maanantai 9. syyskuuta 2013

Who was that pointy-eared bastard?

Woohoo! Tämä on se P*rkeleen villatakki. Valmiina! Ah! Tää on kiva, jos tekeminen olisi ollut vähemmän kuoppaisaa olisi tämä ollut ihana. No, ei se ole takin vika jos ohje on pielessä.

Hihoihin olis tullut vielä tommonen samanlainen kolmiokuvio mut ajattelin omaa mielenterveyttä ja jätin pois. Toinen hiha meni vaivattomammin.

Niin siis malli on nimeltään Picard. Koska minulla on jo yksi Picardiksi nimetty tekele tästä tuli Tiberius. Lankana Dropsin alpakka värissä nimeltä tumma lime. Viisi kerää riitti tähän.
 Tällaista kuvaa ei oluut missään. Mielestäni ohjeessakaan ei sen kummemmin mainittu kuinka sivusauma plus etu ja takakuvio tulee yhdistää. Ei edes ohjeessa ollut kuvaa. Kaikilla oli kädet sivuilla niin, ettei edes pienintä pilkahdusta näy. Pöh. Minä tein sen nyt näin. 


Tää on kyllä työvoitto. Jes.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Naapurissa asuu nainen

- Tuu ottaa kuva musta ja huivista. Tää on niin iso etten saa ite kuvattuu.
- EÄEÄEEÄÄHHHH, Mä aloin just pelaaaaa.
- Tuu nyyy, sä saat sitte pelaa rauhassa ku mä päivitän blögii.
- No oookei. Missä kamera?
- HMPH! Ei sitte! Et saa kakkua. Aina sä vaa pelaat etkä koskaan ikinä ota kuvia mun hienoista neulomuksista.



On tätä kyllä kaksinkin hyvin hankala kuvata.
Ostin tuossa joku aika sitten neljä Heidi Kirrmaierin ohjetta saaden pienen alennuksen loppusummasta. Tämä on niistä ohjeista ensimmäinen. To The Point, jonka itse nimesin Ghostiksi. 

Lankana käytin Puroa värissä Paprika ja Hjertegarnin sukkalankaa. Puroa sain kulutettua tähän kokonaisen kerän, menipä vielä parisenkymmentä grammaa Porkkanaakin.

Kyllä tuli taas manattua muutamat kerrat. Pakko on tehdä näitä isoja huiveja? Onneksi olin kokemuksesta viisas ja valitsin liukuvärjätyn langan.
Mutta niin siis. Tätä on neulottu:
- Bussia odottaessa
- Bussissa
- Metroasemalla
- Metrossa
- Ratikassa
- Lähijunassa
- Hotellilla
- Kotona lukien Fablesiä
(Josta tulee nimi Ghost. Oikeesti, jos saatte koskaanikinä käsiinne moisen sarjan lukekaa! Käsken. Ihan mieletön. Myös muutama merkintä takaperin esitettu sininen alpakkavillapaita sai nimensä tästä. Lainaan wikipediasta kun en osaa omilla sanoilla kertoa:
The series deals with various characters from fairy tales and folklore – referring to themselves as "Fables" – who have been forced out of their Homelands by "The Adversary" who has conquered the realm. The Fables have traveled to our world and formed a clandestine community in New York City known asFabletown. Fables who are unable to blend in with human society (such as monsters and anthropomorphic animals) live at "the Farm" in upstate New York.[1])
- Porukoilla
- Leffabileissä
Kyllähän tämä kaulalle asettuu ihan mukavasti.

Ja Arvatkaa! MINÄ SAIN SEN P*RKELEEN VILLATAKIN VALMIIKSI!! Sen esittelemme ensi jaksossa.

ps. Parasta nyt: radiokanavan luonto-suomen tarinailta

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hei hilleri, ota pilleri

Tässä se onnn! Taas uusi villatakki ja se on erittäin ihana! Pitkähihanen teeppa vaan alle sitte ku on viileempää.

Tästä puuttuu vielä kiinnityssysteemi. Ei haittaa.

Sarjana Oskyldigt Dömt. Puolitoista kautta. Huomatkaa myös takin teemaan sopiva kampaus.

 Malli on nimeltään Yuuret (Roots) ja sen saa Raverlystä noin viidellä egellä.
Lankana käytin keväällä Dropsin alesta hamstrattuja Nepaleita. Lankaa meni tähän 8 kerää.




Takana palmikot yhdistyy. Tuumasin ekaks etten olis tehny tota, mutta tuli sitte tehtyä kumminkin.

lauantai 31. elokuuta 2013

Vyyhtejä

 Mä oon hairahtanut. Olen ostellut lankaa. 

Tukholmasta nämä. Visjötä. Toi reunimmainen "sininen" on oikeesti turkoosi. Westin kaliin ajattelin nämä sijoittaa.


Handua villatakkiin.

Ensi kerralla esittelemme villatakin.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kuka lohduttaisi Mimmiä?

Hmm, en tiedä taaskaan miten tämän aloittaisi.

Mulla oli tossa pari viikkoa sitten hirvee angsti. Siis ihan kauhee. Traumaattinen tilanne joka johti muutaman päivän totaalisen voimattomuuteen. Kaiken lisäksi päälle tuli vielä flunssa. Tuplakurjuus.
Onneksi sain purkaa suurimman osan ajatuksistani Kuopiottarelle. On hyvä, että ihmisellä on rakkaita ystäviä, jotka ihan oikeasti tuntee sen ihan oikeen ja orginaalin Mimmin. On se hienoa.

Pari päivää vielä angstasin, mutta sitten alkoi jo helpottaa. Tajusin, että minä nyt olen tällainen. En opiskele aivokirurgiaa, en pidä klubilla tanssimisesta, minulla ei ole miljoonaa kaveria. joiden kanssa tehdään kaikkee kreisii ja jaetaan nämä kreisit tapahtumat feissarissa, minulla on kourallinen rakkaita ystävättäriä,  minulla ei ole mielenkiintoisia harrastuksia ja ennen kaikka oon tosi ujo. 

Ujoudesta tuli mieleen Kuka lohduttaisi nyytiä. Sunnuntaina sain kirjan käsiini ja voi että mitä viisauksia! I feel you Nyyti. Tästälähtien aina, kun joudun sellaiseen "ahdistavaan" (lue: esim. kotibileet joissa oon ainoo joka ei tunne ketään) tilanteeseen mietin Nyytiä joka rohkaisee mielensä ja lähtee pelastamaan Tuittua mörön kynsistä. Voin tehdä mielessäni hurjan sotatanssin ja sit vaan "Kas, heipähei! Jutellaanko vaiko ei?"

Parhaimpia istensäpiristämiskeinoja ovat:
- Muffinssien leipominen
(mielestäni yksi tämän vuoden parhaista levyistä)
- Sormuksen tuijottelu
- Siideri/kalja/mansikkamargariitta kannu terassilla

 - Silmukkamerkkien tekeminen.
(Käytiin tänään sinellissä hakemassa noita tekotarpeita.
M: Haa! Tässä näitä on! " *ottaa käteen lyhyitä tikkuja*
S: Eks noi pidemmät olis parempia?
M: Mistä sä tiedät mitä mä olen tekemässä?! :O *yllättynyt, ei vihainen*
S: No eks noista tuu niitä merkkejä?
Hyvin koulutettu, sanon ma)

-Pesän rakentaminen

- Aurinkokennovalaisimet parvekkeelle 
- Uudet verhot (Vallilan Tennarit) ja uusvanha jalkalamppu.
- Suuremmat ruukut kukille
- Kasvien paikkojen vaihtaminen

-KESÄLOMA ja sopivasti suunnitelmia sen viettämiseen

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Salasana: "Tulivettä"




Teemabileitä pitäis olla useammin.

Meidät kutsuttiin 20-luvun bibatsuihin. Tiesin heti, että haluun hatun jossa on verkko ja mahdollisimman suuri sulka.

Mutsi on onneks käynyt muutaman hattukurssin. . Aluksi ajattelin, että mun pääasia olis vaan sellanen hiuskoriste. Yllätyksekseni valitsin kahdesta mutsin etukäteen tekemästä hattupohjasta tämän pillerimallin.

  Kankaaksi valokoitui luonnonvalkoinen raakasilkki. "Sitä pitää vaan alkaa tekemään", oli oikein hyvä neuvo. Jostain syystä tätä tehdessä mulla alko soimaan päässä Antti Tuiskun Hyökyaalto ja mun alkuperäisen vision mukaan noi taitteet olis huipentunu tohon hulppeaan sulkaan ja sitte vielä sivuissa olis ollu glitteriä........ "Siis sulla on niin ihana mekko että! Ja toi hattu!" t.Juhlavieras

Mekko on kirpparilta. Kenkinä legendaariset Virvet ja ruskee käsilaukku. Kirpparilta nekin. Asuun kuului myös erittäin kuumat valkoiset samettihansikkaat.

a) Aion alkaa käyttämään hattuja juhlatilaisuuksissa.
b) Pitää alkaa hymyilemään enemmän

torstai 15. elokuuta 2013

Boy Blue

Tähän villapaitaan on mahtunut monta hetkeä.
- Sinuhe Egyptiläistä parvekkeella
- Dublin
-Kosinta
- Fablesiä
- Bussimatkoja
- Ahdisavat kotibileet
- Flunssa
- How i met your motheria, Oskyldigt dömtiä, Wallanderia ja leffoja joita en nyt jaksa muistaa

Malli on Suvi Simolan Baby Cables and Big Ones Too, jonka saa Raverlysta noin viidellä egellä myös suomen kielellä.


 Huomioikaa hihat.
 Vauvakaapeli.


Lankana Dropsin Alpaca, jota meni viisi kerää. Ostin langan joskus alkuvuodesta Kahelien osto- ja myyntiketjusta. Ennen liottamista tuumin, että kuudes kerä olis kyllä ollu huvä juttu. Mut nyt olen sitä mieltä, että tästä olis tullu tunika/mekko. Hyvä näin.