Itaca

Lankalakko, tuo karmiva sana johon olen nyt vähälläaikaa törmännyt useasti. Miks ihmeessä pitää ehdointahtoin kieltää itseltänsä jotakin? Jokatoisessa blogissa kirjoittaja julistaa seremoniallisesti olevansa lakossa x-x välisen ajan. Mitäs sen lakkoajan jälkeen sitten? Takaisin tuttuihin hamstrauskuvioihin, eh? Eks laihduttamisessakin ole kyse elintapojen muutoksesta. Lanka-Laihduttaminen on "state of mind". Itse olen ihan osittain tiedostamatta (ja julistamatta tätä) ollut lakossa melkee kaks kuukautta. Osittain myös tulevan reissun takia yritän hillitä itseäni, syynä myös nuukuus. Miksen eka neuloisi noita ihania lankoja mitä mulla jo on?  Pienenä mutsi sano et vaari olis musta ylpee ku oon niin nuuka. Käytän mieluummin termiä "varastoneulonta".

 Varastoneuloin itselleni (?) Itacan. Huomannetten taasen hienon huivinvenytysviritelmän. Sulo tuli kotiin ja oli sillai "Waaaat!". Kuva ei anna koolle hirveesti oikeutta, mutta siis toinen kärki oli peräseinällä ja toinen ovella plus viritys hanassa = telttaretki vessaan.

Ohjeen mukaan, täähän olis pitänyt tehdä ihan ohuesta pitsipaksuisesta langasta. Olen pahis.  Lankana käytin Nallea kahdessa värissä. Lisäksi ihan pikkasen villeä, koska pinkki loppui. Molempia värejä meni suunnilleen sen yhden kerän verran.
Olin pahis vielä senkin takia, koska en tehny ihan ohjeen mukaan.

 Tässä värit parhaimmillaan. On kyllä monikäyttöinen. Eri tavoilla kieputtamalla saa sitte ite valita haluaako enemmän minttua vai fuksiaa vai vähän molempia...

Päivän biisi: