tiistai 5. helmikuuta 2013

Minä muistan sinut

Näin Runeberginpäivänä mieleeni tulee vanha herkullinen ystävä.
Olet jo jokin aika sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Olit paras. Sopivan kuivakka mutta silti kostea. Kilpailijasi ovat liian kosteita, suuria, kuivia, rouheita tai liian pieniä. Sinussa oli sitä jotain. Olit minun makuuni. Parasta sinussa oli se, ettet ollut ihan kaikkialla. Sinua piti aina vähän etsiä. Pelkäsin etten löydä sinua tänävuonna. Kuitenkin aina sydämessäni tiesin, että löydän sinut. Sulokin alkoi jo viimeisinä vuosinasi tuntemaan sinut. Yhdessä neljästään vietimme muutaman ihanan päivän.

Kuulin poismenostasi julmalla tavalla. Olin tulossa luoksesi, muttet enää ollut siellä. Toivon, että kohtaamme vielä.

Tahtoisin omistaa sinulle seuraavan laulun (älä väitä videosta, kuuntele vaan):


Sinua, Primulan Runebergintorttuni, ikuisesti muistaen Mimmisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti