Oon tehnyt täydelliset sukat. Lankana Madame tricote Merino gold, iiihana keväinen vihreä. Kun ihanaan väriin yhdistetään ihana malli on lopputulos varsin ihku.Edellisen postauksen sukat jäi ihkuudessa näiden jalkoihin mennen tullen.
Malli on suosikkisuunnittelijani Tiina Kuun Kahlittu. Muoksin ohjetta ihan vaan sen verran, että jätin kirjoneule osion veke tuosta alusta. Olin niin innoissani näistä, etten sen kummemmin edes höyrytellyt näitä ennen kuvausta. Ah!
Nyt saa kevät tulla. Me jo kovasti odotellaan Rouva Koon kanssa nahkatakki kelejä. Nää sukat tuikkaan jalkaan kevään ensimmäisenä päivänä. Sinä päivänä kun jo tarkenee Batman consseissa. Kenkien seuraksi aion laittaa mustan nahkiksen ja kelta-harmaan villatakin, sen jonka neuloin viime keväänä.
Huomatkaahan yläkuvissa meidän uudet hienot tyynynpääliset. Sain joulupukilta Finlaysonin Pesue-kangasta 2,5m. Huomasin, että tällanen kevään vihreä väri sointuu tosi hyvin pesukarhujen kanssa. Täytyykin ihan sillä silmällä alkaa kattelee keväisempää pöytäliinaa. Ostan sitten siihen ihanan vihreälle pöydälle kimpun valkoisia tulppaaneja (tai terttuneilikoita)!
Oi kevät, tule jo!
ps. Näin hienosti meillä suhtaudutaan Alpakkalankoihin. Jostain syystä tuo Opalin sukkis oli maistamisen arvoinen.
Sain tuliaisia Tallinnasta. Kerän tai kaksi lankaa. Mä niin kovin tykkään tästä Fluormaniasta. Tästä väristä en ollutkaan aiemmin mitään tehnyt.
Mun käyttövillasukkavarasto alkaa olla jo siinä kunnossa, että pitäisi opetella parsimaan. Toki sekin asia on hyvä ihmisen osata, mutta ennen kun kerkeän opettelemaan, tarvitsen ehjiä sukkia.
Koska lanka on villi, mallin täytyy olla simppeli. Valitsin Riff Socksit Knittyn syksyn 2010 julkaisusta.
Näitäkään ei ihan tuosta noin vaan neulottu. En ole varma tykkäänkö tästä kantapäästä. Kuvion puolesta joo, mutta mutta. Hirveen hankala oli arvioida sopivaa pituutta ja jouduinkin purkamaan jalkaterän pituutta muutamaan kertaan.
Nyt kun nämä on valmiit, jälkiviisaana purkaisin vielä muutaman sentin. En vaan voinut uskoa että melkeen heti varpaiden jälkeen olisi pitänyt ryhtyä kantapään tekoon. No, uskon ensi kerralla.
Nyt kun nämä on valmiit, tuntuu siltä että tuikkaankin nämä ystävänpäivän kunniaksi edellisen postauksen sukkien kaveriksi samaan kirjeeseen. Miten se voikaan olla niin vaikeaa tehdä itselleen villasukkia?
Kaikista epäonnistumisista huolimatta ihan kelpo sukat tuli...jollekin isojalkaisemmalle.
Kuinka onkaan vaikea kuvata itseään villasukat jalassa! Lisätään vielä reisitärinä eilisestä keilauksesta, ai ai kun tekee höpöä.
Kuvassa olevat sukat ovat Heelixit, toiset laatuaan. Nokkelimmat-Pokkelimmat huomaavat, että yksivärinen lanka on sama kun ensimmäisissä. Raitalanka on Zeldan dippailemaa kimmeltävää sukkalankaa värissä Tossusankari. Melkeen sanoisin, että nämä raitaversiot on lystikkäämmät kun ensimmäiset. Jos joskus teen vielä kolmannet Heelixit väreihin tulee kunnolla kontrastia.
Näidenhän piti valmistua joulupakettiin, mutta silloinkin eräs valkoinen villipeto haittasi hommia. No, joulu tuli ja meni, onneksi kohta on ystävänpäivä.
Nyt me ollaan Ansan kanssa suunnilleen samaa mieltä siitä kumpi meistä saa käsitellä lankoja.
Ostin jo hyvän aikaa sitten itselleni ennakkosyntymäpäivä-muutenvaan-koskasainhalvalla-lahjaksi vähän lankaa Riika-Piian verkkokaupasta. Ajatuksena oli tehdä joku päälle vedettävä. Tein Reflected linesin. Lankana Drops Cotton merino. Takki söi yhteensä seitsämän kerää ja on oikein mukava päällä. Pohdin tässä vielä että pitäisikö sitten kuitenkin tehdä vielä viitisen senttiä paksummat noista etuliehukkeista.
Enhän tätä ihan tuosta noin vaan tehnyt. Raverlyn mukaan olen tämän lokakuussa aloittanut, Ekaks katkes puikko. Seuraavaksi väri epävarmuus. Sitten tuli takki-plää joka eskaloitui yleiseksi neule-pläähiksi ja sitten tuli Ansa.
Ansa on siitä mukava kissa, että nukkuu (myös) sylissä. Ja kun kissa nukkuu Mimmi kaivaa neulomukset. Nyt ollaan tässä viimeaikoina harjoiteltu "katsoa saat kun neulon muttet tosiaan tuu tähän yhtään säheltämään"-asiaa vaihtelevalla menestyksellä...
Mitenkä voi olla näin vaikeaa taas pitkästäaikaa tämä blögin kirjoittaminen. Oon jo kummannu ainakin kolme eri alkua... Yksi alku kertoi miksi olen viettänyt blogihiljaisuutta. No mitäs se kenellekään kuuluu? Kumitus. Suoraan asiaan. Hölmöä. Kumitus. Jotain hönötystä jämälangoista. Blää. Kumitus. Taidanpa aloittaa näin.
Tein sukat. Toiset Stitch Surferit. Josta tulikin mieleen että on aihetta juhlaan. Vuosi sitten sain valmiiksi elämäni ensimmäiset sukat. Vuoden aikana olen neulonut 30 paria sukkia. Kukapa olisi uskonut...
Eniveis. Näistä PITI tulla Sulolle sukat. Ei tullut. Oikein sopivat neulojalle. Lankana käytin taas Mummoa ja Sulon sukista yli jäänyttä Piratenwollen sukkalankaa. Tuli vähän tällanen MetsuriMies fiilis näihin. Toisen koiven kantapään tein ihan ohjeen mukaan mutta vaikutti niin sekavalta et toiseen tein ihan tavallisen tiimalasin. Ei kukaan huomaa.
Neulominen on nyt tässä parin viikon aikana ollut hiukan hankalaa. Syynä kuvassa oikealla näkyvä karvadonitsi. Ansa. Mun neulominen onkin nyt viimeaikoina tapahtunut bussissa sekä misun nukkuessa. Sinänsä kiva koska voidaan yhdessätuumin katsoa mm Downton Abbeyta tai Puutarhaetsiviä. Toinen neuloo, toinen kehrää. Toimii.
Mä oon salaa ihan vähän ylpeä itsestäni. Ostin langan jonka käytin oikeastaan heti melkeen kokonaan. Täytyi säästää nöttö tulevaa joulukalenteria varten.
Jatkan teemalla "Mikset voi neuloa tavallisia sukkia?".
Nämä sukat ovat nimeltään On The Bias Socks. Lankana Fluormania ja musta mummo. Näissä on ihmeellistä se, että ne aloitetaan (..täytyy oikein miettiä mistä ne loppuviimeksi alkoivatkaaaaan..) jalkapöydästä tasona. Joo, jalkapöytä siitä tuli. Kaksi väriä, ainaoikeaa.
Jalkapöydän jälkeen luotiin silmukoita kantapään takaosaa ja säärtä varten. Lopputuloksena erittäin vinkeä, vähän taiteellisen aseen muotoinen kappale joka spiraalimaisesti ommeltiin putkeksi.
Sitten kantapää ja gussetti, lopuksi jalkapohja ja varpaat. Varpaissa olisi pitänyt käyttää jotain lyhennettyjen kierrosten tekniikkaa, en jaksanut keskittyä joten tein ihan tavallisen varvaspussin.
.
Lopputuloksena todella villin näköiset sukat. Koska vaiheita oli niin monta nämä tuntuivat valmistuvan todella sukkelaan.
Tunnustus: Olen löytänyt Amazonin. Tunnustan, minulla on sinne nyt omat käyttäjä tunnukset. Olen saattanut ihan vahingossa tilata muutaman sukkakirjan. Jos kirja maksaa posteineen 7-8e niin onhan se nyt pelkästään tyhmää jättää moinen diili, eh?
ps.Parasta nyt: Mahdottoman toiselle puolelle lentäminen.
Välillä on hyvä pysähtyä. Hyvä on elämää joskus miettiä. Ja läheisiä. On hyvä pysähtyä miettimään ja todeta että eihän tämä nyt toimi ollenkaan. Antaa itsensä ja muiden olla omissa oloissaan jos ei inspiroi. Täytyy tajuta nostaa ne käpälät pystyyn.
Pysähtymistä tehokkaampi tapa on oikeastaan pysäyttäminen. Se että joku oikein täräyttää että hei-vaan-olen-miettinyt-meitä. Silloin vasta pysähtyykin, saattaa neuloja tirauttaa muutaman kyyneleenkin. Pysähtymisestä on myös hyvä muistaa nostaa kytkintä. Kuivata kyyneleet, sopia, puhua, avautua, ajatella itsekseen, ajatella itseään, miettiä oikein rehellisesti ja jatkaa eloa, vaikka ihan tunti kerrallaan.
Jottei menisi ihan synkistelyksi tekee hyvää välillä innostua. Kolauttaa itsensä ihan täysiä. Viimepäivinä nimittäin olen kuunnellut Willie Nelsonia. En ole ikinä ollut mikään blues-cowboy-intoilija mutta voi tsiisus! Ehkä mun fiilis onkin ollut vähän blue viimeaikoina. Annoin itselleni luvan heittäytyä tähän intoon ja nyt nyyhkin kappaleiden tahtiin. "Tää niin kertoo mun elämästä!" Neulominenhan tunnetusti on maailman paras miettimistoimi. Juttuja pohdiskellessa syntyy sukat kuin itsestään.
Nämä ovat tehty kahdella puikolla. Sopivat hyvin teemaan "Mikset voi tehdä ihan tavallisia sukkia?" Ohje on jostain sukkalehdestä joka puolestaan on ostettu Karnaluksista pikkurahalla. Lehden nimeä en tietenkään tiedä.
Sukat aloitetaan hauskasti tuolta pohkeen takaa ja jatketaan kantapäähän. Kantsusta jalkapohjan kautta varpaisiin. Varpaissa nousuliike, jalkapöydän kautta neulotaan sääreen. Ihan superhauska.
Vekkulisti toimii tämä synttärilahjaksi saatu Alize Superwash-lanka. Digi vaaan mukaan nämä sukat söivät lankaa 70g. Aluks vähän epäilytti nuo ruskeat tipsukat. En niistä niin vällää, mutta pienissä määrin tipsut on ihan jees. Langan huono puoli on se, että kokoajan teki mieli joko toffeeta, vattuja tai nugaa jäätelöä. Tykkään kyllä kovin näistäkin sukista. Gussettien kolmen sauman kohtaaminen on hirveen hieno. Näissä on sellasta mietteliäs-blues-Peppi-sikaribaarissa-viskilasi-edessä-fiilistä.
Eiköhän tämä elo taas tästä pikkuhiljaa tasoitu.
ps. Parasta nyt: