perjantai 6. toukokuuta 2016

Nää on mun nyytit

Kuten niin moni muukin, myös minä olen ryhtynyt seuraamaan neulomis aiheisia videopodcasteja. 

Kiitos podcastien, olen minäkin innostunut projektipusseista. En alkuun ymmärtänyt minkä takia niitä käytetään. Pieni palaveri Sulon kanssa sytytti lampun. Ehkäpä sohvan alue olisi siistimpi, mun mun hommani olisivat kaikki yhdessä paikassa. 

"Niin ja sit mun ei tarviis muuta ku heittää vaan säkkejä sivuun, jos haluan istua sohvalla"

Tuumasta toimeen siis. 

Mun ompelutaidot ei ole kovinkaan kummoiset, tarvittiin siis konsultaatio käynti porukoilla.


Omasta kangasvarastosta löytyi Sulon joululahjaksi antamaa Finlaysonin Pesue kangasta. Berliinin kartta kankaan sain joskus mutsilta.


Kirpparilta löydetyt kummallisen kokoiset kangaspalatkin käy. 




Käden käänteessä syntyy eri kokoisia pussukoita! Nää on niin yksinkertaisia, että jopa minun hermoni kestää. Kangasta ei tarvitse olla paljon, joten tekeminen on helppoa myös pienen karvaisen apurin kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti