Se tuli eilen valmiiksi. Eilen illalla kirosin Sulolle: "MIKS HELVETISSÄ MÄ TEEN NÄITÄ VÄLIMÄEN HUIVEJA!? Ei näissoo mitää järkee ku näit ei saa venytettyy mitenkää!". Aamulla olin jo vähä rauhittunu. Edelleen sitä mieltä ettei näis muodois oo mitää järkee, mut kyl tää o kiva. Höyrytys auttoi. En kuitenkaan kehtaa näyttää tätä ilman kaulaa.
Mulla paukahti taas iloisesti selkä. Soitin arvauskeskukseen ja petyin kun sain ajan fysioterapeutilta. Pari tuntia myöhemmin en ollu enää yhtään pettynyt. Sain teippauksen (sulo epäili et oon salaa käyny hakemassa tramp strampin), ohjeet teippauksen tekemiseen ja erilaisia jumppaohjeita. Sain myös tietää, että toinen nilkka on vähän löysä, olkapäihin pitää kiinnittä huomiota ja selässä on pientä ylimääräistä kaarta. Ei siis paha ollenkaan. Ihan mielettömän mukavaa on myös se, että ihmistä kuunnellaan. Oon koko näiden vaivojeni ajan sanonu ettei tää oo nyt kyllä hermosärkyä, "Joo on tää iskias, ota lääke" on yleensä vastaus. Vika saattaa olla välilevyssä (tai jossain muualla rakenteissa), enkä saa olla sankari vaan on heti sanottava jos tuntuu pahalta ja lähdettävä kotiin lepäämään.
Pikkasen on aika tullu pitkäks näinä parina päivänä. Huomasin nimittäin äsken pohtivani jotta mitä kävis jos olis kaks päätä. Pakkohan sillon on olla ainakin kaks niskaa. Mitä jos se toinen pää nukkuu ja toinen on hereillä? Entä olisko ne päät ihan omia itsejänsä? Puhuisko ne suut samaan aikaan vai puhuisko ne ihan eri asioista. Entä millaisia ovat kaksipäisen ihmisen unet? Kumpi pää hallitsee kroppaa? Oliskohan toinen niistä päistä Pääpää ja toinen sivupää?
Tiedän erään neiti kuopiolaisen, jonka kanssa saataisiin aika mehevä keskustelu tästä aikaan :D
Vetäydyn ajattelemaan asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti