sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

A dragon in crow's clothing


Teinpähän taas sukat. Ihan vaan välityönä.
Malli on nimeltään Chimaera ja sen löytää talven 2012 Knittystä. Lankana Piratenwollen sukkalanka Saksasta. Vaaka näytti 51grammaa.
 Malli oli mukava, varpaista varteen ja vähä jotain äksöniä matkan varrella. Parin ekan palmikon kierron jälkeen sukka näytti isolta. 
- SULOOO, mitä jos mä tekisin sulle sukat?
-No tee vaan. Millaset?
-No tämmöset *näyttää sukanalkua*
- Ne vois olla kuitenkin sellaset lyhytvartiset. 
Lyhytvartiset it is. Mallia muokkasin vielä siten etten tehnyt pintakuviota. Laitanpas nyt tähän itselleni ylös että nurjia silmukoita kantapään sivussa 14. 
En tiedä kuinka käytännölliset noi sivupalmikot on. Lähinnä siis jos pitäisi kengissä villiksiä. Ei varmaan kauheen mukavat.

Ensimmäinen sukka valmistui päivässä. Toisen sukan kohdalla muut neulehommat alkoi huutelemaan ja sukka unohtui pariksi päiväksi.
Sain toissailtana pienen muistutuksen muruseltani. Neuloin villatakkia sohvalla ja hanipöö työnsi jääkylmät kinttunsa vatsalleni.  "Sä et oo tehny mulle niitä sukkia". 
Nyt on Sulon kiva pelata jotain tietsikkapeliä vuotavan pervekkeenoven vieressä. Mikä parempaa, hän ei tule lämmittelemään jalkojaan minun vatsalleni. Kaikki voittaa.


ps. Parasta nyt: Black Keysin Turn Blue albuuuuumi ja Fables taas pitkästäaikaa.



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Jääkiituri

Eräänä iltana ilokseni huomasin, että Netflixiin oli tullut neljäs kausi hyytävän ihanasta Whitechapelista! Sarjojahan ei tietenkään koskaan ikinä katsella tyhjin käsin. Viimeksihän duunasin Murhamysteerin. (Myönnettäköön, säästelin chapelia ja näitä tehdessäni tuijottelin myös Ryhmä Pullmanina...sarjaa josta Sulo minua pilkkaa. Muttaku se on niin hyvä ja hauska ja ne hahmot on niin hassuja ku ovat vähä vanhempia herrasmiehinä ja murhiakin.) Huomatkaa etualalla uudet popot.


Tällä kaudella jatkoin Aakkoshaastettani. Hoot on vielä vaiheessa, nämä Iit. Ii niinkuin Ice Glider. Löytäjät löytää mallin Raverlysta. Mallineule oli helppo, muttei jäänyt mieleen. Meinaan siis että piti olla tabletti sylissä. Ei siis bussineuleeksi. Suureksi ihmetyksekseni ensinnäikin ilmaiseksi, toiseksi projekteja näillä Tammikuussa julkaistuilla sukilla neljä! Nyt taas yhdet enemmän, hurraa!
Juhannussateiden välissä ehdittiin hovikuvaaja Sulon kanssa mennä private beachille sukkia kuvaamaan. Kovin montaa hetkeä ei aurinko paistanut. Lomalaisen hyvänä kellona toimii sää. "Sitte ens sateen jälkeen kävellään sinne kinkkiin hakee safkaa". Syöty on ja nyt taas sataa.
ps. Parasta nyt: Löhöily ja Plants vs Zombies.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Are there ways to come home if you've been gone too long?

Voi helevetti kun on taas vaikeaa tää tekstin aloittaminen. Mitähän tähän tarinoisi. Hölmöä jotenkin käydä suoraan asiaan. Mä en kestä. Mulla on niin polttava halu päästä Irlantiin.Nyt. Heti. Tasan vuosi sitten oltiin lentokoneessa. Yhyy. Neljä päivää ni Sulo kosii. Huah. Syksyllä sitten. Onneks on kesä välissä, ei oo niin synkeetä odotella syyskuuta.

Mä oon hetken aikaa jo ollut huolissani Stephen Westistä. Mallit on ollut jokseenkin outoja.  Lisäksi projekti kuvat ovat olleet erittäin mielenkiintoisia.
Huolestuin, että kivojen huivien aika on ohi. Onneks olin väärässä.

Verticles Unite on tämä nimeltään. Lankana käytin Cascaden kakskaksnollaa. Yksi vyyhti oli jokaista väriä ja sävyä Aa meni koko vyyhti ja pikkusen päälle. Muita värejä jäikin sitte pikku pallerot yli. Saan sointuvan hatun. Huah, tiedän yhden kivan kaupungin jossa olis hyvin ihanata kulkea tämä huivi yllä.
 Onhan tää väreltään vähä tällanen hurlum-hei. Ei haittaa. Itseasiassa olin alkuun tätä tekemässä vielä villimmistä väreistä. Pakko oli purkaa pois.

Kunhan vauhtiin pääsin niin huivi on tosi helppo ja nopea tehdä. Mielenkiinto pysyy kokoajan yllä ku nosteltiin ja neulottiin reunasilmukoita. Mieleeni juolahtaa, jos enää ikinä teen villatakkia palasista voisin kokeilla hihan tekemistä tässä käytetyillä tekniikoilla.

ps. Parasta nyt: Kolleega, joka teki minusta hyvin hyvin onnellisen antamalla minulle ikkariomaksi essunsa. Tiskivuoren valloitus ei ole koskaan aiemmin ollut näin hauskaa.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Viileää on metsässä vaikka on keskikesä


Teinpäs tällaiset ihan tavalliset sukat. Ihan tavallisesti varpaista aloitettu, tiimalasikantapäällä ja ihan tavallisen pituisetkin. Mitkään lempparisukat näistä ei kyllä tullut. Kunhan nyt jotain matkahommaa. Menevät lootaan odottamaan saajaansa.

Lankana käytin Mummoa. Raidoitin Piisti. Pääasia oli että pääsen nöttösistä eroon. Tavoitteeseeni ylsin. Nyt on vaaleanpunaista mummoa enää vajaa puoltoista kerää jäljellä. Jess.
Näiden tekemiseen tuli ehkä myös vähän angsti. Paljon on muuta kivempaa jota vois tehdä. Muunmuassa villatakkia, glitterlankasukkaa, tilkkutäkkiä tai stiiveniä. Nyt kun näistä sain puikkelssonit vapaaksi voin keskittyä mukaviin neulehommiin. Kiva on myös se että sain tännekin jotain tekstiä aikaiseksi. Mukavaa eikö?


Loppuun laitan vielä korvamatoseni:

Matonen koska eräs neitokainen pohdiskeli onko olemassa sellaista miestä joka pitää hurmaavana näkynä rillipäistä aamukoomailijaa. "Love your curves and all edges. All your perfect imperfections". Niih, on se olemassa tuol jossain neitoseni.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Sinun ihosi on totinen peitto

Parhautta on vapaus valita. Kirjoitan tätä postausta partsilla ilta-auringon lämmössä. Voin leikkiä olevani jossain ulkomailla. Hih.

Sopivasti helteille sain valmiiksi Easy cardiganin, joka on ollu mun räveltämö jonossa ihan liian kauan. Lankana Cascade 220 jota meni 4 tai 5 vyyhtiä. En oo nyt ihan varma meninkö laskuissa sekasin vai onko se yks vyyhti jemmannut itsensä jonnekin lankalaatikon uumeniin. Mä kyl luulen et viis..no, oli mitä oli.
Nimensä mukaan hyvin helppo neulottava. En nyt tiedä menikö nuo isot palmikota kaikkien sääntöjen mukaan, mutta tein itse ne nyt näin. Hyvä tuli.
Mitähän tästä keksisi sanottavaa?

Tuota nappilistan paikkaa pitäis vielä kolmannen kerran vähän fiksailla. En kumminkaan haluais et koko etuosa olis tuota pitkää liepukkaa. Niin että ulkonäkö olisi enemmän villatakki kun nakkisämpylä.

Tämä kuvaussessio oli mielenkiintoinen. Sadetta uhmaten hyökkäsin lähimetsään ilman hovikuvaajaa. Ekaks aattelin saada hirveen hienoja kuvia jättärillä. Mielssäin näin tilanteen niin, että kamera olis piknikpöydällä, lyyli kameran edessä ja lyylin taustalla hieno näkymä merelle. Pjärkele ku siihen mun unelmapaikalle oli joku ukko istuttanu ittensä ja vailla minkään näköstä hoppua istui kiikarit silmillään polttaen tupakkaa. Pöh. 
Toinen kuvauspaikka löytyi rantsulta. Yllätyin kovin, koska aina just sillä paikalla on paljon lintubongareita. Tälläkertaa pääsin jopa niin pitkälle et sain otettua yhden kuvan joka oli liian tumma. Kameran säätöjä tehdessäni mestoille paukkasi joku helvetin lintubongari. 
Kolmas kerta toden sanoi. Hyökkäsin Taikametsään ja lädin samoilemaan. Kameran istutin kannolle ja räps räps. Jeij.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Leo Jokela bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa v1969

Hip hei ja hurraa! Ylistäkäämme rakasta Suloani ja hänen pieniä nörtti-ystäviään! Sain rakkaan läppärini takaisin! Samaan hengenvetoon kehoitankin teitä, rakkaat lukijani, heristämään voitokkaasti nyrkkiä pukumiehien suuntaan. Yrittivät tehdä hyvin palvelleesta koneestani romua. Saatana, minua ette vielä saa!
 Blögi-ongelma on nyt nujerrettu. Muita viimeaikoina nujerrettuja asioita:
- Migreeni.
- Migreenilääkkeistä johtunut ällötys ja paha olo.
- Tiskivuori.
- Pyykkivuori.
- Lakanaongelma.
- Talvi.
- Epäoikeudenmukaisuuden tunne joka johtui siitä, että minulla ei ole Tommy runolasia.
- Parvekkeen kukkalaatikko-ongelma.
- Neule-Plääh.

Tämä lanka meinasi muodostua ongelmaksi. Fluormania Coloria on tämä.
 Aloitin ekaks Coocie An kirjasta Wendelit. OIKEASTAAN aloitin Wendelit ekaks ihan toisesta langasta joka osoittautui liian pastelliksi omaan makuuni.

 Noh, uusi yritys Fluormaniasta. No, ei onnistunut sittenkään. Eräänä iltana kahvittelun lomassa paljastui että himoneuloja sisarenikaan ei saanut Wendeleitä onnistumaan. Vian oli oltava ohjeessa. Sukan raakile purkuun ja uusiin suunnitelmiin. Halusin langasta kuitenkin tehdä jotain ihan muuta kun sitä perus sukkaa. Tuumin myös sellaista, että kreisipalmikkokuvio hukkuu väreihin.

Loppujen lopuksi malliksi valikoitui Skew. Itseasiassa se oli ensimmäinen malli joka pärähti mieleen kun lanka kouraani pätkähti. Olis pitäny kuunnella itseään.
Sukista tuli mahottoman hauskat. Kameralla en osannut taltioida näitä mahtavia värejä.
Kantapäistäkin tuli huisin hauskat.

.
 Blögikuvaus oli hiukan haastavaa. Tottakai Mimmin pitää rämpiä heti sateen jälkeen metsään. Neiti istuttaa itsensä semi märän kaatuneen puunrungon päälle ja aloittaa villin pylly-tasapainoilun. Noh, tulipahan tehtyä tänäänkin vähän syvien vatsalihasten harjotteita. Note to self: Ota ens kerralla mukaan joku pyllyn alunen ja lantsarit.





ps. Parasta nyt:

"nyyh, ei niin"

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pesänrakennusvietti

Me ollaan vähä laitettu kevään kunniaksi tätä kämppää uuteen uskoon. On uutta sohvaa, kirjahyllyä ja verhoa.

Olkkariin visusilmäilin bambukaihtimen. Kivasti tuli valoa ja ennen kaikkea uutta ilmettä. En oikeen saanut valoa vasten otettua niistä nyt kuvaa.. Viritystä pitäisi modata vielä sen verran että laittaisi nuo ihan oikeasti iskuporakoneella seinään eikä ikkunan pokaan...öhöm.

Uudelle sohvalle oli pakko saada tyynyjä. Näitä on itse asiassa suunniteltu jo useampi viikko. Ekaks ajattelin että ruskeet vois olla kivat. MUTTA onko ruskeet ruskealla sit kuitenkaan niin kiva? Ei ehkä. Eräänä päivänä mulla välähti! Turkoosi. Kuinka ollakaan duunin palakorista ihan vaan sattumalta löytyi Vallilan Kelohonka kangasta värissä ocean. (Totta puhuakseni pala ei ehtinyt koriin asti, julma myyjätär vetää parhaat välistä). 2,5m pitkästä palasta syntyi hiaaanot tyynyt ja kangasta tietenkin jäi vielä.  Tyynyt onnistui kyllä tosi hyvin ja olen hyvin iloinen. Jee.

Sulo tilasi vielä ison tyynyn jota voi nukkuessa pitää jalkojen alla jos selkää särkee. Iso tyyny olis munkin mielestä hyvä.