lauantai 19. tammikuuta 2013

Owls are not what they seem

Mä oon vähän niinku uudenvuoden kunniaksi ottanu ittelleni uuden idolin ja roolimallin. Twin Peaksin Fbi agentti Dale Cooperin nimittäin. Miksi? No siksi ku se on aina niin innoissaan kaikista asioista ja pitää mielen avoimena. Ei näin: "oumaigaad-en-varmasti-tee-tota-enkä-salee-lähde-tonne-hirveeseen-mestaan", vaan näin "Seikkailu! Hauskaa, siitä tulee varmasti jännitävää!". Ei näin: "Mitä ihmettä sulle on tapahtunu!? Näytät ihan kauheelta!", vaan näin: "En malta odottaa, että kuulen viimeisimmistä seikkailuistasi. Saat kertoa mulle ihan kaiken!" . En tosin aio käyttää kirjakieltä.
Oonkin saanu tässä viimepäivinä nyt laittaa uuden asenteenni koetukselle. Tai no ei sitä nyt kovasti oo koeteltu edes. Eilen aamulla ku odottelin bussia ni siinä pysäkillä odotteli äiti ja noin 1v lapsonen. Toukka kävleksi siinä pysäkin holleilla ja köpötteli mun viereen. Tervehdin nuorta herraa (neitiä? niin paljon vaatteita, päättelin tummasta haalarista) ja hän minua sanomalla "öh" ja osoittamalla bussin tulosuuntaa.Totesin hänelle, jotta "Nii-i, ootko säki menossa bussiin? sieltä suunnasta se tulee sitte. Ootko menossa päikkäriin?" Kohtelias nuorimies vastasi taas "jöh".  Turistiin siinä sitte vähän aikaa busseista ja viereisestä kisokista, kunnes kaheksantoista kaarsi bussipysäkille ja herran äiti kaappasi tämän kainaloon. Vilkutettiin toisillemme vielä bussissa. Oikeestaan me aina Sulon kanssa jutellaan kaikille juttelunhaluisille ihmislapsille. Ne on niin mainioita :D Spontaania iloisttuutta ja hirvee kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan.

Pipo on taas Westiä ja nimeltänsä Aurora Expanse. Mallikerta ei oikee näy tässä lankavalinnassa, mut ei se mitään. Tätä tehdessä tutustuin taas uudeen tapaan a) luoda silmukoita ja b) tehdä pipo.
Toi alaosahan neulotaan tavallaan kaksinkerroin. Ei kuitenkaan niinku skidissä. Tällä tekniikalla voin tehdä ei-niin-paksusta-mutta-ah-niin-ihanasta-langasta edes pikkusen lämmittävämmän pipon. Kuten nyt esimerkiksi tässä tapauksessa kävi. Tai siis lähinnä "mulla on paljon ohutta lankaa enkä jaksa tehdä toista huivia samasta langasta".

Lankana käytin ruskeaa BC Garnin Semillaa, jota jäi yli Geyshiristä. Ruskeaa meni vajaa kerä. Päälankana Novitan Polku, jota taas jäi yli "Morot" merkinnän Metalouse huivista. Neuloessa huomasin, että toi polku on ihan sairaan kevyttä lankaa. En oo oikeestaan ollenkaan neulonu sukkia, mut rohkenen silti väittää, ettei siitä hirveen vahvoja sukkia tulis. En kyllä tiedä, voi olla että tuleekin. Enivieis värit on kyllä mielestäni vallan buenot tässä.
Jossain pipomerkinnässä muistaakseni mainitsin ongelmasta tehdä pitkää pipoa. Tästä tuli kyllä just sellanen sopivan pituinen. Tein just niin monta mallikertaa ku ohjeessa käskettiin ja mietinkin, et dääääm tästähän tulee jo liian pitkä. Lopetus oli onneks tollanen "sudden death", niinkun jossain toisessa ohjeessa oli asia ilmaistu.
Tykästyin malliin niin kovin, että puikoilla onkin toinen Aurora. Yksivärisenä, oikeestaan kaksivärisenä mutta siis solideista langoista. Siinä näyttäis toi pintakuviokin tulevan esiin hyvin paljon paremmin. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti