lauantai 19. joulukuuta 2015

Tästä se taas lähtee


 Pipohommat jatkuu. Tein tämän jo n.kuukausi sitten kun oli vähän kylmempi jakso.


Lankana joku mutsin kätköistä löytynyt villalanka.


Ihan kiva tuli. 
Eipä tälle nyt vielä tässävaiheessa ole mitään käyttöä, mutta toivottavasti pian.

ps. parasta nyt: Olla jollain tasolla elävien kirjoissa taas.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pipoo!

Haastan kaikki neulojat kuvaamaan tummaa pipoa. Tähän aikaan vuodesta edes päivällä ei kuvaamisesta meinaa tulla yhtään mitään. Kamera ottaa valoa puoli minuuttia, enkä minä malta saatika osaa olla paikallaan niin kauaa. 
Asiaaan. Sulon piposta innostuneena aloin oikein tehtailun. Kerrankin olen aallon harjalla ja oikeasti neulon ajankohtaan sopivia asioita...nimim. kesähelteellä villatakkia neulova. Mulla ei sitäpaitsi edes ole tarpeeksi pipoja. Asiaa korjataan parhaillaan. 


Tosiaan, ensi töikseni tein Stephen Westin Skinny Skidin. Westihän tuntuu nyt olevan ihan super in ja kaikkien huulilla. Tämä seikka ei kylläkään vaikuttanut mallin valintaan millään tavalla..ainakaan tietoisesti.


Kolmas aallon harja asia on onteloneule. 


Tää on ihan mukava malli... ainakin kun alun ontelo-osiosta pääsee eroon. Turhauttavaa tehdä yhtä kerrosta kahden kerroksen verran. Olipas mystisesti todettu. 
Lankana käytin Sulon piposta jäänyttä mustaa Dropsin Merinoa ja samaa laatua olevaa sinistä lankaa. Alunperin olin tekemässä Armaalleni sinimustaa kaulahuivia. 


Ansankin piti tunkea kuvaan kesken unosten. Kiva pipo, kiva kissa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Paint it black

Välillä on hyvä löytää itsensä uudelleen. 
Voi kuinka mä tykkään jortsua ihan täysii kun teen nakkikastiketta! Mukavaa on myös kuunnella jotain ihan muuta kun Antti Tuiskua, Samae Koskista ja Jenni Vartiaista. Väillä voi olla kiva ja hyvällä tuulella ilman erityistä syytä. Kivaa on myös se, että kuulee itsestään jotain mukavaa. 

Voi myös neuloa pitkästä aikaa pipoja.
Sulostakin löytyi hiljattain uusi puoli. Hän nimittäin paljastui Merino-Mieheksi. 


Merino-miehen pipo on nimeltään Käänteinen. 
Lankana Dropsin Baby merino, jota meni vajaa 1,5 kerää. Mä en tiedä miten noi kavennukset olis saanut siistimmäks.


Kuvat eivät  nyt anna oikeutta mun täydelliselle neuletiheydelle! Hämmästyin oikein kuinka siisti pinta on. Että on tässä harrastuksessa kehityttykin.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Eilen torin laitaan kasvoi Mandoliinipuu

Loppukesästä olin taas kärppänä. Suosikkini Isabell Kraemer piti pienen alennusmyynnin. Olisko ollut ota 2 maksa 1..? En muista, mutta kaksi mallia ostin. Toisesta lisää joskus myöhemmin. Tämä ensimmäinen niistä kahdesta on nyt ollut jonkun aikaa valmiina. Ihan tuosta noin vaan ei tämäkään syntynyt.  

Alku meni ihan hyvin kainaloihin saakka. Sitten loppui lanka ja lankaa odottaessa tämän tekemisen ohi meni muita juttuja. Hetken aikaa pelotti, että tuleeko tää ikinä valmiiksi. 
Onneksi tunnen itseni aika hyvin, ja tiedän, että kyllä mä ennemmin tai myöhemmin tartun toimeen ja projekti syntyy kuin itsestään. Niin kävi tämänkin kanssa. Laitoin vaan Wallanderin pyörimään ja ajattelematta sen kummemmin tartuin toimeen. 


Lankana Holstin Supersoft ull värissä Tobacco. Lanka kaksinkertaisena, jolloin tämä paita söi 7 kerää. 


Takana ja kyljissä kulkee valepalmikot. En koskaan aiemmin ole valepalmikoita pyöritellyt. 


Jo tehdessä huomasin, että tässä on aika suuri kaula-aukko. En ajatellut sen kummemmin asiaa ja posottelin eteenpäin. Valmis neule kävi pesukoneessakin ja vasta nappien kiinnittämisen jälkeen kokeilin paitaa ekan kerran päälle. Liian suuri. Perkele. Pari minuuttia harmitti, mutta päätin etten anna asian häiritä. 
Eipä asia alkuun juuri häirinnytkään. Lanka on kauniin ruskeaa, palmikot on super kivat, tää on lämmin, no kaula-aukko on hieman antava, taskut lörksöttää, olen muodoton tämä paita päällä... Isänpäivänä oltiin tekemässä lähtöä ja pukiessa sain mutsilta kommentin, että paita on tosi kiva. Kiitin ja totesin sen olevan itselleni liian suuri. "Haluutsä kokeilla?" kysyin. Nyt olen yhtä liian suurta ruskeaa villapaitaa vajaampi, vaihtariksi sain ihanan veden vihreän Atelierin. Hyvin kävi.






maanantai 2. marraskuuta 2015

Tutkielmani.

Mä olen jo pitkään miettinyt sukkalanka nöttösille sopivaa loppusijoituspaikkaa. Nötöissä on vaan se huono vika, että niitä on liian vähän. Jotenkin mua alkaa ahdistamaan jo etukäteen ajatus siitä, että lanka loppuu kesken sukan. Entä jos pareista tulee -voi sentään ja kääks- erinäköiset? Mallin täytyy olla sellanen, että niistä ei niin näy se, että lanka on loppunut. 2+2 raita ei tullut kysymykseen, koska tylsää.
Ei muuta kun sukellus Raverlyyn ja inspistä hakemaan. Inspiksen hakureissulla opin myös käyttämään "vapaa hakusana"-toimintoa. Hakusana "Scraps" toi minulle monta oikein oikein hyvää mallia.


Näihinhän ei varsinaisesti ohjetta tarvita. 2+2 joustinta, värin vaihto jokaisella kierroksella. Kyllä tuli hyvät! Yksinkertaisuus on jotain niin yksinkertaista, ettei sitä tule ajatelleeksi.


Lankaa näihin meni noin 80g. Nöttöjä Fluormaniasta ja OnLine Sockesta. Nilkassa raitalanka+yksivärinen, kantapään kohdilla vaihdoin kahteen raitalankaan.  Eikä niiden sukkien oikeesti tarvitse olla keskenään samanlaiset!

ps. Huomaattehan kissan.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Heelix the sock

Olen tätä varmaan aiemminkin jo pohtinut mutta, mikä on niiin vaikeeta tehdä itselleen käyttösukkia?? 

Mulla on tossa kirjahyllyn alla pikku laatikko jossa, on n.20 paria unisukkia! Ihan tavallisia, ei mitään ihkulankaa. Toisessa paikkaa mulla on muutama pari "uusia sukkia". Uudet sukat on jemmassa jos joku ystävistä kautta rantain mainitsee ettei omista kunnon sukkia tai että vanhoissa on jo reikä. Toisaalta on hyvä olla muutama varasukkapari kyläreissuja varten.

Itse aina kukonlaulun aikaan duuniin lähtiessäni vetäsen ne mutsin n.100 vuotta sitten tekemät hienot pitsisukat jalkaan. Ne sukat, joita olen paikkaillut jo useamman kerran... Sukkiahan en tietenkään voi laittaa pesuun koska silloin minulla ei ole käyttösukkia. (Oon mä niitä oikeesti pessyt vähän lauhempina päivinä) Tähän aikaan vuodesta ei ilman sukkia passaa lähteä. 

Tästä päivästä lähtien lupaan tehdä itselleni OIKEASTI käytettäviä sukkia.


Ensimmäisenä eteisen pipo/hanka/villasukka laatikkoon pääsee Double Heelixit. Näitä olen jo kahdet tehnyt aiemmin. Ensimmäiset on annettu eteenpäin ja toiset odottelee siellä "uusien sukkien" laatikossa käyttäjää.


Lankaa näihin meni yhteensä n.50g. Vielä tälläkään kertaa en oikeen osannut arvioida kantapäähän tarvittavaa lankamäärää. Sukathan aloitetaan kantapäästä, ja ne tehdään tavallaan neljällä langalla. Kaikista varmin ratkaisu lienee lankakakku, jolloin kaikki neljä lankaa tulee kerältä. Note to self tämä.


Aiemmista oli kuitenkin sen verran jäänyt päähän, että tajusin tehdä kantapäätä (muistaakeni) kaksi kierrosta vähemmän, jolloin vältin pussitus efektin. Mun kantapää on sellanen hoikka kaveri. Lisäksi jätin turhat päättelyt ja silmukoiden jämälangalle siirrot pois. 

Seuraavaksi yritän opetella pitemmän varren tekoa. Voin harjoitella pitkiä varsia erään polvisukka pyynnön kautta. 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kuinka tärkeetä on olla joksus holtiton.

Olen viettänyt hetkiä erään kysymyksen äärellä: Kuinka monta villatakkia ihminen tarvitsee? Pohdinnoissani en ole tullut oikeen mihinkään tulokseen. Välillä olen sitä mieltä, että 15kpl on tarpeeksi ja ahdistun suuresta määrästä. Sitten teen lähtöä ja katson vaatekaappiin todeten ettei mulla ole tarpeeksi paksuja / ohuita / lämpimiä /  yksivärisiä / raidallisia / värikkäitä / kivoja / pitkähihaisia / syksyisiä / kesäisiä / talvisia / housuihin sopivia / kenkiin sopivia tai ruskean nahkatakin kanssa sointuvia villaisia yläosia! Mitä muutakaan voi ihminen tehdä? 
Päätin että en ahdistu. Diilaan asian kanssa sitten, kun mun henkeni riippuu villatakkien määrästä. Lisäksi tähän aikaan vuodesta on hyvä olla erilaisia paitoja.


Tässä uusin tuotos. Nokkelimmat huomaavat, että tällaisen olen tehnyt aiemminkin. Malli on Mrs Garter. Lankana käytin mustaa Holstin villalankaa (kaksinkertaisena) ja Dropsin petroolin väristä Limaa. 


Harmittava takaisku tapahtui kun lanka loppui. Jouduin raahaamaan luuni keskustan Menitaan. Iso virhe. Olen hyvin pahoillani, että häiritsen myyjiä kysymyksillä tai - KÄÄKS- ostamalla jotain! Nyt hillitsen itseni, enkä ala räyhäämään asiasta tämän enempää... Niin, siis sielä kaupassa ei ollut enää samaa väriä ja käytin sisustusohjelmista tuttua fraasia "mitä ei voi peittää, pitää korostaa" 




Lopputulos on tälläkin kertaa oikein passeli. On se hyvä kun osaan tehdä vain onnistuneita neuleita :D