Mä vien sut rannalle

 Kaivelinpas päivänä eräänä taas vähän stäshiä. Tiesin kyllä näiden Dropsin Cotton Lightien olemassaolon, ei siinä mielessä ollut ylläri. Ostin nämä joskus vuosi sitten jostain Dropsin puuvillakampanjasta. Angsti näitä lankoja kohtaan oli silti valtava. Raverlystä lueskelin kuinka kamalan halkeilevaa tämä lanka on ja kaikilla on ollu hirveen huonoja kokemuksia. Päätin että perkele, minä neulon nämä pois. Mitään kovin palmikkoista mallia ei kannata valita, tuumin.

Malliksi valikoitui Isabell Kraemerin On the beach. Simppeli ylhäältä alas paita. Oikein hyvä. Klikkasinkin suunnittelijan lemppareihin. Olenhan aiemmin tehnyt saman suunnitelijattaren Driftwoodin.

Lanka ei kyllä minun mielestäni halkeillut ihan hirveesti. Oli ehkä henkisesti valmistautunut niin hyvin. Tai voihan se olla niin että suutuspäissään ihminen kirjoittaa nimimerkin takaa hieman kärkevän arvion.

Lankaa tähän mainioon paitaan meni yhteensä 8,5 kerää. Neljä harmaata ja neljä ja puoli turkoosia. Harmaan kanssa piti vähän jänskäillä. Riitti kuitenkin. Ihan pieni nöttö jäi yli. Olin henkisesti valmistautunut tekemään viimeisen harmaan raidan punaisella. Arvelin että eriväristä raitaa ei kuitenkaan kannattais laittaa tuohon ruumiini kaikista leveimpään kohtaan. Jos olisin ollu oikeen fiksu, olisin tehnyt hihoihin yhdet punaiset raidat niin ei olis tarvinnu sydän kurkussa nipsutella.
 Paita muuten vois olla aika lystikäs erivärisillä raidoilla. Ei millään hurlum-hei väreillä, vaan hyvin visusilmäillyillä sävyillä. Hmm, laitetaan harkintaan!

ps. 15 Päivää ja Toivomma ettei tulivuori tussahda.