lauantai 27. helmikuuta 2016

Rapsakkaa

Mun visusilmääni hivelöi tällähetkellä hyvin paljon abstraktit ja kulmikkaat kuvot. 


Latvialaisiin lapasiin tuli melkein pakkomielle. Tuli taas opittua sekin että jos jotain kovin haluaa ei kannata päivä tolkulla suunnitella ja miettiä ja etsiä ja pohtia. Kannattaa ryhtyä vaan hommiin. Niin tulee parhaiten valmista.


Malli löytyi kirjasta "Kirjokintaita ja -myssyjä". Ohjetta kavensin ja pidensin vähän. 
Lankana käytin ranteeseen Holstia ja lapasosaan ohutta pirkkalankaa. 


Oikein hyvät kevät sään kädenlämmittimet ovat kyllä. Jes.

Loikkapaita

Taisin vähän huijata kun kerroin kaikkien viimevuoden puolella valmistuneiden neulehommien olevan esitelty. Yksi villapaita nimittäin jäi vielä.


Indie neulojien Gift-a-long riehasta muistaakseni bongasin tämän Leaps and Bounds paidan.
Kaikessa erikoisuudessaan malli pisti heti silmään. Dropsin cotton-merinoakin löytyi varastosta. 


Jos olisin ollut tarkempi, olisi ohje ehkä jäänyt ostamatta. Tämä nimittäin tehtiin paloista. Yöh. 
Sivusaumoissa käytettiin Mattress stitchiä joka on kyllä tosi huomaamaton ja helppo tehdä. Nyt kun tekniikka on suunnilleen hallussa voisin ehkä hekä ehkä harkita tekeväni palatakin uudelleen.


Valmistuttuaan paita seisoi kaapissa tovin. Kaula-aukosta nimittäin tuli todella antava. Noin kuukausi sitten olin niin reipas, että neuloin kaula-aukon ympärille vielä ainakin viisi kerrosta lisää ja yritin vähän jotain muotoilujakin. Nyt kelpaa kun ei tarvitse pohtia alapaidan/rintsikoiden väriä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Fade to black


Lapashimon aikana mieleeni iski myös "limavilla" himo. Rouheaa, villaista, limaista, paksua, lampaan väristä. Ah.


Limavillaa metsästin Googlailemalla ja parin illan päästä huomasin tilanneeni Rintalan tilan verkkokaupasta muutaman vyyhdin lankaa. Muistan hypistelleeni näitä jo ainakin kaksilla kässämessuilla.


Rouhealle langalle tarvitaan rouhea malli. Sydänmaat klikkasin jonooni melkein heti julkaisupäivänä. Taaskin malli ja ohje on kohdallaan. Selkeästi kirjoitettu ja looginen palmikko kämmenselän puolella. Kämmenen puolelta ei tullut nyt näköjään otettua kuvaa mutta, intialainen peukku on. Sepä istuu vallan mainiosti ainakin mun käteeni.



Lanka on siis Veeti-pässin täysvillalankaa. Mustia lapasia on melkoisen vaikea kuvata. Hovikuvaaja Sulon kanssa käyty monologi:
"Mä tarviin jotain vaaleeta mun käsiin että saadaan valoa....KISSA!" 
Näin on Ansakin tehnyt jotain kivipiiransa eteen.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hanskat tiskiin

Kirjoneule/hanskahuuma jatkuu..


Sopivasti pakkasjaksolle valmistui Daina Mittenssit. 
Ohje on alunperin kirjoitettu light fingering vahvuudelle, mutta nokkelana neitona jätin muutaman mallikerran pois. Lankana nimittäin käytin Vikingin Vilmaa mustana, Novitan Woolia turkoosina ja keltaiset väripilkun vironvillasta. 
Kärjissä piti vähän soveltaa, mutta hyvin onnistui.


Mallikerta on helppo ja looginen. Näitä pystyi oikein hyvin tekemään sarjoja katsellessa.

Toivotaan, että näitä voi vielä pari päivää pitää, vaikka tällähetkellä ollaan plussan puolella..

lauantai 30. tammikuuta 2016

Reppuli

Vielä viimeiset viimevuoden puolella valmistuneet sukat tännekin. 

Loppuvuosihan meni aika iiseissä merkeissä. Kovasti piti ihmisen tehdä asioita jotka on mukavia. Jonkun muun asian ajattelemista piti myöskin harjoitella.
 Koska joulukalenterit, hyvät leffat ja neulominen on mukavaa (ja jollain tasolla ajatuksia huijaavia), yhdistin nämä kaikki.
Lanitium ex Machinan (meniköhän oikein?) joulukalenterissa erään päivän luukun takaa löytyi hyviä sukkalanka tarjouksia. 


Yksi ostoskoriin hypännyt lanka oli tämä kimaltava väri nimeltä Shire.


Mun oli aivan pakko tehdä tästä langasta jotain, jolla on Konnun asukkiin tai asukin touhuihin liittyvä nimi. Onneksi mulla on edelleenkin se pitkä Raverly jono, poimin sieltä malliksi Rich Ensorin Neldorethin. 
Sukkaa lähdin neulomaan kääpiöiden laulun tahtiin ja kun Bilbo viimein saapui reissultansa kotiin oli minullakin valmiit jalan lämmittimet.



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Himotus

Nyt se iski. Kirjoneulehimo!

Se himo iski koska Kissapipo onnistui niin hyvin ja edelleenkin tarvitsen täyden keskittymisen hommia. Lisäksi on mukava oppia ja kokeilla välillä jotain uutta. 


Kissojen vanavedessä tein Full Sail mittensit.
Lankana tähän käytin ruskeaa Catalunaa, keltaista Limaa (yök mikä mielikuva) ja turkoosia Woolia kaksinkertaisena. Tykkään väreistä kovin. Mallistakin pidän. Ohje oli kirjoitettu selkeästi ja mallikuvio oli selkeä. Tosi jees.
Oikein sopiva alkupala.

Lapasista tuli omaan käteen aika pitkät. Ihan olis voinut rohkeasti jättää yhden mallikerran pituudesta pois. Pitää myös jatkossa muistaa ihan rohkeasti ottaa ne pienemmät puikot käyttöön. Höyrytyksen jälkeen (ainakin omalta osalta) kirjoneule tuppaa kasvamaan vähän joka suuntaan. 
Kokeiluvaiheessa nafti on hyvä.


Kirjoneulehimon lisäksi päälle iski lapashimo.  

Lapasia olen muistaakseni viimeksi tehnyt joskus yläasteella. Noh, parit kynsikkäät olen tässä kyllä tehnyt, muttei niitä lasketa. 
Lapasten pitää kaikenlisäksi nimenomaan olla mieluiten kirjoneuleisia. Kuvio ei saa olla kovin esittävä (kukat, tähdet), vaan ennemmin sellainen graaffisempi. Värien täytyy olla kirkkaat! Nyt onkin sitten kiva aloitella uusia lapasia kun kävin postiautomaatista vielä uudet Tukuwoolit. Nam.

Tiivistettynä siis :
Mitä mummompi sen parempi. 

Ruis


Joulun ja vuodenvaihteen välissä tuli tarve saada nopeasti sukat. Onneksi olin viikkoa aiemmin käynyt Lankamaailmassa, joten Villeä löytyi varastosta. 


Ensitöikseni kehittelin ongelman, mikä malli?
 Piti olla nopea ja aivoton, koska valmiiksi saamiseen oli aikaa muutama päivä. Raverlyn jonossa mulla on kyllä paljon oikein kivoja sukkia, muttakun ne on kaikki ohuemmalle langalle tarkoitettuja. Onneksi mä olin joku päivä aiemmin kuunnellut PomPom lehden podcstia jossa oli haastateltavina Tin Can Knitsin naiset. 
Muistin Rye sukkien olemassaolon.


Todella hyvät ja aivottomat sukat tuli. Mallihan on taas kerran kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtava. Niin yksinkertainen, että ärsyttää kun ei itse ole tullut moista ajatelleeksi. Koska lankakin on niin paksua näiden tekemiseen meni aikaa kahden Punainen Susi- jakson verran. 


Noh, vaikka niin kiireellä näitä tein, nää on vieläkin täällä meillä. Ei toisesta osapuolesta mitään kuulunut. Pöh.