sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Merkillistä

Olipa kerran kiva musta villakangastakki. Takissa ei ollut mitään muuta vikaa, kun typerä hihamerkki. Oikeastaan siinä oli kaksi hihamerkkiä. Toisessa kädessä ranteen kohdassa leppäkerttu. Leppäkertun oli joku edellinen omistaja onneksi vain ommellut kiinni, joten se lehahti helposti lentoon.
 
Vasemmassa kädessä oli tosi typerä wannabe intti merkki. Typerästä merkistä huolimatta päähenkilömme käytti takkia uskoen, että vielä jonain päivänä löytää hienon merkin. Hän olisi niin kovasti halunnut Ryhmä-Xn raksin, muttei voinut laittaa sitä, sillä hänen avopuolisollaan oli jo moinen merkki omassa takissaan.

Yksin, sateessa ja pimeässä Mimmi etsi ja etsi merkkiä, kunnes heitti jo toivonsa. Viikkojen ajan hihamerkki asia sai olla. Kunnes eräänä iltana hän katsoi Twin Peaksia. "Hei kato olisko siel Etsyssä Bookhouse boyssin logoa!" Päähenkilömme avopuoliso rohkaisi.


OLI SIELLÄ! Klik klik ja viikkoa myöhemmin Mimmille tuli kirje Ruotsista. Silitysrauta ja -lauta esiin swiish swoosh ja fädääm!  Niin Mimmi, Avopuoliso ja villakangastakki ratsastivat kaikki yhdessä yksisarvisen kyydissä auringonlaskuun.
Sen pituinen se.

torstai 24. tammikuuta 2013

Elä kauan ja menesty

"Vulkanuslaiset tunnetaan parhaiten telepaattisista kyvyistään (esimerkiksi mieltensulauttaminen) sekä filosofiastaan, jonka mukaan heidän tulee elää johdonmukaisen ajattelun mukaan ja pyrkiä peittämään tunteensa." t. Wikipedia
Mulla on tosi kauan ollu Raverlyn jonossa Little coffee bean cardigan. Kattelin toissapäivänä Kutoselta Star trekkiä ja sain aatoksen. Kui siistiä olis tehdä Spock henkinen villapaita. "Mutta äh, mullahan on tossa vaikka sun mitä muuta puikoilla, voinksmä alottaa taas uuden jutun? Toisaalta, jos tekis Stuballe, ni ei menis edes kauaa. Ja haa, mullahan olis sattumoisin tossa tollasta hyvän sinistä lankaa vajaa kerä ja mustaakin löytyy..." Jostain kumman syystä loin silmukat ja aloin tikuttelemaan. Heti ensimmäiseksi sain kommenttia siitä, ettei Spockilla oo tommosta paitaa. Sillä on vaan musta kaulus, muuten sininen. Että tää on nyt sitte ennemminkin Next generationin hoitsu. Onneks Stuban vanhemmat ei oo niin tarkkoja.

Teen kyllä vielä joskus itelleni samanlaisen.




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kinkkelaadekoff

 Kävin tänää vähä kiertelemässä kirppareita. Kahdessa vaan, joten todellakin vähän :D Täytyy kyllä sanoa, et reissu oli pöyristyttävä. Kävin Mannerheimintiellä sijaitsevaan DoM-ip kirpparilla sekä Kannelmäen aseman Ainossa. Oon Domissa aiemmin muutaman kerran käynyt. Jotenkii mulle oli jäänyt mieleen et siellä oli ihan hyväkuntosia henkkamaukka/zara/vila/ctrl/volcom jnejne vaatteita. Aino nyt aina osaa yllättää, sinne en nyt kovin suuirin toivein mennytkään.
 No ei sattunu tälläkertaaa olemaan hyviä vaatteita kummassankaan ei. Siis toki, vaatteitahan oli joo. Oikeesti! Kolme(toista) vuotta sitten ostettu, paljon pidetty ja pesty (=nyppyinen ja haalistunut) Henkkamaukan perus pitkähihanen teeppa ei ole enää siinä kunnossa "Laadukas paita", eikä missään nimessä viiden euron arvoinen. Muutenkaan käyttäis kirpparilla sanoja hooäm ja laadukas, samassa lauseessa.  Olis toisessa ollu yks kiva punanen tekonahkatakki...josta vetskari rikki (ok, ei mitää, pidän auki) mutta, tämä paikan 84 reipas myyjä oli sitte niitannut paikkalapun takkiin kiinni. En tainnut mainita hintaa? 15e. Olis pitäny ottaa kuva kamalasta epämääräsen vihree-harmaa raidallisesta Benettonin topista. "Isoisän nyppyset kalsarit" olis hyvä lause kuvaamaan ko tapausta. NELJÄ EUROA. Haloo! Ja tiedoksi vaan, kukaan ei osta ex-mustaa, saumoista irvistävää ja nyppystä Niken jumppatoppia seittämällä ekellä.

Tein taas pipon. Aurora Expanse on mallin nimi.
Oikein on hyvä. Ei toi mallikuvio nyt niin hyvin näy tässä rauhallisemmassakaan versiossa.











ps. Vähänkö olis siistiä jos työväenopistoon tulis kurssi, jossa opetellaan Klingonia.Luulen että suomesta löytyis muutama trekkeri opeks. Minnehän voisin lähettää vinkin? Vai tarviiko opetella ite. Vähänkö olis siistiä. Joltain kanavalta tulee sellanen ohjelma ku Maailmanlopun odottajat ja siinä oli sellanen maailmanlopun odottajaperhe, jotka oli opetellu jotain kuollutta kieltä, et ne voi sitte kommunikoida toisilleen ilman et kukaa ymmärtää. Voitas Sulon kanssa kommunikoida örähdyksin.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pyykkipäivä

-Seuraava teksti sisältää sekavaa selostusta vaatteista-

Aina näin pyykkipäivinä sitä ihmettelee, että ketä täällä oikein asuu. Täällä pitäisi asustella kaksi noin 25-vuotiasta ihmistä. Kaksi aikuista, ei lapsia tai teinejä. Siltikin mua aina pyykkipäivinä naurattaa nää meidän releet. 
Kokosin tähän teidän nähtäville nyt mun iha lempparipaidat. On bändipaitaa, pari StarWarssii, smurffii, bätmäniä, kapteeni amerikkaa..Sulollahan ei muuta ookaa ku bändi- ja sarjakuvapaitoja. Miks mulla ei oo mitää aikuistenvaatteita? Arvatkaa kui vaikee on lähtee jonneki ulos, varsinkin näin talvella. Kivoja kesätoppeja mulla kyllä on.
Meidän Sulon kanssa pitää aina välillä vähän koordinoida tätä pukeutumista. Meinaan niin, ettei molemmilla vaan oo samaan aikaan samassa paikkaa päällä ruutupaitaa ja farkkuja. Eks yleensä pariskunnat nimenomaan värikoordinoi niiden vaatteet? Meillä oli ainaki lukiossa sellanen pariskunta, joilla oli aina samanvärinen paita. Jotenki muistelen, et niillä olis aika usein vielä ollu sellaset ihan kirkkaankeltaset Wescin paidat. Vai olisko toisella ollu huppari ja toisella teepaita. En muista, mut se keltasuus on kyllä jääny mieleen.  Siellä ne sitte söpösti ruokajonossa pussaili.

Mulla on vissiin joku kriisi. Eks kakskytviisvuotiaana pitäs olla yks lapsi ja jos ei sitä oo ni ainakin ura. Tai ehkä ennemminkin alkava loistokas ura. Pitäs olla joku hirveen hieno englanninkielinen ammattinimike ja vaatekaapissa oikee kunnon jakkupuku kokoelma. Jos ei jakkupukuja ni ainaskii viis bleiseriä, jotain "smart and casual" vaatetta, kolmet suorat housut, kauluspaitoja kakstoista, kravaatteja kaikissa sateenkaaren väreissä, pitkä villakangastakki, läppärilaukku ja kymmenen paria korkkareita. Mulla on kyllä oikeestaan se villakangastakki, se ei tosin oo pitkä.
Kattelin ihan vaan huvikseni henkkamaukan nettikauppaa. Eksyin jotenkin lastenvaateosastolle. Jotenkin ihan vaan vahingossa ku kattelin olisko siellä mitään siistiä Star Wars paitaa koossa 158. Meinasin pudota sohvalta. Oikeesti! Miksei lapsille tehdä lastenvaatteita? Mihin tollanen just yli metrinen tytteliini tarvii kansitakkia? Eihän sellasessa voi edes leikkiä! Muah!

 Ja nyt ku oon tällasella tuulella ni lisään tähän myös ihan puskista tällasen ihmetyksen aiheen, että miks lastenhuoneen pitää olla valkonen?
 

 
Ostin kirpparilta itelleni eurolla Myy-paidan. Prkl!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Owls are not what they seem

Mä oon vähän niinku uudenvuoden kunniaksi ottanu ittelleni uuden idolin ja roolimallin. Twin Peaksin Fbi agentti Dale Cooperin nimittäin. Miksi? No siksi ku se on aina niin innoissaan kaikista asioista ja pitää mielen avoimena. Ei näin: "oumaigaad-en-varmasti-tee-tota-enkä-salee-lähde-tonne-hirveeseen-mestaan", vaan näin "Seikkailu! Hauskaa, siitä tulee varmasti jännitävää!". Ei näin: "Mitä ihmettä sulle on tapahtunu!? Näytät ihan kauheelta!", vaan näin: "En malta odottaa, että kuulen viimeisimmistä seikkailuistasi. Saat kertoa mulle ihan kaiken!" . En tosin aio käyttää kirjakieltä.
Oonkin saanu tässä viimepäivinä nyt laittaa uuden asenteenni koetukselle. Tai no ei sitä nyt kovasti oo koeteltu edes. Eilen aamulla ku odottelin bussia ni siinä pysäkillä odotteli äiti ja noin 1v lapsonen. Toukka kävleksi siinä pysäkin holleilla ja köpötteli mun viereen. Tervehdin nuorta herraa (neitiä? niin paljon vaatteita, päättelin tummasta haalarista) ja hän minua sanomalla "öh" ja osoittamalla bussin tulosuuntaa.Totesin hänelle, jotta "Nii-i, ootko säki menossa bussiin? sieltä suunnasta se tulee sitte. Ootko menossa päikkäriin?" Kohtelias nuorimies vastasi taas "jöh".  Turistiin siinä sitte vähän aikaa busseista ja viereisestä kisokista, kunnes kaheksantoista kaarsi bussipysäkille ja herran äiti kaappasi tämän kainaloon. Vilkutettiin toisillemme vielä bussissa. Oikeestaan me aina Sulon kanssa jutellaan kaikille juttelunhaluisille ihmislapsille. Ne on niin mainioita :D Spontaania iloisttuutta ja hirvee kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan.

Pipo on taas Westiä ja nimeltänsä Aurora Expanse. Mallikerta ei oikee näy tässä lankavalinnassa, mut ei se mitään. Tätä tehdessä tutustuin taas uudeen tapaan a) luoda silmukoita ja b) tehdä pipo.
Toi alaosahan neulotaan tavallaan kaksinkerroin. Ei kuitenkaan niinku skidissä. Tällä tekniikalla voin tehdä ei-niin-paksusta-mutta-ah-niin-ihanasta-langasta edes pikkusen lämmittävämmän pipon. Kuten nyt esimerkiksi tässä tapauksessa kävi. Tai siis lähinnä "mulla on paljon ohutta lankaa enkä jaksa tehdä toista huivia samasta langasta".

Lankana käytin ruskeaa BC Garnin Semillaa, jota jäi yli Geyshiristä. Ruskeaa meni vajaa kerä. Päälankana Novitan Polku, jota taas jäi yli "Morot" merkinnän Metalouse huivista. Neuloessa huomasin, että toi polku on ihan sairaan kevyttä lankaa. En oo oikeestaan ollenkaan neulonu sukkia, mut rohkenen silti väittää, ettei siitä hirveen vahvoja sukkia tulis. En kyllä tiedä, voi olla että tuleekin. Enivieis värit on kyllä mielestäni vallan buenot tässä.
Jossain pipomerkinnässä muistaakseni mainitsin ongelmasta tehdä pitkää pipoa. Tästä tuli kyllä just sellanen sopivan pituinen. Tein just niin monta mallikertaa ku ohjeessa käskettiin ja mietinkin, et dääääm tästähän tulee jo liian pitkä. Lopetus oli onneks tollanen "sudden death", niinkun jossain toisessa ohjeessa oli asia ilmaistu.
Tykästyin malliin niin kovin, että puikoilla onkin toinen Aurora. Yksivärisenä, oikeestaan kaksivärisenä mutta siis solideista langoista. Siinä näyttäis toi pintakuviokin tulevan esiin hyvin paljon paremmin. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

"Mä voisin pelaa"

Sulon Seurassa,on uusi osio blogissa. Ideahan tähän tuli toissayönä. Ajattelin ihan omaksi ja muiden iloksi jakaa tässä nyt ideoita ja ajatuksia videopeleistä. Lähinnä neulojan (katsojan) kannalta. Juonesta, hahmoista ja muusta. Mitään "pelaajan vaimo"-blogia tästä ei tule. Katsotaan miten tämä kehittyy vai jääkö vaan yhden hitin ihmeeksi :DSulo siis pelaa pleikka 3 ja xbox pelejä. Sillon ihan aluks ku muutettiin yhteen asumaan ni mulla oli joku ihme angsti pelaamista ja leffojen kattelua kohtaan. Mun mielestä koko touhu oli ajanhukkaa. En tainnu vissiin sillon vielä neuloa näin paljoo :D Nyt ku näitä on pari vuotta tiiraillu huomaan, et peleissähän on ihan oikeesti ihan hyviä juonia, hahmoja..melkeen ku kattois leffaa.
 Meillä on yks iso telkkari ja aina ku toi pelaa ni mä katon. Ollaan joskus pelattu yhessä jotain zombie peliä, mut mulla ei riitä koordinaatio liikuttamaan ukkelin päätä toisesta tatista ja jalkoja toisesta. Siinä pelissä olinki kokoajan jossain pimeessä kaapissa jumissa kun en tosiaan muistanu kumpi ohjaa kumpaa. Kuolin myös aluks aika monta kertaa ku piti kattoa et missäkohtaa ohjainta se kolmio nyt olikaan. Oon enemmänki sellanen SuperMario pelien ystävä ku eteenpäin pääsee liikuttamalla vaan yhtä nappia, hyppää Aasta ja ampuu tulipalloja Beestä. En siis itse ole mikään geimeri, enkä tiedä sen tarkemmin oikeastaan yhtään mitään yhtään mistään. En aina oo edes varma kummalla konsolilla toi pelaa. Elkää siis truu geimerit suuttuko mulle, jos mulla ei ole ihan kaikki nippelitieto hallussa :D 

 Nyt tässä viimepäivinä olen saanut tutustua Metal Gear Solid 4 -guns of the patriots-peliin. Tämä on niinsanottu hiiviskelypeli.  Pelissä siis seikkailee ukko nimeltä Solid Snake, jolla on joku ihmeellinen tauti, et se vanhenee nopeemmin ku muut. Vissiin joltain pahikselta se on sen saanut. Snakella on kaksi ilkeää kloonia, Liquid Snake (uusin olomuoto Liquid Ocelot, siis oselotti kissa ja ukko itseasiassa jossain osassa naukui) ja Solidus Snake. Pahiskloonit yrittää hallita maailmaa.  Mikä on tämän pelin tavoite? En tiedä varmasti sitäkään, kysyn siis Sulolta. "Noh...en mä tiedä oikee. Hiiviskellään ja yritetään estää joku.... Monimutkainen tarina joka kattaa monta vuosikymmentä. Nelkytluvulla alkaa ja loppuu 2010, toi pelien yhteinen tarina."
Neulojan plussat:
+ Välivideoita
+ Hyvin mielenkiintoinen jatkumo tässä tarinassa..
+ Solid Snake voi piiloutua roskapönttöön ja kävellä siellä pöntön sisällä.
Neulojanmiinukset:
- Aika-ajoin hieman tylsähkö kattoa hiippailua tyhjässä toimistorakennuksessa.
- Joillakin pahiksilla oli tosi ärsyttäviä huudahduksia.
Mieleen painui: Kuolonhuuto "Snake? Snake? SNAAAAAAAAAAAKE!"


 Ensikerralla esittelemme pipon.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Viimeinen mammutti

 Miksi tämä kirjottaminen on nöin vaikeeta? Mitä mä tarinoin tähän? Aloin jo kirjottamaan meijän treffeistä, mut sit huomasin etten saa niistä kirjotettua ku kaks lausetta. Oltiin syömässä ja leffassa. Leffa ja ruoka oli molemmat hyviä.
Sit aloin kirjottaa kuinka mua ihmetyttää miks kaikki mummot kertoo niiden iän. "Mun tarviis saada tällanen juttu ...oon jo kahdeksankymmentä vuotias." Mitä tohon pitäs sanoa? Ai oot jo NIIN vanha! Wautsivau! Tekis toisaalta mieli aina sanoo et "Mä oon kakskytäviis ja tässä on näitä juttuja mitä kysyit". Nii ja sit mua ihmetyttää myös se et miten paljon ihiset kertoo asioita. Sellasia juttuja mitkä ei oikeestaa liity yhtään mitenkään yhtään mihinkään. Tässäkohtaa mainittakoon, et työsopimuksessa lukee "myyjä". Ei siis mitenkään siihen myytävään asiaan. Ykski täti rupes mulle yks päivä selittämään jotta lapsenlapsi opettelee nyt käymää potalla ja sit se kertoili et minne kaikkialle on sattunu "vahinkoja". Minkä takia tommonen tieto pitää jakaa täysin vieraalle, nuorelle, ihmiselle. Okei, Mummous on varmaan tosi jännää mut COME ON! Jos tekee mieli jutella ni eikö vois valita jonku yleisen aiheen..sään tai jotain...

Tein Geyshirin. Mulla jäi mieleen westknitsin joku feissaripäivitys, jossa oli kuvia Islannin värikkäistä taloista. No muutama päivä tän päivityksen jälkeen menin bussilla vahingossa päättärille, koska bussi oli niin täynnä etten päässy sieltä ulos. Eipä siinä mitään, kävelin Eirassa sitte ja kiinnitin erityistä huomiota talojen väreihin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lanka Snurresta, jossa on siis maailman mukavin myyjä. BC Garnin Semillaa, joka on 100% villaa. Vajaa kerä kaikkia värejä. Hyvä lanka mielestäni.

Venytin tätä lauanai iltana petauspatjan alle. Sulo minua siinä autteli ja havahtui, "HEEEEEI, sä virutat näitä mun alla! Ei ihme, että mulla on selkä kipeenä! Mä oon vähän niinku se jonku sadun prinsessa, se jolla oli 100 patjaa ja yks herne siellä patjan alla" Muah! Totesin pitäväni siitä, että hän vertaa itseään prinsessaan. Aion kyllä jatkossakin viruttaa näitä trinsessan alla, koska se ei pyöri unissaan.

Tämän kuvan kaulahuivi on vääryydellä virutettu


Omistan tän biisin itelleni. Sulo on nimittäin alkanu mua kiusaamaan mun nukkumisesta. "Sun pitää nyt mennä nukkumaan et saat keveet 12h yöunet". En minä lauantaisin (tai vapaapäivinä) todellakaan nouse ennen kaheksaa ylös, ellei oo ihan pakko. 

torstai 10. tammikuuta 2013

Mössykkä

 Tein pipon. Vertitwist Westin vitosesta. Mun silmään toi palmikko on jotenki tosi siisti. Tollanen kalanruoto. Voisin antaa itelleni sellasta palautetta että, malttia! Oon niin innokas lopettaja, jotta aina näistä mun smurffimalleista tulee just just sopivia. Tämän kyllä onneks älysin laittaa vähä venymään..

Tätä tehdessä kekkasin ihan hyvän tavan tehdä palmikoita ilman puikkoa.  Ärsyttävää oli siirrellä yhtä- kahta silmukkaa sukkapuikolla. Jostain olenkin lukenut,
että laiskoilta tulee parhaimmat keksinnöt :D

Lankana Menita SilkDream, joka on 70% merinoo ja 30% silkkiä. Yks kerä meni. Voisin tehdä tässä lähiaikoina toisenki vähän toisenlaisesta langasta. Jostakin villasesta, ajattelen et pinnasta tulis sellanen soljuvampi ku lanka (silmukat) ei erottuis. Kattellaan ny.

Semmosta tälläkertaa.



ps. Tasan 5kk

lauantai 5. tammikuuta 2013

Muah!


Vuoden eka tekele. Jee. Barndom. Alotin tekemään tätä jo joulupäivänä, mut tosiaan sen harmittavan takaiskun takia tekeminen vähä jäi.
Malliin olen erittäin tyytyväinen, värit ei oo hirveen kivat. Ajattelin et petrooli ja tollai leijonankeltanen menis hyvin yhteen..niihä ne varmaan meniskii, vähän isompana raitana. Sit ku viel lisäsin ton valkosen alaraidan ni huhhuh. Niijoo ja sitte viel kakenlisäks toi perskuleen Novita Wool päästi väriä liotusveteen. En tiedä näkyykö kuvissa mut tää on nyt tällai aavistuksen sininen. Hmph.

 Iso tästä ainakin tuli. Joudun oikee miettimään et mitä MacGyver tekis ton kolmion kärjen venyttämisen kanssa. Virittelin sen sitte supsupullolla ja avainnauhalla.
Kaipa tähän väriyhdistelmään silmät tottuu...