maanantai 3. lokakuuta 2016

Kaula kireällä

Se olis syksy ja villavaate kelit! 
Wuhuu!

Syksyn ekassa blogijulkaisussa on hyvä esitellä kauluri. Yleensä tuppaan kaulaani kietaisemaan ihan kaulaliinan. Nää kaulurimallit on jossain vaiheessa ollut omaan makuun jotenkin liian löysiä...


Mallin nimi on Fancy Zebra. Tämäkin kätevä kauluri on marinoitunut jonossani jo varmaan kolme vuotta. 


Lankana käytin Holst Garnin Coastia. Ei sitten kutita. Eikä ole liian löysä!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Saatko sillon ylittää kadun, kun silmäni on vihreä?


Tervetuloa kylmä. Minä olen valmis!

Jotta ensi talvena Raituliini saisi vähän lepoa, olen nyt urakoinut joitakin pipoja ja muita talvisia asusteita. 


Hyvin yksinkertainen pipo, nimeltään Simple slouch hat  syntyi yhdessä illassa paksusta langasta. Sain (otin?) joskus tuhat vuotta sitten mutsilta Malabrigon superwash worsted lankaa. Tätä ei jostain syystä enää tehdä... Olisikohan tähän uponnut jotakin nelisenkymmentä grammaa..?


Pipo sai kaverikseen kämmekkäät. Malli on Raverlyssä ilmainen ja on nimeltään Great Weekend mitts . Mallista muuten, mutta jätin nappilistan tekemättä. Nää istuu käteen tosi hyvin, kiitos pienen puotoilun. Eivät sitten lurpsaa.
Olen aiemmin ollut vähän skeptinen tällaisten kämmekkäiden kanssa. Mitä näistä on muka hyötyä? Noh, näin kosketusnäyttöruutujen aikaan ovatkin varsin hyvät sade säällä Pokemoneja metsästäessä :D


Lankana (maailman surkeinta) Viking garnin Villeä, sekä Madame tricoten Gold Batik lankaa. Itseasiassa näitä kämmekkäitä on kolme kappaletta. Nimittäin vihreiden välissä oli vaaleampi vihertävänsininen osio. Kukahan neulois sen neljännen..?

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Pakkasaamuna paleltaa

Ystävätär piti juhlat jokin aika sitten. 
Kysyin olisiko hänellä jotakin puutetta esim villasukista. Villasukkia kuulemma on - kiitos mummon - mutta lapasista on pulaa. 
Selvä se.


Kysyessäni puute asiaa juhliin oli aikaa kolmisen viikkoa. Tapani mukaan ryhdyin lahja neulontaan noin kolme päivää ennen juhlia. Olin kuitenkin jo kaivellut stashini sekä Raverlyn. Puolet valmiina siis. 
Päädyin tekemään hänelle Novitan perus ohjeella lapaset intialaisella peukalolla. Silmukoita loin muistaakseni ekaksi Naisen koon verran (40s), mutta totesin lopputuloksen olevan aivan liian suuri. Onneksi ohje oli kaavoitettu vielä lapsen koolle (32s). Niilläpä sitten mentiin.
Lankana Novitan Puroa (jota näytää olevan stashissani runsaasti.. vaikkakin täyttä kerää ei varmaan ole yhtäkään..) ja Rintalan tilan Iivaria.
Muuta kuvaa näistä lapasista en saanutkaan napattua. Mustaa, synkkää, oma käsi.

Samoilla vauhdeilla tein itsellenikin lapaset. 
Näihin käytin peruskaavana Sydänmaa-lapasia.


Nämä raidoitin kahdella purolla. Tuli melko vinkeät.


En tiedä mitä toisen käden kärjessä tapahtui. Olin tekevinäni samalla tavalla...

Luulen, että seuraavat voisi tehdä vielä numeroa pienemmällä. Kuten kuvasta näkyy, ranne osio on omaan handuun hieman turhan löysä. 
Toisaalta, jos joustinta jatkaisi vielä pidemmälle..hmm..
Lapasia tulee siis vielä lisää.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Glittenit

Koska Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen, innostuin neulomaan lapasia.


Alkuun niitä voisi luullakin ihan tavallisiksi lapasiksi, kunnes..


..FÄDÄÄ! 
Ne ovat Glittenit! 


Lankana käytin Novitan Nallea värissä sinappi. 
Lapaset suorastaan elnsivät puikoilta. Ihan outoa, kun viimeaikoina on tullut tehtyä palmikoita pääasiassa villapaitoihin. Niissähän kierrokset ovat huomattavasti pidempiä. Näissä sai kokoajan olla nostamassa ruutua ylöspäin.
Syksymmällä sitten nähdään miten nämä toimii. Voisin kuvitella että ovat melko oivalliset pyörällä kulkiessa..kun ei tuota auton ohjausta meillä oikein kukaan osaa.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Meh

Toukokuussa alkoi Tuin kutomon Cookie A kal. Päätin neuloa (tietääkseni) ensimmäisen tädin ohjeen ikinä. Langaksi valitsin stashin iäkkäämmästä päästä olevan langan. 
Posottelin menemään Pomatuksia. Pomssut olikin jo hyvästi yli kantapään, kunnes huomasin tehneeni virheen. Perkele. 
Ei tätiä neulojalle.

Lanka purkuun ja uutta mallia kehiin.

Tilasin joskus, hmm, ehkä kaksi vuotta sitten Amazonista Interwawen 25 sukkamallia sisältävän kirjasen. Jostain syystä yhtäkään mallia en ole neulonut...ennen näitä! 


Diagonal cross-rib socksit päätyivät puikoille. 
Lankana Piratenwollen sukkalankaa.


En oikein osaa sanoa tykkäänkö näistä. Mallista tykkään ehdottomasti, mutta tuo lanka... Pomatuksissa tuli niin nätisti raidalliset. 
No, tulipa tehtyä.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Paksukainen



Värjäsin joskus aaaaikoja sitten lankaa. Valkoista Novitan Tempoa. 
Vyyhdit on odotelleet vinttikomerossa neuloontumista. 
Kuten jo aiemmin sanottu, olen kovasti katsellut neulepodcasteja. Tilly Troutin vinkillä päädyin ihmettelemään Woolly Warmheadin pipomalleja.


Dylan's beanietä ajattelin Sulolle. Odotellessa sopivaa riehakkaan mustaa paksua merinolankaa neulaisin itselleni Dylanin.


Malli on kiva, koska se aloitetaan ylhäältä. Paksuilla vehkeillä tehtynä tämän saa punnerrettua muutamassa tunnissa. Lankaa meni hieman alle 100m.

Kyllä kelpaa juhannusta nyt vietellä.



sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Niitty vihrein mun mielessäni on

Mä olen saanut uuden ystävän. Ystävän, joka asrvostaa käsitöitä ja on itsekin hiljattain ottanut virkkuukoukun kauniiseen käteensä.
Neulojan ystävillä täytyy tietenkin olla jotain neulottua. 

Muistaakseni jouluna Nancy Whitman lahjoitti Raverlyssa yhden vapaa valintaisen neuleohjeen. Olinkin jo kauan ihaillut Piet on Point huivia. Tilaisuuden tulle nappasin ohjeen itselleni lahjaksi.


En ole ehkä ikinä ollut näin suunnitelmallinen. Muutaman päivän ajan nimittäin pyörittelin erilaisia väriyhdistelmiä paperilla. Tiesin että, saajan tykkäyslistalla on vihreät, lilat, keltaiset, ruskeat...eli maanläheiset värit. Mun Holst stashista löytyikin sopivasti kolmea eri vihreän sävyä sekä siskolta anastettua (ilmeisesti) Handun glitteristä huivilankaa. En jaksanut välittää siitä, että langat olivat aavistuksen eri paksuisia. 


Väreinä Holstilta: Oxford (musta), Pea green, Calypso ja Dark apple. Lilan kimallus ei ole kovin suurta, mikä on tässä tapauksessa hyvä. En nimittäin tiedä saajan suhdetta kimallukseen. Kuitenkin lanka kivasti vähän helkkää.


Lopputulos on valtava! Valtavan hyvä! En ole tätä vielä hänelle antanut, mutta uskon että tykkää! Minä ainakin tykkään.

ps. Parasta nyt:


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kaipuu jonnekin jota ei ole

Innostuin tekemään huivin. Niitä en olekaan pitkäään aikaan neulonut.


Hiraethin sai ladattua talvella muutaman päivän ajan ilmaisiksi.
Lankana käytin Holstin coastia väreissä Harbour ja warm brown, vihreä supertoft uldia värissä pea green. Lankaa yhteensä n. 150g. Keveä on, vaikka koko on naurettava. 
Holsti väköjään venyy ja paukkuu. Pituutta huivilla on noin neljä mertiä, syvyyttä n. metrin verraan. Malli kuvassa 158cm. 



Huivi meneekin kaulan ympäri mukavan monta kierrosta. Tätäkin ajattelin pitää kevät säissä nahkatakin kanssa. Lämpöä tosin on nyt vajaa +20c, joten...

tiistai 10. toukokuuta 2016

Ajopuu, osa 2

Ihmisellä on hyvä olla villapaitoja. Varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Toistaiseksi tämän paidan käyttöaste on jäänyt vähäiseksi, koska säät hyppäs kylmästä lämpimään. Puoli lämpimiä odotellessa...


Malli on edelleenkin lempparini Isabell Kraemerin Driftwood. Tää on mulle toinen laatuaan. Aiemman tein ohjeen mukaan raidoittaen. Villapaita hyllyä tutkiessani huomasin että, multa puuttuu tällaisia yksinkertaisia yksivärisiä paitoja ja takkeja. Asiaa korjataan parhaillaan.
Lankana Svarta fåretin 2-säikeinen villalanka. Ostin tätä joskus uudenvuoden jälkeen Lankamaailman tarjouksesta. 


Mulla on nyt näköjään tullut tällaisia hullutuksia. Kirjoneuletta, lapasia, lopia, limavillaa..... 
Langasta oli alunperin tarkoitus tulla jonkunnäköinen palmikkopaita. Palmikkopaita hullutus oli niin lyhyt hetki, etten siitä tainnut edes ehtiä täällä mainita...

Kyllä mä vielä joku päivä teen jonkun kalastaja-tyylisen hullun palmikkopaidan.

Tällähetkellä puikoilla on ehkäpä ennätysmäärä keskeneräisiä. Nimittäin neljä aktiivista wippiä. Suunnittelen aloittavani viidennenkin. Tarviin nimittäin videopodcastien kuuntelua varten jonkun työn, jossa ei tarvitse tabletilta kaivaa ohjetta. Ehkäpä malli löytyy sukkakirjoista...

perjantai 6. toukokuuta 2016

Nää on mun nyytit

Kuten niin moni muukin, myös minä olen ryhtynyt seuraamaan neulomis aiheisia videopodcasteja. 

Kiitos podcastien, olen minäkin innostunut projektipusseista. En alkuun ymmärtänyt minkä takia niitä käytetään. Pieni palaveri Sulon kanssa sytytti lampun. Ehkäpä sohvan alue olisi siistimpi, mun mun hommani olisivat kaikki yhdessä paikassa. 

"Niin ja sit mun ei tarviis muuta ku heittää vaan säkkejä sivuun, jos haluan istua sohvalla"

Tuumasta toimeen siis. 

Mun ompelutaidot ei ole kovinkaan kummoiset, tarvittiin siis konsultaatio käynti porukoilla.


Omasta kangasvarastosta löytyi Sulon joululahjaksi antamaa Finlaysonin Pesue kangasta. Berliinin kartta kankaan sain joskus mutsilta.


Kirpparilta löydetyt kummallisen kokoiset kangaspalatkin käy. 




Käden käänteessä syntyy eri kokoisia pussukoita! Nää on niin yksinkertaisia, että jopa minun hermoni kestää. Kangasta ei tarvitse olla paljon, joten tekeminen on helppoa myös pienen karvaisen apurin kanssa.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Päästä sun suojakuori hajoamaan

Nyt kun olen toipunut kiukusta on hyvä kirjoittaa blogia. Sain taas lisää omaa aikaa, tästä todellakin kannatti vetäistä puolentoistaviikon kiukut. Ihmisen pää on jännä paikka..

 

Edellisellä oman ajan jaksolla tuli innostuttua kirjoneuleista. Näin kesää kohden mentäessä innostus vaipunee kesäunille. Loppujenlopuksi sain kuitenkin innostuksen aikana tehtyä yhden isomman neuleen.


Kirjoneuleinnostukseni vei minut Islantilaisten villapaitojen maailmaan. Maanisesti Pinterestöin monta päivää etsien kivaa mallia. 
Mallin nimi on arvoituksellisesti 0611-1. Tämä on Sandnes Garnin ilmainen malli. Mietin että miksi mun piti laskea ja vähän miettiä ennen aloittamista. Nyt muistankin, että tää oli kirjoitettu alunperin alhaalta ylös neulottavaksi. Minä tein tämän ylhäältä alas. Jotenkin hahmotan paremmin mittasuhteet niinpäin.

 Lankana tähän käytin Dropsin cotton merinoa, jota tuolta varastosta löytyy vielä. Tätä paitaa ennen olin tehnyt pari vaatetta Holstin langoista, ja tuli käsille hieman shokkina tän paidan paino.


En tajua miten sainkin valittua näin passelit värit. Yleensä mun värimaailmani tuppaa olemaan suuri kontrastinen. 


Suunnitelmissa on tehdä vielä ainakin toinen. Musta pohja, kreisimpi kuvioväri. Mun visusilmääni miellyttäisi myös sellanen versio, jossa kuvio jatkuisi vielä tissien yli ehkä johonkin uuman korkeudelle. Lisäksi mun tarvii vielä vähän opiskella niskan korottamista. Tää on nyt sellanen paita jonka voi pukea kumminpäin tahansa.

Mietitään, mietitään...

ps. Sulolle kiitokset kuvista

pps. Parasta nyt:

torstai 24. maaliskuuta 2016

Sinä tarjosit salmiakkia

Pääsiäinen on kevään merkki. Siitä se alkaa. Tein teemaan sopivan paidankin. Nimittäin..


...a hint of summerin. Tikuttelin vaatteen Holstin Coastista väreissä Jade ja Harbour. Malli on edelleenkin lempparisuunnittelijan Isabell Kramerin.


Tämä paitahan alunperin oli aika löysä. Sain nauttia löysästä kesäpaidasta noin viikon verran kunnes sattui pieni onnettomuus. Ajattelematta yhtään lykkäsin tekeleen 40 asteen pesuun. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pyykkipussista löytyi pienen pieni raitapaita. Onneksi oon nokkela täti ja useamman tovin revittelin kosteaa paitaa. Ihan alkuperäiseen löysyyteensä ei tämä enää päässyt, mutta ihan kiva näinkin.




ps. Parasta nyt: CCR

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Siis sä vaan istut ja...neulot?

Nyt kun alkaa lanttu olemaan siinä kunnossa että pystyy jopa suunnittelemaan asioita oli hyvä hetki aloittaa Hulluusneule.
Edelleenkin sieltä Raverlyn Indie knit-a-long tarjousriehasta poimin itselleni tämän mallin. 
Kyseessä on Bella Vita Cardigan. Lankana käytin Hostin Coastia värissä warm brown.


Hulluuttahan tämä oli.
Meinasin pyörtyä kun ekan kerran lukaisin ohjetta: "Neulo 300 (KOLMELLASADALLA) silmukalla 106 (SATAKUUSI) kerrosta". Yllättävän helposti meni. Neuloin tätä tietenkin telkkaria katsellessa, kyläillessä ja kyläilijöitä kestittäessä. Toinen hulluus oli tuo reuna. Jos selässä oli 300s, reunassa oli ainakin tuplaten silmukoita. Mun piti laskea ne, mutta siinä leffaa katsellessa asia unohtui.




 Tälläkertaa olin niin villi ja käytin hyväkseni Raverlyn uusittua Notes saraketta. Siihen hullusti kirjoittelin työn etenemistä koskevia asioita. 


Takista tuli ihan sika hyvä! Kevyt mutta lämmin. Ei kuitenkaan kuuma. Neule vielä rentoutui entisestään kun kuvien ottamisen jälkeen vielä höyryttelin.
Ruskean lisäksi huomaan kaipaavani elämääni lisää tällaisia isoja neulevaatteita. Näissä on niin mukava kotona hiihdellä. Kesällä näkisin itseni tämä päällä menossa kuudeksi töihin. Tai terassilla illalla. Ah. Olis jo kesä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Rapsakkaa

Mun visusilmääni hivelöi tällähetkellä hyvin paljon abstraktit ja kulmikkaat kuvot. 


Latvialaisiin lapasiin tuli melkein pakkomielle. Tuli taas opittua sekin että jos jotain kovin haluaa ei kannata päivä tolkulla suunnitella ja miettiä ja etsiä ja pohtia. Kannattaa ryhtyä vaan hommiin. Niin tulee parhaiten valmista.


Malli löytyi kirjasta "Kirjokintaita ja -myssyjä". Ohjetta kavensin ja pidensin vähän. 
Lankana käytin ranteeseen Holstia ja lapasosaan ohutta pirkkalankaa. 


Oikein hyvät kevät sään kädenlämmittimet ovat kyllä. Jes.

Loikkapaita

Taisin vähän huijata kun kerroin kaikkien viimevuoden puolella valmistuneiden neulehommien olevan esitelty. Yksi villapaita nimittäin jäi vielä.


Indie neulojien Gift-a-long riehasta muistaakseni bongasin tämän Leaps and Bounds paidan.
Kaikessa erikoisuudessaan malli pisti heti silmään. Dropsin cotton-merinoakin löytyi varastosta. 


Jos olisin ollut tarkempi, olisi ohje ehkä jäänyt ostamatta. Tämä nimittäin tehtiin paloista. Yöh. 
Sivusaumoissa käytettiin Mattress stitchiä joka on kyllä tosi huomaamaton ja helppo tehdä. Nyt kun tekniikka on suunnilleen hallussa voisin ehkä hekä ehkä harkita tekeväni palatakin uudelleen.


Valmistuttuaan paita seisoi kaapissa tovin. Kaula-aukosta nimittäin tuli todella antava. Noin kuukausi sitten olin niin reipas, että neuloin kaula-aukon ympärille vielä ainakin viisi kerrosta lisää ja yritin vähän jotain muotoilujakin. Nyt kelpaa kun ei tarvitse pohtia alapaidan/rintsikoiden väriä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Fade to black


Lapashimon aikana mieleeni iski myös "limavilla" himo. Rouheaa, villaista, limaista, paksua, lampaan väristä. Ah.


Limavillaa metsästin Googlailemalla ja parin illan päästä huomasin tilanneeni Rintalan tilan verkkokaupasta muutaman vyyhdin lankaa. Muistan hypistelleeni näitä jo ainakin kaksilla kässämessuilla.


Rouhealle langalle tarvitaan rouhea malli. Sydänmaat klikkasin jonooni melkein heti julkaisupäivänä. Taaskin malli ja ohje on kohdallaan. Selkeästi kirjoitettu ja looginen palmikko kämmenselän puolella. Kämmenen puolelta ei tullut nyt näköjään otettua kuvaa mutta, intialainen peukku on. Sepä istuu vallan mainiosti ainakin mun käteeni.



Lanka on siis Veeti-pässin täysvillalankaa. Mustia lapasia on melkoisen vaikea kuvata. Hovikuvaaja Sulon kanssa käyty monologi:
"Mä tarviin jotain vaaleeta mun käsiin että saadaan valoa....KISSA!
Näin on Ansakin tehnyt jotain kivipiiransa eteen.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hanskat tiskiin

Kirjoneule/hanskahuuma jatkuu..


Sopivasti pakkasjaksolle valmistui Daina Mittenssit
Ohje on alunperin kirjoitettu light fingering vahvuudelle, mutta nokkelana neitona jätin muutaman mallikerran pois. Lankana nimittäin käytin Vikingin Vilmaa mustana, Novitan Woolia turkoosina ja keltaiset väripilkun vironvillasta. 
Kärjissä piti vähän soveltaa, mutta hyvin onnistui.


Mallikerta on helppo ja looginen. Näitä pystyi oikein hyvin tekemään sarjoja katsellessa.

Toivotaan, että näitä voi vielä pari päivää pitää, vaikka tällähetkellä ollaan plussan puolella..