Saan hippasen "omaa aikaa" ku toi mun muruseni järjestelee vinyylihyllyä. "Mä laitan tähän nyt nää suomalaiste..no mihin mä ne funkyt laitoin?? Tossa perkele". Viihdyttävää katselatavaa ku toi oikee laitta töpinäksi..istuu keskittyneenä solmussa lattialla ja järkkäilee. Huomenna onki ratkiriemukas ilta ku käyvät hakemassa dvd-hyllyjä...
Rakas muruseni oli tänään mun töissä ollessa päättäny ottaa härkää sarvista ja ommellut rikkinäisiä farkkuja...nöyränä se selitti et on kuulema ehkä rikkonu mun ompelukoneen, mitään ei sillai ollu napsahtanu tai lentäny pois paikaltaan. Oivoi, mussua. Ei se konetta ollu saanu rikki. Alalangan se oli jotenki saanu iha tusserolleen ja sit se oli päättäny purkaa koko alalanka pesän...eikä sit vaan ollu saanu takas osia paikalleen. Myöhempi tarkastelu paljasti et koko vian takana oli väärin pujoteltu ylälanka. Voi murusta. Ei kuulemma yritä ommella enää, ilman et mä oon paikalla.
Kävimmepä sisareni kanssa eräänä päivänä kirpparilla. Matkaan tarttui kahdella eurolla keltainen lintukaulahuivi. Harmi vaan ettei meistä kumpikaan nähnyt huivia huivina vaan vajaana kahtena metrinä kangasta. "HEI KATO! Mikä tää o,..kaulahuivi...täs on kyl ainaski kaks pituutta! Mä teen tästä jonku ihanan tunikajutun" Tunikajuttu siitä tulikin. Pohjakaavana käytin Suuren kässälehden kevätnumerossa olevan trikoo mekon kaavaa. Muoksittuna niin et etukappale on otettu taitteelta, hihat poissa, ei vyötä ja helma puolet lyhyempi. Voiko tässävaiheessa jo sanoa et malli on oma?
semmonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti