Sinun ihosi on totinen peitto

Parhautta on vapaus valita. Kirjoitan tätä postausta partsilla ilta-auringon lämmössä. Voin leikkiä olevani jossain ulkomailla. Hih.

Sopivasti helteille sain valmiiksi Easy cardiganin, joka on ollu mun räveltämö jonossa ihan liian kauan. Lankana Cascade 220 jota meni 4 tai 5 vyyhtiä. En oo nyt ihan varma meninkö laskuissa sekasin vai onko se yks vyyhti jemmannut itsensä jonnekin lankalaatikon uumeniin. Mä kyl luulen et viis..no, oli mitä oli.
Nimensä mukaan hyvin helppo neulottava. En nyt tiedä menikö nuo isot palmikota kaikkien sääntöjen mukaan, mutta tein itse ne nyt näin. Hyvä tuli.
Mitähän tästä keksisi sanottavaa?

Tuota nappilistan paikkaa pitäis vielä kolmannen kerran vähän fiksailla. En kumminkaan haluais et koko etuosa olis tuota pitkää liepukkaa. Niin että ulkonäkö olisi enemmän villatakki kun nakkisämpylä.

Tämä kuvaussessio oli mielenkiintoinen. Sadetta uhmaten hyökkäsin lähimetsään ilman hovikuvaajaa. Ekaks aattelin saada hirveen hienoja kuvia jättärillä. Mielssäin näin tilanteen niin, että kamera olis piknikpöydällä, lyyli kameran edessä ja lyylin taustalla hieno näkymä merelle. Pjärkele ku siihen mun unelmapaikalle oli joku ukko istuttanu ittensä ja vailla minkään näköstä hoppua istui kiikarit silmillään polttaen tupakkaa. Pöh. 

Toinen kuvauspaikka löytyi rantsulta. Yllätyin kovin, koska aina just sillä paikalla on paljon lintubongareita. Tälläkertaa pääsin jopa niin pitkälle et sain otettua yhden kuvan joka oli liian tumma. Kameran säätöjä tehdessäni mestoille paukkasi joku helvetin lintubongari. 

Kolmas kerta toden sanoi. Hyökkäsin Taikametsään ja lädin samoilemaan. Kameran istutin kannolle ja räps räps. Jeij.

Leo Jokela bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa v1969

Hip hei ja hurraa! Ylistäkäämme rakasta Suloani ja hänen pieniä nörtti-ystäviään! Sain rakkaan läppärini takaisin! Samaan hengenvetoon kehoitankin teitä, rakkaat lukijani, heristämään voitokkaasti nyrkkiä pukumiehien suuntaan. Yrittivät tehdä hyvin palvelleesta koneestani romua. Saatana, minua ette vielä saa!
 Blögi-ongelma on nyt nujerrettu. Muita viimeaikoina nujerrettuja asioita:
- Migreeni.
- Migreenilääkkeistä johtunut ällötys ja paha olo.
- Tiskivuori.
- Pyykkivuori.
- Lakanaongelma.
- Talvi.
- Epäoikeudenmukaisuuden tunne joka johtui siitä, että minulla ei ole Tommy runolasia.
- Parvekkeen kukkalaatikko-ongelma.
- Neule-Plääh.

Tämä lanka meinasi muodostua ongelmaksi. Fluormania Coloria on tämä.
 Aloitin ekaks Coocie An kirjasta Wendelit. OIKEASTAAN aloitin Wendelit ekaks ihan toisesta langasta joka osoittautui liian pastelliksi omaan makuuni.

 Noh, uusi yritys Fluormaniasta. No, ei onnistunut sittenkään. Eräänä iltana kahvittelun lomassa paljastui että himoneuloja sisarenikaan ei saanut Wendeleitä onnistumaan. Vian oli oltava ohjeessa. Sukan raakile purkuun ja uusiin suunnitelmiin. Halusin langasta kuitenkin tehdä jotain ihan muuta kun sitä perus sukkaa. Tuumin myös sellaista, että kreisipalmikkokuvio hukkuu väreihin.

Loppujen lopuksi malliksi valikoitui Skew. Itseasiassa se oli ensimmäinen malli joka pärähti mieleen kun lanka kouraani pätkähti. Olis pitäny kuunnella itseään.
Sukista tuli mahottoman hauskat. Kameralla en osannut taltioida näitä mahtavia värejä.
Kantapäistäkin tuli huisin hauskat.

.

 Blögikuvaus oli hiukan haastavaa. Tottakai Mimmin pitää rämpiä heti sateen jälkeen metsään. Neiti istuttaa itsensä semi märän kaatuneen puunrungon päälle ja aloittaa villin pylly-tasapainoilun. Noh, tulipahan tehtyä tänäänkin vähän syvien vatsalihasten harjotteita. Note to self: Ota ens kerralla mukaan joku pyllyn alunen ja lantsarit.

ps. Parasta nyt:

"nyyh, ei niin"

Pesänrakennusvietti

Me ollaan vähä laitettu kevään kunniaksi tätä kämppää uuteen uskoon. On uutta sohvaa, kirjahyllyä ja verhoa.

Olkkariin visusilmäilin bambukaihtimen. Kivasti tuli valoa ja ennen kaikkea uutta ilmettä. En oikeen saanut valoa vasten otettua niistä nyt kuvaa.. Viritystä pitäisi modata vielä sen verran että laittaisi nuo ihan oikeasti iskuporakoneella seinään eikä ikkunan pokaan...öhöm.

Uudelle sohvalle oli pakko saada tyynyjä. Näitä on itse asiassa suunniteltu jo useampi viikko. Ekaks ajattelin että ruskeet vois olla kivat. MUTTA onko ruskeet ruskealla sit kuitenkaan niin kiva? Ei ehkä. Eräänä päivänä mulla välähti! Turkoosi. Kuinka ollakaan duunin palakorista ihan vaan sattumalta löytyi Vallilan Kelohonka kangasta värissä ocean. (Totta puhuakseni pala ei ehtinyt koriin asti, julma myyjätär vetää parhaat välistä). 2,5m pitkästä palasta syntyi hiaaanot tyynyt ja kangasta tietenkin jäi vielä.  Tyynyt onnistui kyllä tosi hyvin ja olen hyvin iloinen. Jee.

Sulo tilasi vielä ison tyynyn jota voi nukkuessa pitää jalkojen alla jos selkää särkee. Iso tyyny olis munkin mielestä hyvä.