Niin minä sinua vaan.

Jos ihminen ostaa Irlannista maailman hienoimmat lantsarit, täytyy hänen neuloa saapassukat. Ihan tavalliset. Mielellään jämistä ettei sitte harmita kun kuluvat puhki. 

Jämiähän täältä löytyy, tuumin. Todellisuus oli jotain muuta. Lankoja ja jämiä on paljon joo, muttakun ei sellasta villasukkaan sopivaa. Tai löytyi niitäkin mutta ei niin paljon kun ajattelin. Ihan hyvä, eikö?

Lankana tosiaan pingispallon kokoisia nöttöjä Seiskaveikkaa, Jussia ja Villeä (ei sentään Ollia, HEH-HEH, tietäjät tietää). Ihan vaan varpaasta varteen tiimalasikantapäällä. Helppoa ja nopeeta. Mokasin tosin ton toisen päättelyn, no kyllä se jalkaan menee. 

Niin siis, kävimme Sulon kanssa taas Irlannissa pari viikkoa pyörähtämässä. Ekaks Galwayssa ja sitte Dublinissa. Hauskaa oli. Löysin tälläkertaa myös sen lankakaupan. This is Knit. Hinnat halvemmat kun suomessa, yllätys. Kaikki on siellä halvempaa. Kaikki on kaikkialla halvempaa. 

Jos tiivistäisin reissun muutamaan kuvaan, kuvat olisivat nämä:

 Galwayn haisulihotelli. Älkää menkö Glenoaksiin, se on halpa joo mut mut.
Itse kaupunki on tosi kiva, viikko on kuitenkin liikaa. 

 Cliffs of Moher. Mahtava paikka. Korkeimmillaan 300m suoraa pudotusta. Pikkubussimatka oli suoraan sanottuna oksettava. Vuoren reunaa ei tietenkään voi ajaa suoraan ylöspäin, tei kiemurteli kuin mikäkin käärme ja nopeus kuskilla pelottava. No, lohdutin itseäni ajatuksella ettei kuski aja reittiä ekaa kertaa.

 Pikkusen korkeus puistatti. Kallion värit oli niin mahtavat. Teen joskus Moher-värityksellä jonkun neulotun asian.

Molly Malone. Jotenkin herkistyin patsaan luona. Mollyn tarina vaan on jotenkin haikea ja kaihoisa. Nytkin nousee karvat pystyyn. 

Yllättäen Dublinin linnan kupeesta löytyi tällaisia taloja (virastoja? toimistoja? nykyään linnassa toimii hallitus). Ihania!