maanantai 6. lokakuuta 2014

Värihyväily


 Ostin (yllätys yllätys) Irkuista, tarkemmin sanottuna Limericistä, itselleni farkun sinisen keinonahkatakin. Huivihan siihen pitää olla. Vaikkakaan takilla ei nyt varmaankaan tänävuonna enää kovin montaa käyttökertaa ole. Ens keväänä sitte. 

Huivimalliksi valikoituin Color Affection. Tämä taitaa nyt olla kolmas colori jonka teen. Lankana käytin kirpputorilta ostettua random mustaa villalankaa, Pirkanmaan käsityön Ohutta pirkkalankaa sekä Novitan Polkua värissä Munakoiso. Huivista tuli siis kokoonsa nähden hyvin kevyt. Raverlyn mukaan lankaa meni yhteensä vajaa 500m.

Pirkkalangasta pitää sen verran sanoa että päästi melkoisesti väriä. Tämä väri on nyt (tietääkseni) ensikosketus kyseiseen lankaan. Sormet oli ihan smurffit. Toki vyötteessä oli maininta "ei suositella suurille pinnoille", en mä nyt arvannut että ihan noin paljon vuotaisi. Ratkaisin ongelman kylmästi katkaisemalla langan kesken työn, vyyhditin kakun ja liotin. Useampaan kertaan sain vedet vaihtaa. Operaation jälkeen ei neuloessa jäänyt irtoväriä sormiin juuri ollenkaan. Olis ihan heti alkuun pitänyt tajuta liottaa. Noh, ens kerralla sitten. Jännittävää kyllä, en huoma että lanka olisi mitenkään haaleampaa "värin vähennyksen" takia. Hyvä lanka noin niinkun muuten kyllä.

Sitä kai sitten pitää pikkuhiljaa ryhtyä miettimään mitä sitä lahjoiksi kenellekin antaa. Niin ja tietenkin täytyy alkaa suunnittelemaan syntymäpäivä tarjoiluja...Huoh, niin paljon hommaa :D

ps. Parasta nyt: Eilen kävin Skype keskustelua ja sain huomata että keskustelu kumppanillani oli minun tekemät sukat jalassa. hihi!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Niin minä sinua vaan.

Jos ihminen ostaa Irlannista maailman hienoimmat lantsarit, täytyy hänen neuloa saapassukat. Ihan tavalliset. Mielellään jämistä ettei sitte harmita kun kuluvat puhki. 

Jämiähän täältä löytyy, tuumin. Todellisuus oli jotain muuta. Lankoja ja jämiä on paljon joo, muttakun ei sellasta villasukkaan sopivaa. Tai löytyi niitäkin mutta ei niin paljon kun ajattelin. Ihan hyvä, eikö?



Lankana tosiaan pingispallon kokoisia nöttöjä Seiskaveikkaa, Jussia ja Villeä (ei sentään Ollia, HEH-HEH, tietäjät tietää). Ihan vaan varpaasta varteen tiimalasikantapäällä. Helppoa ja nopeeta. Mokasin tosin ton toisen päättelyn, no kyllä se jalkaan menee. 

Niin siis, kävimme Sulon kanssa taas Irlannissa pari viikkoa pyörähtämässä. Ekaks Galwayssa ja sitte Dublinissa. Hauskaa oli. Löysin tälläkertaa myös sen lankakaupan. This is Knit. Hinnat halvemmat kun suomessa, yllätys. Kaikki on siellä halvempaa. Kaikki on kaikkialla halvempaa. 

Jos tiivistäisin reissun muutamaan kuvaan, kuvat olisivat nämä:
 Galwayn haisulihotelli. Älkää menkö Glenoaksiin, se on halpa joo mut mut.
Itse kaupunki on tosi kiva, viikko on kuitenkin liikaa. 

 Cliffs of Moher. Mahtava paikka. Korkeimmillaan 300m suoraa pudotusta. Pikkubussimatka oli suoraan sanottuna oksettava. Vuoren reunaa ei tietenkään voi ajaa suoraan ylöspäin, tei kiemurteli kuin mikäkin käärme ja nopeus kuskilla pelottava. No, lohdutin itseäni ajatuksella ettei kuski aja reittiä ekaa kertaa.
 Pikkusen korkeus puistatti. Kallion värit oli niin mahtavat. Teen joskus Moher-värityksellä jonkun neulotun asian.

Molly Malone. Jotenkin herkistyin patsaan luona. Mollyn tarina vaan on jotenkin haikea ja kaihoisa. Nytkin nousee karvat pystyyn. 

Yllättäen Dublinin linnan kupeesta löytyi tällaisia taloja (virastoja? toimistoja? nykyään linnassa toimii hallitus). Ihania!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Cockles and mussels, alive, alive, oh!

Hmm, mun piti kirjoittaa tätä, mutta ajauduinkin katselemaan kuvia viimevuoden reissulta. Oi, oi! Kohta päästään Irlantiiiiiiin! Jeij.
Matkaan olen valmistautunut muunmuassa:
- Kuuntelemalla Dublinerssia.
- Kuuntelemalla Irlantilaisia pubibiisejä.
- Tutustumalla Galwayn nähtävyyksiin kotoa käsin.
- Tilaamalla airport taxin maanantai aamu(yö)lle.
- Pesemällä pyykkiä.
- Kartoittamalla paikalliset lankakaupat. (Ei, en kysele vasepookin villasukkapalstalla vinkkauksia)

Niin, olihan mulla tänne muutakin. Sukat! Yllättäen.

 Päivänä eräänä matkasimme Sulon ja hänen Veljensä kera Hyvinkäälle. Kaikkihan sen tietää, ettei junassa matkata tyhjin käsin. Matkalla veljesten kanssa tulikin sitten yllättäen puhetta neulomisesta ja villasukista.

 Ohimennen kysäisin Veljeltä onko hänellä tarvetta villasukille ja että onko hän ylipäätään villasukkamiehiä. Ei kuulemma oikein osaa käyttää KOSKA SUKAT KUTITTAA. Voi voi voi voi. Tässä taas yksi huonon langan Sukka-Uhri, tuumin. Suloseni liittyi keskusteluun hieman ääntään korottaen:
"Ei Mimmin tekemät sukat kutita! Se johtuu siitä langasta. Mimmi teki mulle yhet nilkkasukat jostain langasta ja ne ei kutita ollenkaan!" Ylpeän hämmästyneenä komppasin Suloani ja sanoin tekeväni Veljelle sellaset jalanlämmittimet että oksat pois!

Näitä sukkia väänsin matkan aikana. Nämä sukat eivät mene Veljelle. Ennen Hyvinkäälle lähtöä kävi kotona mielessä, että viemisiä vois olla. Harmi vaan ettei mun "lahjaksi jollekin" kasassa ollut yksiäkään miehekkäitä sukkia. Siksi matkaevääksi Mummolankaa ja malli nimeltä Honka. Koko on olevinaan jotain 40-41. Langan kulutuksesta päättelin kuitenkin että nää ei ihan taida olla sitä tavoiteltua kokoa. No, lahjalaatikossa on kuitenkin hyvä olla tällaiset unisex sukat.

Hyvinkään reissun jälkeen kysyin Armaaltani kuka heille teki pienenä villasukkia.
-Mutsi osti ne jostain torilta tosi halvalla.
Niinpä.

lauantai 30. elokuuta 2014

Sukkapläjäys

Olipa kerran Mimmi, joka oli töissä eräässä Tavaratalossa. Tavaratalossa Mimmin vastuulla oli Novitan langat. Ennen Mimmiä lankaosastoa ei ollut hoitanut oikeastaan kukaan. Tai oli sitä Kukaan hoitanut, Kukaan oli lähtenyt talosta uusille urille jo jonkin aikaa sitten. Lankaosasto oli ennen Mimmiä ollut oikeastaan yhteishuollossa ja siltä osasto näyttinkin. Mimmi otti härkää sarvista ja vimmatulla tahdonvoimalla raivasi,  hinnoitteli, visusilmäili, alensi hintoja poistuvista langoista ja järjesteli osaston kuntoon. Itseasiassa tämä raivokas järjestely piti tehdä pariinkin otteeseen koska kaikilla ei ole silmää. Eräiltä puuttui näköjään silmät kokonaan päästä. Nyt syksyn langat ovat jo useamman viikon pysyneet järjestyksessä.

Nyt onkin Mimmillä ja hänen kolleegoillaan urakka edessä. Novitalta tilattiin "otan tuon ja tuon ja tuon"-meiningillä vähän lankaa, jotta osasto saataisiin näyttämään entistä paremmalta. Kerä sitä, kerä tätä, sukkiin sopivaa, pipoihin sopivaa, vähän uutuuksia. Ennen kaikkea väriä piti saada.  Lankoja odoteltiin malttamattomana muutaman päivän. Kolmantena päivänä laatikollinen lankaa ilmestyi postilaatikolle ja kolleegat avasivat lootan innokkaina.
-Oij! Tää on paljon hienompi kun tuossa kuvassa!
-Tää on ihan karsee! Hyij, mitä tästä pitäs tehdä?!
-Mä haluan tehdä tästä jotain! Mitä mä tekisin?
-Tee jotain. Yllätä itsesi. Tee mitä tahdot. Ei sillä oo nii väliä, luulen että tässä tapauksessa enempi ja erilaisempi parempi.
-Jos teen sukat niin minkä pituset varret?

Päivän päätteeksi langat oli jaettu ja jokaisen osallistujan määränpää selvänä.

Minä itse valitsin ensimmäisiksi langoikseni Nallen uuden roosa-vihreän sekä veikan seepralangan.

Kysymys kuuluukin: Kuinka monta sukkaa voi tehdä yhdestä kerästä? Aika monta, voin kertoa.

Hyviä puolia:
 - ei tarvi tehdä kahta samanlaista sukkaa.
- ei määräaikaa.
 - en ole sijoittanut lainkaan omaa rahaa tähän.
- bussitekemistä.
- Nallessa on kivat värit.


Huonoja puolia:
- lanka pölisee ja näyttää siltä että näitä sukkia on pidetty käytössä jo jonkin aikaa.
- mistä ihminen löytää niin monta erilaista mallia. Mallit tietenkin universaaleja, Novitaa tai omasta päästä. Universaalilla tarkoitan siis jotain Ei-tunnistettavaa. Esim Skew tai Hovineito.
- pystyn nyt samaistumaan ihmisiin jotka feissarin neulomispalstoilla huutelee ohjeita sen-ja-sen-kokoiselle käyttäjälle.

 Päädyin itse tekemään siis ihan perus sukan. Varpaasta varteen, tiimalasikantapää. Toinen on jostain ikivanhasta Suuri käsityö-lehdestä. Hieman soveltaen koska "Miks ihmeessä tässä tehdään näin?! Paljon parempi tulee jos teen vaan näin ja näin".






 Valitettavasti vielä kahden sukan jälkeen Nallea on jäljellä vielä kolmansiin ja ehkä neljänsiinkin. *Huokaus*
Tässävaiheessa päätin käydä laatikolla hakemassa raitalangan.
Kelta-vihreä on vähän vanhempaa tuotantoa. Toimii mun mielestä tosi hyvin. Melkeen jopa ihan pikkusen harmittaa etten voi pitää ite.
Raidoitin 2+2, varpaasta varteen, tiimalasilla.

 Seeprasta tein sitten ihan vyötteen ohjeen mukaisella silmukkaluvulla pienimmän koon mukaisen sukan. Koska perus sukka on tympeä yritin vääntää jotain palmikkoa tuohon. Ei olis kannattanut sillä
a) Se ei näy
b) se ei näytä miltään jos ei kinttu ole sukan sisällä.

Lankanahan tuo veikka on siitä kiva että sukat tulee nopeasti. Ihan vaan pari jaksoa Torchwoodia riittää.
Nyt otan vähän pesäeroa näistä sukista ja neulon jotain ihanaa jollain ihanalla langalla ihan itelle.










ps. Kahdeksan päivää! En tosin mee Malagaan.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Suoperäisillä seuduilla kuulee joksus omituisiakin ääniä.

 Kävimmepä muutama viikko sitten erään ex-gootin kanssa lounaalla. Lounaspaikka oli lähellä Hakaniemen hallia ja kas vaan, hallia lähellä on myös eräs lankakauppa. Lounaan jälkeen suuntasimme jätskille ja "ihan nopeesti tohon Vihreään Vyyhtiin". Kas vain, sukkalangat tarjouksessa.

Yllätykseskeni ystävättäreni ei ihastunutkaan siihen musta-pinkkiin lankaan, vaan tähän vihreään.
- Vähänkö ihanat värit!
- Mä voin tehdä sulle siit sukat jos haluut.

-Joo!
Matkalla jätskikiskalle suunnittelin että tästä langasta on varmaan hauskempi tehdä muodolla leikittelevä pari. Skewit taas kävi mielessä, mutta muistin, että skewit hänellä jo onkin.
 (Kyllä mä vielä jonain päivänä pääsen niitä Skewejä tekemään!)
Malliksi valitsin Partying it UP and getting it DOWN sukat. Toinen sukka tehdään alhaalta ylös ja toinen ylhäältä alas. Itse pidin enemmän partying it UPista.

 Lankana tässä OnLine Supersocke Neon-two. Koko on reilu 40, jolloin lankaa meni n.60 grammaa. Koska ihminen ei voi lähteä yhden lankakerän kanssa pois kaupasta, ostin sitten itselleni sen musta-pinkin kerän.

Nyt alkaakin sitten armoton mietintä, matkaan on 12 päivää, enkä ole vieläkään päättänyt mitä otan matkaneuleeksi! Ääks.

lauantai 23. elokuuta 2014

Mä vien sut rannalle

 Kaivelinpas päivänä eräänä taas vähän stäshiä. Tiesin kyllä näiden Dropsin Cotton Lightien olemassaolon, ei siinä mielessä ollut ylläri. Ostin nämä joskus vuosi sitten jostain Dropsin puuvillakampanjasta. Angsti näitä lankoja kohtaan oli silti valtava. Raverlystä lueskelin kuinka kamalan halkeilevaa tämä lanka on ja kaikilla on ollu hirveen huonoja kokemuksia. Päätin että perkele, minä neulon nämä pois. Mitään kovin palmikkoista mallia ei kannata valita, tuumin.

Malliksi valikoitui Isabell Kraemerin On the beach. Simppeli ylhäältä alas paita. Oikein hyvä. Klikkasinkin suunnittelijan lemppareihin. Olenhan aiemmin tehnyt saman suunnitelijattaren Driftwoodin.

Lanka ei kyllä minun mielestäni halkeillut ihan hirveesti. Oli ehkä henkisesti valmistautunut niin hyvin. Tai voihan se olla niin että suutuspäissään ihminen kirjoittaa nimimerkin takaa hieman kärkevän arvion.


Lankaa tähän mainioon paitaan meni yhteensä 8,5 kerää. Neljä harmaata ja neljä ja puoli turkoosia. Harmaan kanssa piti vähän jänskäillä. Riitti kuitenkin. Ihan pieni nöttö jäi yli. Olin henkisesti valmistautunut tekemään viimeisen harmaan raidan punaisella. Arvelin että eriväristä raitaa ei kuitenkaan kannattais laittaa tuohon ruumiini kaikista leveimpään kohtaan. Jos olisin ollu oikeen fiksu, olisin tehnyt hihoihin yhdet punaiset raidat niin ei olis tarvinnu sydän kurkussa nipsutella.
 Paita muuten vois olla aika lystikäs erivärisillä raidoilla. Ei millään hurlum-hei väreillä, vaan hyvin visusilmäillyillä sävyillä. Hmm, laitetaan harkintaan!

ps. 15 Päivää ja Toivomma ettei tulivuori tussahda.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kunnes kohtaamme

 Olipa kerran Mimmi joka löysi Raverlyn ihmeellisestä maailmasta "Patterns" sivun takaa kohdan "Wiew your highlights". Käsitykseni mukaan tämä kohokohta hommeli jotenkin valitsee minulle sellaisia malleja jotka saattaisi kiinnostaa. Vähän niinkun kohdennettua mainontaa. Oli miten oli, Raverlyn velho ehdotti minulle suunnittelijatarta Zauberchaf-nimimerkin takaa. Voi jehna miten hienoja!! Mä jotenkin pidän sukissa enemmän palmikoista kun pitsistä.

Päätin, että neulon lyylin kaikki mallit.

Aloin urakkani sukista nimeltä Azurdrachen. Vaikeasta nimestä ja näyttävästä ulkonäöstä huolimatta tosi helpot tehdä. Kuvio on hyvin johdonmukainen ja jää mieleen ihan muutaman kerroksen jälkeen.







Itseään on niin hirmuisen hankala kuvata sukat jalassa. Sukkelssonit kumminskin on sellaset jotka herää eloon vasta kun ne laittaa jalkaan. Päällä tuollainen salmiakki-ainaoikein-meininki, nilkan sivussa ainaoikein-salama fiilis joka jatkuu kantapään loppuun saakka. Tykkään!

Lankana Lanitium Ex Machinan Glitter sock, uniikki väri nimeltä Burnt cinnamon. Lankaa meni n.60g.


Makeesta ulkomuodosta huolimatta nämä ei jää minulle. Olen asettanut itselleni tehtävän. Ex-gootti pitää sukittaa. Maailman tuulet häntä kutsuvat pariksi vuodeksi. NYT ei vielä ole aika vuodattaa eron kyyneliä.Tai mitäpäs minä itkemään, nykyään kun voi pitää niin hyvin yhteyttä feissareiden, whats upin, skypen, mailin, etanapostin jne kautta. Ja mikä parasta, lento sinne ei kestä kun pari tuntia, saattaahan sitä ihminen pistäytyäkin...
No, vielä ei ole aika miettiä sitä asiaa ollenkaan.

ps. Parasta nyt: Valkosuklaa-vadelma-muffinit