Nyt on raitakausi. En tiedä miksi mua nyt niin kovin viehättää moinen tekniikka. Yhä viehättää myös pitkulainen olomuoto.
Tälläkertaa puikoilta putkahti Different lines, jonka nimesin Sammaleen biisin mukaan Näennäiskäännäiseksi.
Kävin tässä muutama viikko sitten mutsin lankalaatikolla. Sain puoli pussia jämiksiä. Yksi jämiksistä oli väärän värinen Zirton. Mun rojektiin väri on vallan mainio. Keltainen on ihan itse käsinvärjättyä Tico Ticoa.
Isoja raitoja tuli yhteensä 16, ohjeen mukaan 14. Tuumasin, et paskat, en halua tänne kummallisen kokosta pikkunöttöä, joten käytin kaiken.Viimeseen raitaan käytinkin muutaman kerroksen verran TicoTicoa värissä turkoosi-vihreä. Mielestäni uppoaa ihan hyvin tonne sekaan. Vimosella keltasella kerroksella laskin silmukoita olevan vaan 250 kpl.
Vinkkinä itselleni voisin sanoa, että valmiiksi kummallisen muotosta huivia ei kannata venyttää vielä kummallisempaan muotoon. Pituutta sellaset pari metriä? Kolme kertaa kaulan ympäri on hyvä pituus. En oikeen tiedä miten tän olis saanu virutettua sellaseks Star Trekin logoksi...?
ps. Sitte ko sukulaispojat on vähän vanhempia, ni Mimmitäti ja Sulosetä soittaa vinyyliltä muksuille hurjaakin hurjemman merirosvoseikkailun.
Sulolla on maanantaisin jooga. Sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että mulla on puoltoista tuntia MimmiAikaa. Se taas tarkoittaa sitä, että neulon ekaks vähän neulon ja katon telkkua, sit laitan Spotifyn soimaan (rokki asema) ja joraan ihan täysiä. Teen maanantaiseen tapaan nakki/makkarakastiketta ja bailaan ihan täböö Offspringiä , Bonkkarin parhaimpia tukkarokkibiisejä (Livin on a prayer ja You give love a bad name on parhaimpia) ja 3 doors downin kryproniittia. Kyse ei ole siitä, ettenkö kehtaisi bailata sillon ku Sulo on täällä, en jaksa kuunnella ku toi valittaa et on nolon näköstä. Pienenä olin tosi kova kotibailaaja. Sillon vanhoihin hyviin aikoihin oli hyvät sessiot, ku tuli viel Bumtsibum. Mutsi sano, et Mimmi tanssii kymppiuutisetki läpi.
Tanssahtelun lomassa sain valmiiksi toisen Metalousen. Ristin tämän Unicorn poweriksi. Lankana Cewecin Delanoa ja sitte ihan vaan Rose mohairia. Meinas ton mohairin kanssa tulla stressi ku luulin et mul on kaks kerää, ei ollu ku puolikas. Onneks rakas sisareni riensi apuun. Ei kerrota kenellekää, että valkoset on eri sävyjä.
Tilasin Varustelekasta ittelleni kympillä takin. Tää varmasti menee ihan hyvin sen kanssa. Tarttis muuten tehdä joku hyvän värinen ja naisekas kaulis ja myssy sen takin kanssa...hmmm...mullahan tossa on noita lankoja...
Viime torstaina kävin siskolta ryöväämässä pari lankakerää projektiin, jonka saan toivottavasti tässä tämän illan aikana valmiiksi. Puheeksi tuli Titityyn lankapaketit. Löimme viisaat päämme yhteen ja tilasimme kahteen pekkaan himoneulojan lankapaketin. Arveltiin setin tulevan - postijumalien ollessa hyvällä tuulella - aikaisintaan maanantaina. Noh, perjantaina (eli tilauksesta seuraavana päivänä) sisko soitti paketin olevan noudettavissa postista! Nopeaa toimintaa, sanon. Tänään suoritimme seremoniallisesti isojaon.
Ideana oli siis tilata kaikki kerät erivärisinä ja riidellä sitten kuka ottaa mitäkin. Todentotta, kaikki kerät olivat erivärisiä. Lilaa oli viis eri sävyä, mutta noin muuten. Jakaminen kävi ilman riitoja "Sä haluut varmaan ton petroolin"-meiningillä.
Meille muutti Ginger, Yakima, Lime, Blue Hawaii, Azure, Mystic ja Lavender. Huomenna porukoille kerimishommiin! Sitte ku vielä raaskis näitä neuloakin :D
Unet on jänniä. Mulla on ihan vakkari uni, jota kattelen aina kun valve-elämässä on stressiä.
Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että olen harrastanut voimistelua. Harrastin sitä yli kymmenen vuotta, kisoja, treenejä kaheksan kertaa viikossa, leirejä, stressiä, venäläisiä valmentajia, loova (terkkuja Kuopioon ;)), arvostelua, "Tuntuuko sun housut pienemmältä? Must vähän näyttää et oot pyöristynyt, katotaan ens treenissä tälle asialle joku ratkaisu" (tämä on ainoa kerta kun mun "painoasioita" on arvioitu päin naamaa. Muistakaa siis, että me treenattiin 8x viikossa!), teini-ikä, kroppa muuttuu, menkat, tissit (mulla ei nyt tästä asiasta ollu hirvee huoli xD). Mä pääosin tykkäsin treeneistä. Kisoja vihasin. Oikeesti, en voinu sietää sitä. En ollu yhtään itsevarma. Loppuvaiheessa must tuntu, et oli ihan sama olinko paikalla vai en. Olin varmaan jo liian vanha (n.17v).
NIIN siis se uni. Olen aina kisoissa, tauon jälkeen. Mun pitäis suorittaa joku sarja taikka liike. Ikinä en pääse siihen suoritukseen asti , koska herääminen. Oikeestaan se on ihan hyvä asia :D Mutta nyt muutama viikko sain varmaankin jonkunlaisen päätöksen näihin uniin. Alkuasetelma oli sama. Kisat, vuosi taukoa ja kohta on mun vuoro suorittaa. Tälläkertaa valmentaja oli paikalla. Mulla oli treenipuku (kisapukuhan on sitten erikseen). Valmentaja alkaa raivoo mulle, et "Miks sulla on toi kamala puku!? Toi on ihan kauhee! Kyllä toi pitää nyt käydä vaihtamassa!". Minäpä kuulkaas siihen, että "KUULE MULLE EI PUHUTA TOLLA TAVALLA! KUINKA SÄ KEHTAAT MULLE NOIN SANOA?! MIKÄ SÄKI LUULET OLEVAS!" Sit lähdin menee. Tässävaiheessa on hyvä mainita, et olin jumppaaikoina tosi huono sanomaan takas. Aamulla mulla oli niin voimakas olo :D Ehkä tämä oli päätös näille unille.
Nyt seuraa kuvapläjäys.
Tein itselleni Color Affectionin. Lankana Myrtsin Fidasta löydetty mysteerimusta, Novitan Polku väreissä porkkana sekä vääryydellä anastettu punajuuri. Kakkosvaiheen levennykset tein langankierroin, toivoen reunan kiristävän näinollen vähemmän.
Tällä ei todellakaan ollut ruusuinen alku. Ensimmäinen osio, jossa MC sekä CC1, näytti ihan kivalta. Ihan kivalta, piti oikee Sulolta kysästä et miltä sen mielestä näyttää. "Aika tumma, sä oot nyt viimeaikoina tehny sellasia tosi värikkäitä" hän vastasi diplomaattisen ympäripyöreästi. Päätin jatkaa.
Liitettyäni CC2 alkoi epävarmuus. Molemmista keristä tuli vaan mutavärejä. Musta, mutainen ruskea ja ei-minkään-pinkki/vaaleenpunanen ei ole hirveen herkullinen yhdistelmä. Purkutuomio oli väistämätön. Päässä kuitenkin kuulin mutsin sanat Polku on ihan hirveetä purettavaa-purettavaa---purettavaaa-----purettavaaa (huomatkaa kaiku). Päätin jatkaa, laiton Raverlyyn työn nimeksi Värihaukotus.
Jatkoin sisukkaasti. Pian huomasin kerän laidalla häivähdyksen vihreää. Toivo palasi. Hoin mantraani "Enää tää kerros ja sit alkaa tulee ihanaa, raikasta vihreetä". Vahingossa koukutuin neulomiseen, oikeastaan just sen vihreen odottamiseen.
Kun vihdoin ja viimein koitti vihreän aika alkoi neulominenkin olemaan nautinnollista.Vihreä vaihtui lähes turkoosin kautta oranssiin, samalla Punajuuri punastui! Ihanaa! Onneks sisukkaasti jatkoin eteenpäin, koska tää on ihan sairaan kiva.
Täytyy kyllä myöntää, että viimeiset kerrokset oli tuskasia. Mielenkiinnosta laskin silmukoita aina vähän väliä. Siinä vaiheessa kun mulla oli enää muutama raita tekemättä silmukoita oli n.450. Tässäkohtaa kävi harmittava takaisku. Huomasin, että olin tehnyt kierroksen lopussa ja alussa liian vähän levennyksiä. Ei mitään. Oikeestaan ihan hyväkin, koska muuten tämä olis ihan varmasti ollut kesken vielä ensivuonnakin.
Pituutta ruhtinaalliset 270cm, syvyyttä arvioisin olevan puolisen metriä. Tämän voi kieppasta kevyesti neljästi kaulan ympäri.
Vähän on nyt kyllä tyhjä olo. Tehdessä vannoin itelleni, et sit ku saan tän p*skan valmiiks ni teen kyllä sitä tätä ja tota. Nyt en muista yhtään mitähän ne sitätätäjatota mahtoi olla.
Mitähän sitä seuraavaksi neulois?
ps. Parasta nyt: 25.pvä pärähtää Tavastialla Dinosaur Jr. Kun tää biisi soi ni lupaan seota täysin ja tanssia villisti.
Näin Runeberginpäivänä mieleeni tulee vanha herkullinen ystävä.
Olet jo jokin aika sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Olit paras. Sopivan kuivakka mutta silti kostea. Kilpailijasi ovat liian kosteita, suuria, kuivia, rouheita tai liian pieniä. Sinussa oli sitä jotain. Olit minun makuuni. Parasta sinussa oli se, ettet ollut ihan kaikkialla. Sinua piti aina vähän etsiä. Pelkäsin etten löydä sinua tänävuonna. Kuitenkin aina sydämessäni tiesin, että löydän sinut. Sulokin alkoi jo viimeisinä vuosinasi tuntemaan sinut. Yhdessä neljästään vietimme muutaman ihanan päivän.
Kuulin poismenostasi julmalla tavalla. Olin tulossa luoksesi, muttet enää ollut siellä. Toivon, että kohtaamme vielä.
Tahtoisin omistaa sinulle seuraavan laulun (älä väitä videosta, kuuntele vaan):
Lankalakko, tuo karmiva sana johon olen nyt vähälläaikaa törmännyt useasti. Miks ihmeessä pitää ehdointahtoin kieltää itseltänsä jotakin? Jokatoisessa blogissa kirjoittaja julistaa seremoniallisesti olevansa lakossa x-x välisen ajan. Mitäs sen lakkoajan jälkeen sitten? Takaisin tuttuihin hamstrauskuvioihin, eh? Eks laihduttamisessakin ole kyse elintapojen muutoksesta. Lanka-Laihduttaminen on "state of mind". Itse olen ihan osittain tiedostamatta (ja julistamatta tätä) ollut lakossa melkee kaks kuukautta. Osittain myös tulevan reissun takia yritän hillitä itseäni, syynä myös nuukuus. Miksen eka neuloisi noita ihania lankoja mitä mulla jo on? Pienenä mutsi sano et vaari olis musta ylpee ku oon niin nuuka. Käytän mieluummin termiä "varastoneulonta".
Varastoneuloin itselleni (?) Itacan. Huomannetten taasen hienon huivinvenytysviritelmän. Sulo tuli kotiin ja oli sillai "Waaaat!". Kuva ei anna koolle hirveesti oikeutta, mutta siis toinen kärki oli peräseinällä ja toinen ovella plus viritys hanassa = telttaretki vessaan.
Ohjeen mukaan, täähän olis pitänyt tehdä ihan ohuesta pitsipaksuisesta langasta. Olen pahis. Lankana käytin Nallea kahdessa värissä. Lisäksi ihan pikkasen villeä, koska pinkki loppui. Molempia värejä meni suunnilleen sen yhden kerän verran. Olin pahis vielä senkin takia, koska en tehny ihan ohjeen mukaan.
Tässä värit parhaimmillaan. On kyllä monikäyttöinen. Eri tavoilla kieputtamalla saa sitte ite valita haluaako enemmän minttua vai fuksiaa vai vähän molempia...
Olipa kerran kiva musta villakangastakki. Takissa ei ollut mitään muuta vikaa, kun typerä hihamerkki. Oikeastaan siinä oli kaksi hihamerkkiä. Toisessa kädessä ranteen kohdassa leppäkerttu. Leppäkertun oli joku edellinen omistaja onneksi vain ommellut kiinni, joten se lehahti helposti lentoon.
Vasemmassa kädessä oli tosi typerä wannabe intti merkki. Typerästä merkistä huolimatta päähenkilömme käytti takkia uskoen, että vielä jonain päivänä löytää hienon merkin. Hän olisi niin kovasti halunnut Ryhmä-Xn raksin, muttei voinut laittaa sitä, sillä hänen avopuolisollaan oli jo moinen merkki omassa takissaan.
Yksin, sateessa ja pimeässä Mimmi etsi ja etsi merkkiä, kunnes heitti jo toivonsa. Viikkojen ajan hihamerkki asia sai olla. Kunnes eräänä iltana hän katsoi Twin Peaksia. "Hei kato olisko siel Etsyssä Bookhouse boyssin logoa!" Päähenkilömme avopuoliso rohkaisi.
OLI SIELLÄ! Klik klik ja viikkoa myöhemmin Mimmille tuli kirje Ruotsista. Silitysrauta ja -lauta esiin swiish swoosh ja fädääm! Niin Mimmi, Avopuoliso ja villakangastakki ratsastivat kaikki yhdessä yksisarvisen kyydissä auringonlaskuun.
Sen pituinen se.