin Mimmin. On se hienoa.

Pari päivää vielä angstasin, mutta sitten alkoi jo helpottaa. Tajusin, että minä nyt olen tällainen. En opiskele aivokirurgiaa, en pidä klubilla tanssimisesta, minulla ei ole miljoonaa kaveria. joiden kanssa tehdään kaikkee kreisii ja jaetaan nämä kreisit tapahtumat feissarissa, minulla on kourallinen rakkaita ystävättäriä,  minulla ei ole mielenkiintoisia harrastuksia ja ennen kaikka oon tosi ujo. 

Ujoudesta tuli mieleen Kuka lohduttaisi nyytiä. Sunnuntaina sain kirjan käsiini ja voi että mitä viisauksia! I feel you Nyyti. Tästälähtien aina, kun joudun sellaiseen "ahdistavaan" (lue: esim. kotibileet joissa oon ainoo joka ei tunne ketään) tilanteeseen mietin Nyytiä joka rohkaisee mielensä ja lähtee pelastamaan Tuittua mörön kynsistä. Voin tehdä mielessäni hurjan sotatanssin ja sit vaan "Kas, heipähei! Jutellaanko vaiko ei?"

Parhaimpia istensäpiristämiskeinoja ovat:
- Muffinssien leipominen
(mielestäni yksi tämän vuoden parhaista levyistä)
- Sormuksen tuijottelu
- Siideri/kalja/mansikkamargariitta kannu terassilla

 - Silmukkamerkkien tekeminen.
(Käytiin tänään sinellissä hakemassa noita tekotarpeita.
M: Haa! Tässä näitä on! " *ottaa käteen lyhyitä tikkuja*
S: Eks noi pidemmät olis parempia?
M: Mistä sä tiedät mitä mä olen tekemässä?! :O *yllättynyt, ei vihainen*
S: No eks noista tuu niitä merkkejä?
Hyvin koulutettu, sanon ma)

-Pesän rakentaminen

- Aurinkokennovalaisimet parvekkeelle 
- Uudet verhot (Vallilan Tennarit) ja uusvanha jalkalamppu.
- Suuremmat ruukut kukille
- Kasvien paikkojen vaihtaminen

-KESÄLOMA ja sopivasti suunnitelmia sen viettämiseen

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Takki ja Tukholma

Nyt lyödään kaks kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme.
1) Tein villatakin
2) Käytiin Tukholmassa ja
3) Candlefordin postineiti on ihan sika hyvä sarja ja sen seurassa neuloutuu mukavasti villatakki.

Takki on nimeltään Nineteen88 Garter Yoke Cardigan ja ohje löytyy Raverlyn ilmaisista. Omani nimesin 1.21 gigawatiksi, koska aloituspäivänä (tai siitä seuraavana) tuli telkkarista Paluu tulevaisuuteen ykkönen.
Mulla on ollu joku sellanen pakkomielle saada puettava juttu, jossa yläosassa on ainaoikeeta. Tällä on ainoastaan (tänään ja just nyt) 4 projektia. Ohje oli ihan ymmärrettävästi kirjoitettu, eikä ohjeen auki saamisessakaan ollut mitään ongelmaa. Mene ja tiedä sitten.
 Hovikuvaaja Sulo totesi tästä ylimmästä (jonka ihmisnäisempi versio löytyy Raverlysta) kuvasta jotta "Ihan on ku stiiven vestin neulekirjasta nyt tämä kuva". Totta, jotain stiiven henkeä tästä löytyy.

 Lankana Gjestal Janne, jota piti sitten vielä Tukholman reissun aamuna käydä Ogelista vielä seitsämäs kerä. Napit kirpparilta.

Olympiaterminaalissa iloksemme huomasimme, että Siljalla on nyt Irlanti teema. Mikä mainioin tapa tässäkin taas lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Oikeastaan teema ei mun mielestä sitte enää sen kummemmin näkynyt laivassa. Jotain fish and chipsejä sieltä sai. Ginnesi oli kuulemma pahaa, Magnerssin päärynäsiideri oli ihan hyvää. Nii ja olihan siellä sellanen elämään kyllästyneen näkölinen tyttötrio soittelemassa Irlantilaista musiikkia. Mä jotenkin kuvittelen mielessäni et sit ku me viipotetaan menemään siellä Dublinissa, ni sellanen viulumusiikki soi kokoajan taustalla. "Mennääks tonne pubiin? Ti-dii-di diid-di-dididi, One Guinness please, mennäään tonne istuu, Ti-dui-da-dui-da-da-daa"

Kuten kuvista saattaa päätellä, ilma Tukolmassa ei ollut mikään turhan hyvä. Aamusta oli ihan jeesjees, mutta iltapäivästä satoi enemmän ja vähemmän vettä. Perinteikkäästi suunnattiin heti vanhaan kaupunkiin Comics Heaveniin, isoon sarjakuvakauppaan ja Sound Pollutioniin. Tälläkertaa käytiin myös ihmettelemässä kuninkaan linnaa. Ei näkynyt viktuuriaa tai daanielia. Ihan vähän vaan vitutti sade siinä vaiheessa ku melkeen eksyttiin, Sulon netti ei toiminu ja mun kartta (Jonka HERRA ITSE OTTI RESPASTA *öhömöhöm*) oli mukamas nolo. Löydettiin kuitenki Burger King ja kaikki oli hyvin. Vähän myöhemmin sitte melkeen eksyttiin taas sinne Gärbohon (tai mihin ikinä).

Mua vähän nauratti, tavalliset ihmiset lahtaa korikaupalla kaljaa laivoilta. Mimmi ja Sulo rahtaa kolme levyä suklaata ja viis pussia mässyä.

Huah, nyt oon ihan väsynyt. Mun sisäreidet on aivan jumissa ja jalkojen nostelu sattuu. Pitäs raahautua neljäks töihin. No, sitte toisaalta on loppuviikko vapaata., ehtiipähän vähän palautua.




All in all. Matka meni hyvin. Ei riidelty ollenkaan. Villatakki on hyvä. Eiköhän me siellä vähän kauempanakin sitte pärjätä

.Ps. Parasta nyt: Perjantaina Graveyard (joka on muuten ruottalainen pändi)


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pyykkipäivä

-Seuraava teksti sisältää sekavaa selostusta vaatteista-

Aina näin pyykkipäivinä sitä ihmettelee, että ketä täällä oikein asuu. Täällä pitäisi asustella kaksi noin 25-vuotiasta ihmistä. Kaksi aikuista, ei lapsia tai teinejä. Siltikin mua aina pyykkipäivinä naurattaa nää meidän releet. 
Kokosin tähän teidän nähtäville nyt mun iha lempparipaidat. On bändipaitaa, pari StarWarssii, smurffii, bätmäniä, kapteeni amerikkaa..Sulollahan ei muuta ookaa ku bändi- ja sarjakuvapaitoja. Miks mulla ei oo mitää aikuistenvaatteita? Arvatkaa kui vaikee on lähtee jonneki ulos, varsinkin näin talvella. Kivoja kesätoppeja mulla kyllä on.
Meidän Sulon kanssa pitää aina välillä vähän koordinoida tätä pukeutumista. Meinaan niin, ettei molemmilla vaan oo samaan aikaan samassa paikkaa päällä ruutupaitaa ja farkkuja. Eks yleensä pariskunnat nimenomaan värikoordinoi niiden vaatteet? Meillä oli ainaki lukiossa sellanen pariskunta, joilla oli aina samanvärinen paita. Jotenki muistelen, et niillä olis aika usein vielä ollu sellaset ihan kirkkaankeltaset Wescin paidat. Vai olisko toisella ollu huppari ja toisella teepaita. En muista, mut se keltasuus on kyllä jääny mieleen.  Siellä ne sitte söpösti ruokajonossa pussaili.

Mulla on vissiin joku kriisi. Eks kakskytviisvuotiaana pitäs olla yks lapsi ja jos ei sitä oo ni ainakin ura. Tai ehkä ennemminkin alkava loistokas ura. Pitäs olla joku hirveen hieno englanninkielinen ammattinimike ja vaatekaapissa oikee kunnon jakkupuku kokoelma. Jos ei jakkupukuja ni ainaskii viis bleiseriä, jotain "smart and casual" vaatetta, kolmet suorat housut, kauluspaitoja kakstoista, kravaatteja kaikissa sateenkaaren väreissä, pitkä villakangastakki, läppärilaukku ja kymmenen paria korkkareita. Mulla on kyllä oikeestaan se villakangastakki, se ei tosin oo pitkä.
Kattelin ihan vaan huvikseni henkkamaukan nettikauppaa. Eksyin jotenkin lastenvaateosastolle. Jotenkin ihan vaan vahingossa ku kattelin olisko siellä mitään siistiä Star Wars paitaa koossa 158. Meinasin pudota sohvalta. Oikeesti! Miksei lapsille tehdä lastenvaatteita? Mihin tollanen just yli metrinen tytteliini tarvii kansitakkia? Eihän sellasessa voi edes leikkiä! Muah!

 Ja nyt ku oon tällasella tuulella ni lisään tähän myös ihan puskista tällasen ihmetyksen aiheen, että miks lastenhuoneen pitää olla valkonen?
 

 
Ostin kirpparilta itelleni eurolla Myy-paidan. Prkl!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

221B

Tuntuu etten oo oikee kerenny tekee mitää. Siis neulomisjuttuja. En oo kyl kerenny tapaamaan tuttujakaan. Blogimojokin on kadoksissa. Selkä on kipee, nyt vois olla hermosärkyä. Ennen ei oo jomottanu polvia tai takareisiä. Uusi Sherlock loppu, Batman on nähty, Brave on nähty ja Museen on vielä liian kauan. Vali vali, vaikeeta on ihmisen elämä.

Sain tehtyä Lazy Kathyn. Toisen. Toteutettu pääosin bussissa Nro18 sekä metrossa. Pikkuisen myös Sherlockia katsoessa.Lankana käytin Wetternhoffin Silviaa. Mikään maailman suurin tää ei kyl oo. Hyvin saa kieppastua kaulalle, mut ehkä ennemmin sellanen sisälläolo asuste.Vyyhdistä jäi jäljelle pienen Rikken verran. Taas oli pieniä ongelmia venytyksen kanssa. Nyt olin viimekerrasta viisaampi ja tein päättelykerroksen melkeen ohjeen mukaan. Mulla ei oo vielä yhtäkään punaista huivia. Pitäiskö ite vai antasko jollekin? Jouluhan on tulossa.

Nojöö, kyllähän ollaan jotain keretty tekemään. Juhlittiin viimeviikonloppuna Stuban ristiäisiä. Tänäänki käytiin brunssilla. Niijoo ja käytiinhän me tälläviikolla jopa kaks kertaa leffassakin. Hihi.

Kuvassa ei ole Stuba. Riehuin taas Jusan kanssa. En voi sille mitään. Saman lainen kuva ikuistettiin myös häissä. Oon puhunu et meijän pitää kummiboin kanssa sitte ottaa vaikka konffisbileissä samanlainen kuva. Dude voi sitte seistä vaikka käsillään ja minä pitelen jaloista.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Itkupotkuraivarit

 Tein taas kaulahuivin. Tästä piti tulla häihin vaihtoehtoinen huivi, vaan kuinkas sitten kävikään?
Tilattiin Sulon kanssa kenkulit juhliin. Ne tuli tänään. Onnessani loikin kokeilemaan omiani. Ne on liian isot. Koon piti olla naisten 7.5 (eur 38) mulle oli sitte kivasti laitettu miesten 7.5 (= 40)!! Voi v*tun v*ttu! Kiehuin raivoissani! Itku pääs kans.
Sulo laitto sitte mailia ruottalaiseen nettikauppaan ja kysyi, että jos nyt sitte tilaan uudet ja palautan vanhat ni tuleehan ne 100% varmasti koossa 38. Ei oo viel tullu vastausta.


 Anyway, kokeilin sitte niit kenkiä mekon kanssa, jonka ajattelin laittaa. Näytti ihan tyhmältä. Kaikki näytti tyhmältä. Olo oli pellehermanni, liian suuret kengät jalassa. Eli nyt meni sit mekkokin vaihtton. Huoh. Just ku ajattelin et nonni kaikki on sit valmista. Katotaan ny tuleeko kenkuleita ollenkaan, vai ostanko vaan ostarin Koosta siniset Oxit, lienee helpompaa niin.
Huivi. Se on Light in shadows. Tein vissiin jotenki väärin tän ku lankaa ei menny paljo ollenkaa. Musta on mystistä kirpparivillaa ja harmaa Ruåttista tuotua mulperisilkkiä. Ihanan pehmoinen on kyllä tää, että eiköhän käyttöä löydy. Sattuupa tässä sopivasti olemaan Bättiksen väritys. Joku keltanen pikkujutska viel ja fädääm, Dark Knight Rises ensi-ilta asu on valmis.
Kenkäraivoissain meuhkasin, et puran tän. Onneks en alkanu purkaa :D Voin tehdä toisen tällasen sitte tosta päävärin lopusta.
ps. Parasta nyt: Kummiboi osotti Peppi Pitkätossua ja sanoi "Mimmi"
Plus työterveyshuolto (=rokotteet, lähetteet optikolle näöntarkastukseen sekä fyssarille)

torstai 26. huhtikuuta 2012

Orava

Oih! Toissapäivänä pääsi jo teepaitasillaan neulomaan partsille! Kesä!

Olen saattanut joskus blogissakin mainita mun oravapelosta. Ne on oksettavia eikä millään tapaa söpoöjä. Viettäisin paljon mieluummin aikaa vaikkapa rottien tai kanssa. Häntä on kaikista oksettavin. Onko kukaan oikeesti nähnyt yhtäkään TUUHEA häntäistä oravaa? Minä en ainakaan. Oravat on arvaamattomia ja liian nopealiikkeisiä. Ne menee ninjana puun taakse ja yhtäkkiä ne onki ihan sun vieressä. YÖK. Entäs ne kesyt? Minkä takia pitää pihassa mennä antamaan niille jotai pähkinöitä?! Pähkinöijä ei tuu ajatelleeks sitä, et seuraava viaton pähkinän syöjä ei haluu olla missään tekemisissä kurrejen kanssa. Sit ne vainoo tätä viatonta. Mulle vaan tulee sellanen pakonomainen pakenemis/huutamisreaktio ku nään oravan.
Onneks täällä meidän kotikulmilla en oo törmänny yhteenkään oravaan. Paitsi tänään. Olin menossa lankakauppaan ja joku täti seisoi tiellä huvittuneen näkösenä. Lähemmäksi päästyäni täti osotteli räystästä. SIELLÄ OLI ORAVA. Räystään alla pesulla tai juomassa, en jäänyt sen tarkemmin tarkkailemaan tilannetta. Täti näki otuksen suloisena, mä lähdin juoksukävelyä karkuun. Orava oli oksettava. Sillä roikku talviturkkitupsuja, isot kynnet ja suuret hampaat. Nyt mä pelkään et joku alkaa ruokkia sitä...
Asutaan ylimmässä kerroksessa ja linnut rakentaa kivasti pesiä tonne välikattoon. Hetki sitten tein puutarhahommia kotikeitaassa, ajatuksena et siirrän tomaatin taimet isompaan ruukkuun. Eihän siitä hommasta mitään tullut. Välikatossa rapisi kokoajan. En voinu olla ajattelematta sitä, et kohta lautojen välistä näkyy ällöttävä hännäntupsu. Sulo yritti lohduttaa, ettei kurret osaa/uskalla kiivetä näin korkeelle. En olis niin varma. Alakerran kakarat katto ihan kummissaan ku juoksin huutaen partsilta sisään..useampaan kertaan.
Kaikki kaikessa, en voi neuloa parvekkeella. En ainakaan niin kauaa ennenkun saan tietää et välikatossa ei 100% varmuudella ole oravaa.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tervetuloa Meille

 Oon nyt tylsyyksissäni pari päivää surffaillut blogeissa. Lähinpänä sydäntä on tällähetkellä sisustusblogit. Just ne, joissa esitellään vitivalkoisia lastenhuoneita, Brion leluja, valkoiseksi maalattuja puulattioita, Iittalan design laseja, ylipäätänsä kaikkia kauheen kalliita design tuotteita, sulkia, Pentikkiä, karvalankamattoja, laatikoita joissa lukee mitä siellä pitäisi olla sisällä, siistejä keittiöitä viinibileiden jälkeen, hallittua kaaosta, valkoisia keittiön mattoja, rosterisia kodinkoneita, massiivipuisia huonekaluja ja ylipäätään siistejä koteja. Ajattelin nyt kantaa korteni kekoon.

Meidän koti, kaksio Idyllisessä länsi-Helsingissä:
 Näkymä keittiöstä. Keittiönpöytä on jostain Sulon faijan lapsuuden kodista ja pöydälle sirottelin taxfreestä ostetut karamellit. Kalenteri täytyy olla esillä. Sakset on aina tarpeelliset. Nenäliina on tärkeä jos on nuha. Taaempana näette kierrätyskeskuksesta ostetun sohvan, jossa nytkin kirjoittelen tätä. Pöllöt kuuluu sohvalle. Sohvan taa olen asettanut väripilkuksi iksun punaisen lack hyllyn.
Sohvapöydälle olen asetttanut pieneksi rykelmäksi puikkopussin, kolme erilaista lasia, suklaalevyn, kaket sekä PleikkaKolmosen ohjaimen. Puikkopussi näytti jotenkin rykelmään kuulumattomalta, joten päätin sitoa sen ympäristöön sirottelemalla keskeneräisiä neuletöitä lattialle. DVD hyllyt on iksusta (toista ei näykään kuvassa), Sulo sisusti Planets of the apes boksin ja jonkun muun puulaatikon kivasti tonne hyllyn päälle. Kokonaisuutta sitoo Star Wars julkka, josta ei ole poimittu sisustukseen värejä. Liuku-ovi on myös kauheen kätsä.

Näkymä toiseen suuntaan. Vähän lähikuvaa tarvikkeista ja pieni pilkahdus keittiöön. Lattiat ovat muuten aivan ihanat valkobeigemustat muovimatot. Ei haittaa jos vähä salsaa tipahtaa. Jääkaapin oveen on hirveen käevä tyrkätä kaikki mahdolliset, hyvästä sarjakuvastripistä keikkalippuihin. Sukulaislasten piirustukset ja kuvat säilyy myös tallessa. Jääkaapin vieressä on hirveen helppo säilyttää kananmunia, öljyä, muroja, etikkaa, viinietikkaa, kaakaojauhetta, valkosipulia ja popparin jyviä. Leffateema jatkuu olohuoneen puolelta pikkusen keittiöönkin. Kangaskassit ovat jokaiselle eko-ihmiselle Must. Keittiössä meillä ei ole valoa, joten jokainen saa kuvitella sen iha itse.
 Makuuhuoneessa meillä vallitsee rauhallinen tunnelma. Ruskea tuoli on kirpparilta, erittäin kätevä pikkuvaatteiden vaatteiden säilytykseen. Mustassa tuolissa on tilaa myös isommalle vaateparrelle. Vaatekaapit ikeasta. En kyllä tiedä miten kauan laatikkojärjestelmä enää kestää mun Designer vaatteiden tursuilua. Sängyn päädyssä jatkuu PopArt teema, Beatles laulaa. Muut kalusteet ovat ikeasta. Lakanat ovat designia.
 Lundia hylly on jokaisen nuoren parin luottohylly. Siinä on tilaa säilyttää kaavoj, villasukkia, cd-levyjä, sarjakuvia, vöitä, SpongeBob ilmapalloa yms muuta kamaa. Huomatkaa kuinka olen stailannut kivasi iksun arkunpäällisen Vertigo julkan kanssa. Julkan väreistä poimin myös mustan. Arkussa säilytän lankoja. Olkkarissa on sitte toinen lanka-arkku.

 Sitten pompataankin eteiseen. Kengät ja pipot ylähyllyllä, huivit iksun huivitelinessä (osa lattialla). Toi meidän Sulo on pieni kenkäfriikki. Voisinkin joskus avata teille meidän kaapit, jotta näette niiden kenkälaatikoiden määrää. Vuoden aikojen vaihtelu näkyy meillä takkien määrässä. Naulakon alla olevasta vanhasta puhelinpöydästä näkyy vetolaatikot.
Eko-ihmisinä myös lehtien kierrätys on meille tärkeää.
No nyt jäi muuten vinyylihylly pois! Saatte sen vielä ehkä joskus.
Kylpyhuonetta en ole vielä kerennyt stailata. Ajattelin poimia muutaman värin pyykkipusseista tai ehkä noista kuukauden kuivumassa olleista värjäyksistä. Kylpyhuoneeseen olen tuonut viidakko tunnelmaa vajaan kahden metrin korkuisesta huonekasvista. Ajattelin tähän ehkä sellasia LAUNDURY- merkittyjä laatikoita, jottei vieraat vaan erehdy luulemaan vaatteita puhtaiksi.

Siinä se suurinpiirtein oli sitte.
ps. Eniten vituttaa: Sisustusblogit

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois


Oonko jo kertonu et kuinka kauheesti tykkään Bloc Partysta?! Tykkään ihan sikana!
 
"Baby, you've got to be more discerning
I've known never known what's good for me
And baby, you've got to be more demanding
Jump left"

Eilen oli ihana ilta. Tarpeeks viileetä, mut kuitenki sillai et teepassa ja ohuissa pitkissä housuissa oli hyvä olla..ja ennenkaikkea pysty pitää isoja kuulokkeita päässä. Pystyi neulomaan villaa pihakeinussa ilman et olis alkanu hadistaa.Pysty ylipäätänsä olemaan ilman ahdistusta. Tuli ihan mielettömät syksyfiilikset. Voi että.Tuli ihan nahkatakkia ikävä. 

Syksypuuskissani päätin nyt tässä aamupäivällä lähteä käymään Ogelin lankakaupassa. Syksyn uutuuksia ei ollu vielä tullut. Varmaan johtu siitä, että siel oli vielä kesä-ale päällä xD. LöL. 
Mun pitäs edelleen tehdä Sulon äitylille se huivi. Toiveina oli "ei villaa ja reikänen". Luulen et tässä lauseessa "ei villanen", tarkoittaa ei kutittava.Tein hänelle viime jouluna lahjaksi pakkasyö Purosta maailman helpoimman kaulurin.(Sehän on ainakin osiks villaa..) Ihmiset on kuulemma kehuneet kuinka värit sopii hänelle. Langassa on siis lilaa, sinapinkeltasta, turkoosia ja sinistä. Kelasin et haa, tiilenpunainen pitäs tulevan huivin olla. Ei oo löytyny sitä oikeeta väriä. Eikä löytynyt tälläkään kerralla. Prkl. Sit kekkasin, ite värjätty lanka. Se kokosininen. Ei oo tiilen värinen ei, mut hyvän värinen kuitenkin. Jessss! Kunnon hoitoaineliotus vienee kutittavuuden..
ENIVEI, saan olla ylpee itestäni. Mukaan tarttui vaan kakkosen pyöröpuikot. Ne oli -50%. Aika ylpee oon kyl. Niitä menin sinne oikeestaan hakemaan. Mun Mayflover alkaa olee valmis ja nyt on pakko päästä neuloskele lisää. Ei sillä, mulla on vielä "muutama" huivinranka tossa kesken xD Kelasin tehdä Aeolianin sille mudelle. S-kokoisen.
MayFlower on viimesen chartin puolessavälissä
Alotin eilen tekee Travelling womania. Lanka on kool-aidilla värjätty tico-tico.


Koskaan ei pitäis mennä pms-monsterina bussiin...tai kauppaan..tai ylipäätään minnekkään ihmisten iloille. Alkaa vaa ärsyttää aikuisten ihmisten käytös. Mennessä ogeliin bussissa oli ruuhkaa. No, ei se ihan sillai tupatentäynnä ollu mut kuitenki sillai et jokaisella kahen paikalla istu joku. Noh, mummopaikalla istu sellanen 40-50-vuotias mies REPPUNSA vieressä.Tottakai niin et ite istu ulommalla penkillä ja reppu oli ikkunapaikalla. RAA. Vitun tyhmät ihmiset!! En voi käsittää, täydessä bussissa!! Luulis et ku lähtee dösällä jonnekki ni ottaa sen riskin et vieras ihminen saattaa istua viereen ja pahimmassa tapauksessa sille vieraalle saattaa joutua sanomaan yhden lauseen.."anteeksi, jään seuraavalla....kiitos". K-a-m-a-l-a-aaa! On se kuitenki turvallista istua siinä reunalla repun vieressä. NNOH, bussiin nousi topakan näköinen vanhempi rouva. Oli pakko nauraa ääneen ku täti tuli miehen viereen ja tokas "Mie tulen tuohon siun vierees nyt istumaan, laita se säkkis lattialle siitä!" *tuhinaa ja muminaa miehen suunnasta* "No kiitoksii vaan, on se kuma ku aikuiset ihmiset ei osaa bussissa matkustaa!" Äijä meni IHAN punaseks ja Mimmi repes niin pahasti! Äijä vaan heitti mulle pahaa öögaa. LöööL. Must tuli välittömästi tän kukkamekko mummon suurin fani! Oikein! Hyvä mummo!  
Meille opetettiin jo ala-asteella kuinka bussilla matkustetaan. Olin liikuntaluokalla ja meidän opettajana oli eräs no, ihan tunnettu, jalkapalloilija. Ope oli varmaan kaks metrii pitkä ja hänellä oli melko kova ääni. Joka kerta ku mentiin koko luokka jonnekki ni ope piti kyl huolen siitä et bussissa käyttäydyttiin kohteliaasti. AINA jos tuli vanhempi ihminen bussiin ni jonkun piti antaa paikkansa pois et vanhus pääsee istumaan. Jos ei noussu ni ope huus bussin perältä et "*Lisää nimi tähän* pylly ylös penkistä! Sä oot nuori urheilija, sä jaksat seistä loppumatkan!" Ei mitään väliä vaik olis ollu sylissä sukset, pulkka ja luistimet, paikka oli annettava. Se oli niin noloa ku maikka tollai kiinnitti koko bussin huomion suhun! Nyt ku mietin ni tajusin et sehän ihan tahallaan puhu niin kovaa, et menee viesti perille! Neljännellä luokalla ei open enää tarvinnu huuta, kaikki osas automaattisesti antaa paikan pois. Maikka vaan nosteli peukkua ja hymyili. Oivoi.

ps. Parasta nyt: Illan leffatreffit.