perjantai 6. toukokuuta 2016

Nää on mun nyytit

Kuten niin moni muukin, myös minä olen ryhtynyt seuraamaan neulomis aiheisia videopodcasteja. 

Kiitos podcastien, olen minäkin innostunut projektipusseista. En alkuun ymmärtänyt minkä takia niitä käytetään. Pieni palaveri Sulon kanssa sytytti lampun. Ehkäpä sohvan alue olisi siistimpi, mun mun hommani olisivat kaikki yhdessä paikassa. 

"Niin ja sit mun ei tarviis muuta ku heittää vaan säkkejä sivuun, jos haluan istua sohvalla"

Tuumasta toimeen siis. 

Mun ompelutaidot ei ole kovinkaan kummoiset, tarvittiin siis konsultaatio käynti porukoilla.


Omasta kangasvarastosta löytyi Sulon joululahjaksi antamaa Finlaysonin Pesue kangasta. Berliinin kartta kankaan sain joskus mutsilta.


Kirpparilta löydetyt kummallisen kokoiset kangaspalatkin käy. 




Käden käänteessä syntyy eri kokoisia pussukoita! Nää on niin yksinkertaisia, että jopa minun hermoni kestää. Kangasta ei tarvitse olla paljon, joten tekeminen on helppoa myös pienen karvaisen apurin kanssa.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Päästä sun suojakuori hajoamaan

Nyt kun olen toipunut kiukusta on hyvä kirjoittaa blogia. Sain taas lisää omaa aikaa, tästä todellakin kannatti vetäistä puolentoistaviikon kiukut. Ihmisen pää on jännä paikka..

 

Edellisellä oman ajan jaksolla tuli innostuttua kirjoneuleista. Näin kesää kohden mentäessä innostus vaipunee kesäunille. Loppujenlopuksi sain kuitenkin innostuksen aikana tehtyä yhden isomman neuleen.


Kirjoneuleinnostukseni vei minut Islantilaisten villapaitojen maailmaan. Maanisesti Pinterestöin monta päivää etsien kivaa mallia. 
Mallin nimi on arvoituksellisesti 0611-1. Tämä on Sandnes Garnin ilmainen malli. Mietin että miksi mun piti laskea ja vähän miettiä ennen aloittamista. Nyt muistankin, että tää oli kirjoitettu alunperin alhaalta ylös neulottavaksi. Minä tein tämän ylhäältä alas. Jotenkin hahmotan paremmin mittasuhteet niinpäin.

 Lankana tähän käytin Dropsin cotton merinoa, jota tuolta varastosta löytyy vielä. Tätä paitaa ennen olin tehnyt pari vaatetta Holstin langoista, ja tuli käsille hieman shokkina tän paidan paino.


En tajua miten sainkin valittua näin passelit värit. Yleensä mun värimaailmani tuppaa olemaan suuri kontrastinen. 


Suunnitelmissa on tehdä vielä ainakin toinen. Musta pohja, kreisimpi kuvioväri. Mun visusilmääni miellyttäisi myös sellanen versio, jossa kuvio jatkuisi vielä tissien yli ehkä johonkin uuman korkeudelle. Lisäksi mun tarvii vielä vähän opiskella niskan korottamista. Tää on nyt sellanen paita jonka voi pukea kumminpäin tahansa.

Mietitään, mietitään...

ps. Sulolle kiitokset kuvista

pps. Parasta nyt:

torstai 24. maaliskuuta 2016

Sinä tarjosit salmiakkia

Pääsiäinen on kevään merkki. Siitä se alkaa. Tein teemaan sopivan paidankin. Nimittäin..


...a hint of summerin. Tikuttelin vaatteen Holstin Coastista väreissä Jade ja Harbour. Malli on edelleenkin lempparisuunnittelijan Isabell Kramerin.


Tämä paitahan alunperin oli aika löysä. Sain nauttia löysästä kesäpaidasta noin viikon verran kunnes sattui pieni onnettomuus. Ajattelematta yhtään lykkäsin tekeleen 40 asteen pesuun. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pyykkipussista löytyi pienen pieni raitapaita. Onneksi oon nokkela täti ja useamman tovin revittelin kosteaa paitaa. Ihan alkuperäiseen löysyyteensä ei tämä enää päässyt, mutta ihan kiva näinkin.




ps. Parasta nyt: CCR

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Siis sä vaan istut ja...neulot?

Nyt kun alkaa lanttu olemaan siinä kunnossa että pystyy jopa suunnittelemaan asioita oli hyvä hetki aloittaa Hulluusneule.
Edelleenkin sieltä Raverlyn Indie knit-a-long tarjousriehasta poimin itselleni tämän mallin. 
Kyseessä on Bella Vita Cardigan. Lankana käytin Hostin Coastia värissä warm brown.


Hulluuttahan tämä oli.
Meinasin pyörtyä kun ekan kerran lukaisin ohjetta: "Neulo 300 (KOLMELLASADALLA) silmukalla 106 (SATAKUUSI) kerrosta". Yllättävän helposti meni. Neuloin tätä tietenkin telkkaria katsellessa, kyläillessä ja kyläilijöitä kestittäessä. Toinen hulluus oli tuo reuna. Jos selässä oli 300s, reunassa oli ainakin tuplaten silmukoita. Mun piti laskea ne, mutta siinä leffaa katsellessa asia unohtui.




 Tälläkertaa olin niin villi ja käytin hyväkseni Raverlyn uusittua Notes saraketta. Siihen hullusti kirjoittelin työn etenemistä koskevia asioita. 


Takista tuli ihan sika hyvä! Kevyt mutta lämmin. Ei kuitenkaan kuuma. Neule vielä rentoutui entisestään kun kuvien ottamisen jälkeen vielä höyryttelin.
Ruskean lisäksi huomaan kaipaavani elämääni lisää tällaisia isoja neulevaatteita. Näissä on niin mukava kotona hiihdellä. Kesällä näkisin itseni tämä päällä menossa kuudeksi töihin. Tai terassilla illalla. Ah. Olis jo kesä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Rapsakkaa

Mun visusilmääni hivelöi tällähetkellä hyvin paljon abstraktit ja kulmikkaat kuvot. 


Latvialaisiin lapasiin tuli melkein pakkomielle. Tuli taas opittua sekin että jos jotain kovin haluaa ei kannata päivä tolkulla suunnitella ja miettiä ja etsiä ja pohtia. Kannattaa ryhtyä vaan hommiin. Niin tulee parhaiten valmista.


Malli löytyi kirjasta "Kirjokintaita ja -myssyjä". Ohjetta kavensin ja pidensin vähän. 
Lankana käytin ranteeseen Holstia ja lapasosaan ohutta pirkkalankaa. 


Oikein hyvät kevät sään kädenlämmittimet ovat kyllä. Jes.

Loikkapaita

Taisin vähän huijata kun kerroin kaikkien viimevuoden puolella valmistuneiden neulehommien olevan esitelty. Yksi villapaita nimittäin jäi vielä.


Indie neulojien Gift-a-long riehasta muistaakseni bongasin tämän Leaps and Bounds paidan.
Kaikessa erikoisuudessaan malli pisti heti silmään. Dropsin cotton-merinoakin löytyi varastosta. 


Jos olisin ollut tarkempi, olisi ohje ehkä jäänyt ostamatta. Tämä nimittäin tehtiin paloista. Yöh. 
Sivusaumoissa käytettiin Mattress stitchiä joka on kyllä tosi huomaamaton ja helppo tehdä. Nyt kun tekniikka on suunnilleen hallussa voisin ehkä hekä ehkä harkita tekeväni palatakin uudelleen.


Valmistuttuaan paita seisoi kaapissa tovin. Kaula-aukosta nimittäin tuli todella antava. Noin kuukausi sitten olin niin reipas, että neuloin kaula-aukon ympärille vielä ainakin viisi kerrosta lisää ja yritin vähän jotain muotoilujakin. Nyt kelpaa kun ei tarvitse pohtia alapaidan/rintsikoiden väriä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Fade to black


Lapashimon aikana mieleeni iski myös "limavilla" himo. Rouheaa, villaista, limaista, paksua, lampaan väristä. Ah.


Limavillaa metsästin Googlailemalla ja parin illan päästä huomasin tilanneeni Rintalan tilan verkkokaupasta muutaman vyyhdin lankaa. Muistan hypistelleeni näitä jo ainakin kaksilla kässämessuilla.


Rouhealle langalle tarvitaan rouhea malli. Sydänmaat klikkasin jonooni melkein heti julkaisupäivänä. Taaskin malli ja ohje on kohdallaan. Selkeästi kirjoitettu ja looginen palmikko kämmenselän puolella. Kämmenen puolelta ei tullut nyt näköjään otettua kuvaa mutta, intialainen peukku on. Sepä istuu vallan mainiosti ainakin mun käteeni.



Lanka on siis Veeti-pässin täysvillalankaa. Mustia lapasia on melkoisen vaikea kuvata. Hovikuvaaja Sulon kanssa käyty monologi:
"Mä tarviin jotain vaaleeta mun käsiin että saadaan valoa....KISSA!" 
Näin on Ansakin tehnyt jotain kivipiiransa eteen.