maanantai 29. syyskuuta 2014

Niin minä sinua vaan.

Jos ihminen ostaa Irlannista maailman hienoimmat lantsarit, täytyy hänen neuloa saapassukat. Ihan tavalliset. Mielellään jämistä ettei sitte harmita kun kuluvat puhki. 

Jämiähän täältä löytyy, tuumin. Todellisuus oli jotain muuta. Lankoja ja jämiä on paljon joo, muttakun ei sellasta villasukkaan sopivaa. Tai löytyi niitäkin mutta ei niin paljon kun ajattelin. Ihan hyvä, eikö?



Lankana tosiaan pingispallon kokoisia nöttöjä Seiskaveikkaa, Jussia ja Villeä (ei sentään Ollia, HEH-HEH, tietäjät tietää). Ihan vaan varpaasta varteen tiimalasikantapäällä. Helppoa ja nopeeta. Mokasin tosin ton toisen päättelyn, no kyllä se jalkaan menee. 

Niin siis, kävimme Sulon kanssa taas Irlannissa pari viikkoa pyörähtämässä. Ekaks Galwayssa ja sitte Dublinissa. Hauskaa oli. Löysin tälläkertaa myös sen lankakaupan. This is Knit. Hinnat halvemmat kun suomessa, yllätys. Kaikki on siellä halvempaa. Kaikki on kaikkialla halvempaa. 

Jos tiivistäisin reissun muutamaan kuvaan, kuvat olisivat nämä:
 Galwayn haisulihotelli. Älkää menkö Glenoaksiin, se on halpa joo mut mut.
Itse kaupunki on tosi kiva, viikko on kuitenkin liikaa. 

 Cliffs of Moher. Mahtava paikka. Korkeimmillaan 300m suoraa pudotusta. Pikkubussimatka oli suoraan sanottuna oksettava. Vuoren reunaa ei tietenkään voi ajaa suoraan ylöspäin, tei kiemurteli kuin mikäkin käärme ja nopeus kuskilla pelottava. No, lohdutin itseäni ajatuksella ettei kuski aja reittiä ekaa kertaa.
 Pikkusen korkeus puistatti. Kallion värit oli niin mahtavat. Teen joskus Moher-värityksellä jonkun neulotun asian.

Molly Malone. Jotenkin herkistyin patsaan luona. Mollyn tarina vaan on jotenkin haikea ja kaihoisa. Nytkin nousee karvat pystyyn. 

Yllättäen Dublinin linnan kupeesta löytyi tällaisia taloja (virastoja? toimistoja? nykyään linnassa toimii hallitus). Ihania!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Cockles and mussels, alive, alive, oh!

Hmm, mun piti kirjoittaa tätä, mutta ajauduinkin katselemaan kuvia viimevuoden reissulta. Oi, oi! Kohta päästään Irlantiiiiiiin! Jeij.
Matkaan olen valmistautunut muunmuassa:
- Kuuntelemalla Dublinerssia.
- Kuuntelemalla Irlantilaisia pubibiisejä.
- Tutustumalla Galwayn nähtävyyksiin kotoa käsin.
- Tilaamalla airport taxin maanantai aamu(yö)lle.
- Pesemällä pyykkiä.
- Kartoittamalla paikalliset lankakaupat. (Ei, en kysele vasepookin villasukkapalstalla vinkkauksia)

Niin, olihan mulla tänne muutakin. Sukat! Yllättäen.

 Päivänä eräänä matkasimme Sulon ja hänen Veljensä kera Hyvinkäälle. Kaikkihan sen tietää, ettei junassa matkata tyhjin käsin. Matkalla veljesten kanssa tulikin sitten yllättäen puhetta neulomisesta ja villasukista.

 Ohimennen kysäisin Veljeltä onko hänellä tarvetta villasukille ja että onko hän ylipäätään villasukkamiehiä. Ei kuulemma oikein osaa käyttää KOSKA SUKAT KUTITTAA. Voi voi voi voi. Tässä taas yksi huonon langan Sukka-Uhri, tuumin. Suloseni liittyi keskusteluun hieman ääntään korottaen:
"Ei Mimmin tekemät sukat kutita! Se johtuu siitä langasta. Mimmi teki mulle yhet nilkkasukat jostain langasta ja ne ei kutita ollenkaan!" Ylpeän hämmästyneenä komppasin Suloani ja sanoin tekeväni Veljelle sellaset jalanlämmittimet että oksat pois!

Näitä sukkia väänsin matkan aikana. Nämä sukat eivät mene Veljelle. Ennen Hyvinkäälle lähtöä kävi kotona mielessä, että viemisiä vois olla. Harmi vaan ettei mun "lahjaksi jollekin" kasassa ollut yksiäkään miehekkäitä sukkia. Siksi matkaevääksi Mummolankaa ja malli nimeltä Honka. Koko on olevinaan jotain 40-41. Langan kulutuksesta päättelin kuitenkin että nää ei ihan taida olla sitä tavoiteltua kokoa. No, lahjalaatikossa on kuitenkin hyvä olla tällaiset unisex sukat.

Hyvinkään reissun jälkeen kysyin Armaaltani kuka heille teki pienenä villasukkia.
-Mutsi osti ne jostain torilta tosi halvalla.
Niinpä.