Mä olen saanut uuden ystävän. Ystävän, joka asrvostaa käsitöitä ja on itsekin hiljattain ottanut virkkuukoukun kauniiseen käteensä.
Neulojan ystävillä täytyy tietenkin olla jotain neulottua.
Muistaakseni jouluna Nancy Whitmanlahjoitti Raverlyssa yhden vapaa valintaisen neuleohjeen. Olinkin jo kauan ihaillut Piet on Pointhuivia. Tilaisuuden tulle nappasin ohjeen itselleni lahjaksi.
En ole ehkä ikinä ollut näin suunnitelmallinen. Muutaman päivän ajan nimittäin pyörittelin erilaisia väriyhdistelmiä paperilla. Tiesin että, saajan tykkäyslistalla on vihreät, lilat, keltaiset, ruskeat...eli maanläheiset värit. Mun Holst stashista löytyikin sopivasti kolmea eri vihreän sävyä sekä siskolta anastettua (ilmeisesti) Handun glitteristä huivilankaa. En jaksanut välittää siitä, että langat olivat aavistuksen eri paksuisia.
Väreinä Holstilta: Oxford (musta), Pea green, Calypso ja Dark apple. Lilan kimallus ei ole kovin suurta, mikä on tässä tapauksessa hyvä. En nimittäin tiedä saajan suhdetta kimallukseen. Kuitenkin lanka kivasti vähän helkkää.
Lopputulos on valtava! Valtavan hyvä! En ole tätä vielä hänelle antanut, mutta uskon että tykkää! Minä ainakin tykkään.
Innostuin tekemään huivin. Niitä en olekaan pitkäään aikaan neulonut.
Hiraethin sai ladattua talvella muutaman päivän ajan ilmaisiksi.
Lankana käytin Holstin coastia väreissä Harbour ja warm brown, vihreä supertoft uldia värissä pea green. Lankaa yhteensä n. 150g. Keveä on, vaikka koko on naurettava.
Holsti väköjään venyy ja paukkuu. Pituutta huivilla on noin neljä mertiä, syvyyttä n. metrin verraan. Malli kuvassa 158cm.
Huivi meneekin kaulan ympäri mukavan monta kierrosta. Tätäkin ajattelin pitää kevät säissä nahkatakin kanssa. Lämpöä tosin on nyt vajaa +20c, joten...
Ihmisellä on hyvä olla villapaitoja. Varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Toistaiseksi tämän paidan käyttöaste on jäänyt vähäiseksi, koska säät hyppäs kylmästä lämpimään. Puoli lämpimiä odotellessa...
Malli on edelleenkin lempparini Isabell KraemerinDriftwood.Tää on mulle toinen laatuaan. Aiemman tein ohjeen mukaan raidoittaen. Villapaita hyllyä tutkiessani huomasin että, multa puuttuu tällaisia yksinkertaisia yksivärisiä paitoja ja takkeja. Asiaa korjataan parhaillaan.
Lankana Svarta fåretin 2-säikeinen villalanka. Ostin tätä joskus uudenvuoden jälkeen Lankamaailman tarjouksesta.
Mulla on nyt näköjään tullut tällaisia hullutuksia. Kirjoneuletta, lapasia, lopia, limavillaa.....
Langasta oli alunperin tarkoitus tulla jonkunnäköinen palmikkopaita. Palmikkopaita hullutus oli niin lyhyt hetki, etten siitä tainnut edes ehtiä täällä mainita...
Kyllä mä vielä joku päivä teen jonkun kalastaja-tyylisen hullun palmikkopaidan.
Tällähetkellä puikoilla on ehkäpä ennätysmäärä keskeneräisiä. Nimittäin neljä aktiivista wippiä. Suunnittelen aloittavani viidennenkin. Tarviin nimittäin videopodcastien kuuntelua varten jonkun työn, jossa ei tarvitse tabletilta kaivaa ohjetta. Ehkäpä malli löytyy sukkakirjoista...
Kuten niin moni muukin, myös minä olen ryhtynyt seuraamaan neulomis aiheisia videopodcasteja.
Kiitos podcastien, olen minäkin innostunut projektipusseista. En alkuun ymmärtänyt minkä takia niitä käytetään. Pieni palaveri Sulon kanssa sytytti lampun. Ehkäpä sohvan alue olisi siistimpi, mun mun hommani olisivat kaikki yhdessä paikassa.
"Niin ja sit mun ei tarviis muuta ku heittää vaan säkkejä sivuun, jos haluan istua sohvalla"
Tuumasta toimeen siis.
Mun ompelutaidot ei ole kovinkaan kummoiset, tarvittiin siis konsultaatio käynti porukoilla.
Omasta kangasvarastosta löytyi Sulon joululahjaksi antamaa Finlaysonin Pesue kangasta. Berliinin kartta kankaan sain joskus mutsilta.
Käden käänteessä syntyy eri kokoisia pussukoita! Nää on niin yksinkertaisia, että jopa minun hermoni kestää. Kangasta ei tarvitse olla paljon, joten tekeminen on helppoa myös pienen karvaisen apurin kanssa.
Nyt kun olen toipunut kiukusta on hyvä kirjoittaa blogia. Sain taas lisää omaa aikaa, tästä todellakin kannatti vetäistä puolentoistaviikon kiukut. Ihmisen pää on jännä paikka..
Edellisellä oman ajan jaksolla tuli innostuttua kirjoneuleista. Näin kesää kohden mentäessä innostus vaipunee kesäunille. Loppujenlopuksi sain kuitenkin innostuksen aikana tehtyä yhden isomman neuleen.
Kirjoneuleinnostukseni vei minut Islantilaisten villapaitojen maailmaan. Maanisesti Pinterestöin monta päivää etsien kivaa mallia.
Mallin nimi on arvoituksellisesti 0611-1. Tämä on Sandnes Garnin ilmainen malli. Mietin että miksi mun piti laskea ja vähän miettiä ennen aloittamista. Nyt muistankin, että tää oli kirjoitettu alunperin alhaalta ylös neulottavaksi. Minä tein tämän ylhäältä alas. Jotenkin hahmotan paremmin mittasuhteet niinpäin.
Lankana tähän käytin Dropsin cotton merinoa, jota tuolta varastosta löytyy vielä. Tätä paitaa ennen olin tehnyt pari vaatetta Holstin langoista, ja tuli käsille hieman shokkina tän paidan paino.
En tajua miten sainkin valittua näin passelit värit. Yleensä mun värimaailmani tuppaa olemaan suuri kontrastinen.
Suunnitelmissa on tehdä vielä ainakin toinen. Musta pohja, kreisimpi kuvioväri. Mun visusilmääni miellyttäisi myös sellanen versio, jossa kuvio jatkuisi vielä tissien yli ehkä johonkin uuman korkeudelle. Lisäksi mun tarvii vielä vähän opiskella niskan korottamista. Tää on nyt sellanen paita jonka voi pukea kumminpäin tahansa.
Pääsiäinen on kevään merkki. Siitä se alkaa. Tein teemaan sopivan paidankin. Nimittäin..
...a hint of summerin. Tikuttelin vaatteen Holstin Coastista väreissä Jade ja Harbour. Malli on edelleenkin lempparisuunnittelijan Isabell Kramerin.
Tämä paitahan alunperin oli aika löysä. Sain nauttia löysästä kesäpaidasta noin viikon verran kunnes sattui pieni onnettomuus. Ajattelematta yhtään lykkäsin tekeleen 40 asteen pesuun. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pyykkipussista löytyi pienen pieni raitapaita. Onneksi oon nokkela täti ja useamman tovin revittelin kosteaa paitaa. Ihan alkuperäiseen löysyyteensä ei tämä enää päässyt, mutta ihan kiva näinkin.