Play loud aka. fiiliksiä osa 2

Päivinä jolloin vettä sataa ja tuulee joka suunnasta. Silloin kun on toista ikävä, vaikka se just vasta lähti. Aina kun pitää miettiä. Silloin kun ei tarvii lähteä mihinkään. Kun saa sanottua asian, joka on painanut mieltä jo viikon. Silloin kun odottaa toista kotiin. Kun juttellaan ystävättären kanssa henkimaailman asioista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja evoluutiosta. Kun haaveilee ja unelmoi. Varsinkin sillon kun maailma tuntuu epäreilulta ja kiukuttaa. Muutenvaan on sellanen fiilis. Kun kaihottaa. Kun väsyttää niin perkeleesti. Menkkakivut ja pms angsti. Se hetki kun tietää tasan tarkkaan mitä tekee ja kuinka sanoo.
Voitteko kuunnella tota ääntä?

Nyt ravistan itseni mietteistä ja lähden sadetta uhmaten ogeliin kätköille, saatanpa poiketa lankamaailmassakin.
Ens kerralla toivottavasti jotain valmista.