Mitenkä voi olla näin vaikeaa taas pitkästäaikaa tämä blögin kirjoittaminen. Oon jo kummannu ainakin kolme eri alkua... Yksi alku kertoi miksi olen viettänyt blogihiljaisuutta. No mitäs se kenellekään kuuluu? Kumitus. Suoraan asiaan. Hölmöä. Kumitus. Jotain hönötystä jämälangoista. Blää. Kumitus. Taidanpa aloittaa näin.
Tein sukat. Toiset Stitch Surferit. Josta tulikin mieleen että on aihetta juhlaan. Vuosi sitten sain valmiiksi elämäni ensimmäiset sukat. Vuoden aikana olen neulonut 30 paria sukkia. Kukapa olisi uskonut...
Eniveis. Näistä PITI tulla Sulolle sukat. Ei tullut. Oikein sopivat neulojalle. Lankana käytin taas Mummoa ja Sulon sukista yli jäänyttä Piratenwollen sukkalankaa. Tuli vähän tällanen MetsuriMies fiilis näihin. Toisen koiven kantapään tein ihan ohjeen mukaan mutta vaikutti niin sekavalta et toiseen tein ihan tavallisen tiimalasin. Ei kukaan huomaa.
Neulominen on nyt tässä parin viikon aikana ollut hiukan hankalaa. Syynä kuvassa oikealla näkyvä karvadonitsi. Ansa. Mun neulominen onkin nyt viimeaikoina tapahtunut bussissa sekä misun nukkuessa. Sinänsä kiva koska voidaan yhdessätuumin katsoa mm Downton Abbeyta tai Puutarhaetsiviä. Toinen neuloo, toinen kehrää. Toimii.
Mä oon salaa ihan vähän ylpeä itsestäni. Ostin langan jonka käytin oikeastaan heti melkeen kokonaan. Täytyi säästää nöttö tulevaa joulukalenteria varten.
Jatkan teemalla "Mikset voi neuloa tavallisia sukkia?".
Nämä sukat ovat nimeltään On The Bias Socks. Lankana Fluormania ja musta mummo. Näissä on ihmeellistä se, että ne aloitetaan (..täytyy oikein miettiä mistä ne loppuviimeksi alkoivatkaaaaan..) jalkapöydästä tasona. Joo, jalkapöytä siitä tuli. Kaksi väriä, ainaoikeaa.
Jalkapöydän jälkeen luotiin silmukoita kantapään takaosaa ja säärtä varten. Lopputuloksena erittäin vinkeä, vähän taiteellisen aseen muotoinen kappale joka spiraalimaisesti ommeltiin putkeksi.
Sitten kantapää ja gussetti, lopuksi jalkapohja ja varpaat. Varpaissa olisi pitänyt käyttää jotain lyhennettyjen kierrosten tekniikkaa, en jaksanut keskittyä joten tein ihan tavallisen varvaspussin.
.
Lopputuloksena todella villin näköiset sukat. Koska vaiheita oli niin monta nämä tuntuivat valmistuvan todella sukkelaan.
Tunnustus: Olen löytänyt Amazonin. Tunnustan, minulla on sinne nyt omat käyttäjä tunnukset. Olen saattanut ihan vahingossa tilata muutaman sukkakirjan. Jos kirja maksaa posteineen 7-8e niin onhan se nyt pelkästään tyhmää jättää moinen diili, eh?
ps.Parasta nyt: Mahdottoman toiselle puolelle lentäminen.
Välillä on hyvä pysähtyä. Hyvä on elämää joskus miettiä. Ja läheisiä. On hyvä pysähtyä miettimään ja todeta että eihän tämä nyt toimi ollenkaan. Antaa itsensä ja muiden olla omissa oloissaan jos ei inspiroi. Täytyy tajuta nostaa ne käpälät pystyyn.
Pysähtymistä tehokkaampi tapa on oikeastaan pysäyttäminen. Se että joku oikein täräyttää että hei-vaan-olen-miettinyt-meitä. Silloin vasta pysähtyykin, saattaa neuloja tirauttaa muutaman kyyneleenkin. Pysähtymisestä on myös hyvä muistaa nostaa kytkintä. Kuivata kyyneleet, sopia, puhua, avautua, ajatella itsekseen, ajatella itseään, miettiä oikein rehellisesti ja jatkaa eloa, vaikka ihan tunti kerrallaan.
Jottei menisi ihan synkistelyksi tekee hyvää välillä innostua. Kolauttaa itsensä ihan täysiä. Viimepäivinä nimittäin olen kuunnellut Willie Nelsonia. En ole ikinä ollut mikään blues-cowboy-intoilija mutta voi tsiisus! Ehkä mun fiilis onkin ollut vähän blue viimeaikoina. Annoin itselleni luvan heittäytyä tähän intoon ja nyt nyyhkin kappaleiden tahtiin. "Tää niin kertoo mun elämästä!" Neulominenhan tunnetusti on maailman paras miettimistoimi. Juttuja pohdiskellessa syntyy sukat kuin itsestään.
Nämä ovat tehty kahdella puikolla. Sopivat hyvin teemaan "Mikset voi tehdä ihan tavallisia sukkia?" Ohje on jostain sukkalehdestä joka puolestaan on ostettu Karnaluksista pikkurahalla. Lehden nimeä en tietenkään tiedä.
Sukat aloitetaan hauskasti tuolta pohkeen takaa ja jatketaan kantapäähän. Kantsusta jalkapohjan kautta varpaisiin. Varpaissa nousuliike, jalkapöydän kautta neulotaan sääreen. Ihan superhauska.
Vekkulisti toimii tämä synttärilahjaksi saatu Alize Superwash-lanka. Digi vaaan mukaan nämä sukat söivät lankaa 70g. Aluks vähän epäilytti nuo ruskeat tipsukat. En niistä niin vällää, mutta pienissä määrin tipsut on ihan jees. Langan huono puoli on se, että kokoajan teki mieli joko toffeeta, vattuja tai nugaa jäätelöä. Tykkään kyllä kovin näistäkin sukista. Gussettien kolmen sauman kohtaaminen on hirveen hieno. Näissä on sellasta mietteliäs-blues-Peppi-sikaribaarissa-viskilasi-edessä-fiilistä.
Eiköhän tämä elo taas tästä pikkuhiljaa tasoitu.
ps. Parasta nyt:
Sain palautetta viime postauksen sukkien saajalta duunipaikan kahvihuoneessa. "Hei kuule, mie oon pitäny niitä siun sukkia vuorotellen että kuluvat tasasesti! Ne on kyllä niin upeet! Mitä sie haluisit syödä?" Ruokakeskustelusta kävi ilmi että hän aikoo tehdä oikee alkukeitosta lähtien koko kattauksen! Maa( vai latva? onko ne sama asia?)artisokkakeittoa, ei-ainakaan-kaalia-tai-tonnikalaa-suoraan-purkista-pääruoka, jälkituokaan ei ehdittykään. Olenpa onnekas! Lisäksi sain palautetta tavaratalojohtajaa myöten hienosta lanka-osastosta. Visusilmä kovana visuilin sukat ja hienot otukset esille. Näköjään perjantaisin ihmiset menee vähän sekaisin..
ASIAAN.
Sulo järjesti minulle syntymäpäivälahjaksi risteilyn Tallinnaan. Oikeen hytit ja kaikki (mikä sinänsä oli ihan kiva koska laivalla oltiin yötä)! Olipa hän ihan itse guuglannut Karnaluksin aukioloajatkin, "Että pääset sitten lankaostoksille". Heti kun laivan ovet aukesivat säntäsimme pikakävelyvauhtia kohti maanteetä, luksin edessä olimme 10min ennen ovien aukeamista. En kuitenkaan ollut ensimmäinen sisäänmenijä! Ihanaa oli siellä rauhassa kierrellä kuulematta ainuttakaan suomenkielistä sanaa. Toki 15-20min myöhemmin sisään säntäsi bussilastillinen jotain Perähikiän marttatanttoja häseltämään ostoskärryineen. "MISSÄ ON TILKKU-TYÖ-ALUSTO-JA, ei tää ymmärrä suomea!" Huoh, ei varmaan niin ymmärräkään.
Minulla oli ostoksien puolesta selvät sävelet. Olin kuulkaas niin kaukaa viisas, että kotona kirjoitin ostoslistan! Lista oli kyllä hyvä apu varsinkin kun puikkoja valitsin. Tähän kohtaan on sanottava, että mun on pakko saada metalliset kantikkaat pyöröt. Niitä ilman en voi elää.
Lankapuolelta tarvitsin muutaman ns. pakollisen kerän, muuten sitten menin ihan freestylellä. Nappasin ostoskoriin muutaman kerän Fluromaniaa.
Kauaa ei kerä ehtinyt Stashissa vanhentua. Kotiin palattua mun oli ihan pakko päästä neulomaan jotain.
Tein sukat. Malliksi valikoitui jo ennestään tuttu Partying it UP and getting it DOWN. Mielestäni oikein lystikkäästi meni langan värit. Tuolla tavalla päinvastoin. Korostaa oikeen sukkien erilaisuutta. Oikein kivat kyllä..ja pirteät!
Eräänä iltana erään Helsinkiläisen ruokaravintolan edessä sain kainon pyynnön: "Tekisitsie miulle sukat? Voin ostaa langan tai tottakai voin maksaa?" Tottakai mä teen kun noin kainosti ja vienosti kysytään, värilläkään ei ollut mitään väliä. Samassa keskustelussa kävi ilmi että kainolla pyytäjällä on joskus ollut ihanat angora sukat, jotka hän on kuluttanut loppuun. Mieleeni pärähti heti eräät itselle pikkusen liian pienet Hovineidot.
Bonus yllätykseksi tein hänelle vielä ihan käyttösukat. Vieläkään en itselleni saanut Skewejä. No, ei haittaa. Lankana näissä Onlinen Supersockea. Tästä langastakaan en muuten ole vielä saanut omia sukkia. Ei haittaa sekään. On mukava sukittaa ihmisiä jotka osaa arvostaa tätä harrastusta. (Kävi vähän kämmi tässä viikolla, menin tuntia liian aikaisin töihin. Jouduin sitte ihan metrolla päräyttämään Hakaniemeen Vihreään vyyhtiin. Lähdin kotiin kahden OnLine kerän kanssa. Töissä vitsailivat että pitää varoa etten sitte myöhästy)
Tänään vein löhö-päivälliselle sukat. Voi sitä huokausten määrää! Hovineidot sujahti heti jalkaan. "Iih kui ihkut! Mie voin pitää näitten kaa miun kaasomekkoa! Siinä on pitkät hulmuavat helmat. Laitan vielä tukan oikein nätiksi ni olen ihan Lady Of The House!" Kyllä taas sai parasta mahdollista palautetta neuloja. Lisäksi Neuloja saa palkaksi dinnerin. Dinneriä odottelen vesi kielellä sillä vienon pyynnön esittäjä on entinen ravintola-alan ihminen ja loihtii tuon tuosta mielettömiä safkoja. Aika hyvät kaupat, eh?
Muutama viikko sitten Facebookin sukkapalstalla ihmeteltiin Double Heelix-mallia. Ohjetta olen tiiraillut muutamaan otteeseen ja tuuminut että jonain päivänä vielä nämä teen..
Mua henkilökohtaisesti suunnattomasti ärsyttää asenne "Öäöäblörgh en ikinä osaa, te muut olette niin taitavia ja minä vaan täältä Perähikiältä" tai"Malli on niin vaikea etten viitsi edes yrittää blääyhyy" tai "ohje engalliksi, en yritä kun en siitä kuitenkaan mitään ymmärrä. Sama suomeksi kiitos <3<3"-asenne. Perkele. Neulokaa sitte ihmiset "vaan" niitä perussukkia siitä "suomalaisesta" markettilangasta ja kuolkaa pois. Miten ihminen voi ikinä mitään oppia jos ei koskaan mitään yritä? On turha huudella itsesäälivästi jos aina pelottaa joku asia eikä ole valmis lentämään kohti ääretöntä ja sen yli.
Kuten sanottu, ohjetta olen muutaman kerran tiiraillut. Feissarikeskustelusta kiukustuneena latasin ohjeen ja ryhdyin hommiin.
Yritin, langat solmussa, ei onnistu. Ohje pariksi päiväksi hautumaan. Yritin uudelleen, tajusin, mutta silti jotain häikkää. Yritin kolmannen kerran ihan rauhassa, Sulonkin käskin pelaamaan tai laittamaan jotain rauhallista musiikkia kun piti ihan tosissaan keskittyä. Fädääm. Yhtäkkiä vaan tajusin.
Ohje on niin selkeä ja nauratti ihan oma hölmöys. Idea on vaan neuloa niinkuin ohje sanoo! Uskomatonta!
Toiseen sukkaan ei enää tarvittu totaalista hiljaisuutta.
Uhmasin jopa ohjetta joka käski päättelemään kantapään silmukat ennen varpaita/vartta. Itse koin helpommaksi vaan siirtää silmukat odottamaan ilman ylimääräisiä päättelyitä. Säästin muutaman kirosanan siinä.
Tässä jaksossa neuloimme Carry on Solefully sukat. Lankana taas vaihteeksi Madame Tricote Merino gold väreissä kirkkaan sininen ja musta, puikot 2,5mm. Lankaa näihin sain kulumaan yhteensä noin 50g. Ei siis mikään hirvee lankasyöppömalli. Ihan ei mennyt nämä putkeen vaikka ohjeen mukaan tein. Omaan jalkaan näistä nimittäin tuli liian löysät.
Muutamia asioita muokkaisin seuraavia sukkia varten, lähemmäksi minun jalkani muotoja. Tässä muutama oma muistiinpano:
Mikä näissä on sitten niin ihmeellistä? No tietenkin se, että sukat aloitetaan pohjasta!
Ensin luodaan pitkä rivi silmukoita ja lähdetään neulomaan terveyssiteen näköistä kappaletta. Samalla tietenkin tehdään varpaille ja kantapäälle tilaa. Tässä olisi hyvä olla mahdollisimman pitkä pyöröpuikko. Noin niinkun rakenteellisesti tässä työvaiheessa ei muutoksia tarvinne.
Terveysside- vaiheen jälkeen tehdään nousu kohti jalkapöytää ja kavennetaan varpaille pussi. Pussi lopuksi kursitaan kasaan jalkapöydälle. Kursimisessa voisi käyttää ehkä jotain muuta tekniikkaa tai pienempiä puikkoja.
Omaan jalkaan tämä vaihe on nyt jotenkin pielessä. Kursittavia silmukoita olisi voinut ottaa ihan reippaasti lisää. Ehkä 5-10s enemmän. Kuten oikealla näette ohjeen mukaan tehtynä aiheutuu akillesjänteen kohdille pussi. Luulen että, jänteen kohdilta olisi voinut hyvin vielä kaventaa muutaman silmukan pois.
Lopuksi neulotaan nilkka samalla kaventaen vielä jalkapöydän silmukoita.
Lopputuloksena hyvin veikeän näköiset sukat paksunilkkaiselle ihmiselle.
No, eiköhän nämäkin käyttäjänsä löydä! Kannattaa siis kokeilla.
Muutama viikko takaperin Raverlyn etusivulla Community Eye Candy-osiossa esiteltiin ainaoikein neuleita. Osiossa siis esitellään räveltäjien teoksia ympäri maailmaa tietyllä teemalla. Teemoja muunmuassa: Joku tietty väri, Käsinkehrätystä langasta, Raitoja, Tv-ja Leffa-teema, Täytettyjä asioita, jne.
Inspiroiduin niin kovin näistä ZigZag fingerless gloveseista, että pakko oli välipalaksi yhdet vetäistä. Parasta oli myös se, että malli on ilmainen. Olisin voinut inspiroitua vähän aiemmin, sillä näin lokakuun sateessa sormettomat ovat yhtä tyhjän kanssa.
Lankana käytin Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena. Nokkelimmat pokkelimmat huomaavat, että kyseessä on jämää. Malli on hyvin helppo ja tähä saa tosiaan upotettua oikein hyvin jämiä. Telkkaria katsellessa nämä valmistuivat ihan muutamassa jaksossa.
Nyt vaan pohdin kuinka saisin näistä koko lapaset. Sormiluukulla ehkäpä..?
Olen tehnyt uuden aluevaltauksen! Tein Sulolle Spurgut Knittyn ohjeella. Hidden gusset mittens on oikea nimi. Kaikista suurimman koon mukaan tein ja sitten tietenkin vähän mukailin armaani muotoja. Yläkuvassa hanskat sopivissa handuissa, alakuvassa lörsköttää mun käsissä. Lankana Madame Tricote Merino gold (eli Mummo), mikä yllätys.
Nämä hanskat on nähneet vähän maailmaakin. Aloitin nämä ihan kotosuomessa, sitten ne lensivät Dubliniin, matkustivat bussilla Galwayhyn, matkustivat bussilla Limerickiin, matkustivat bussilla takaisin Dubliniin ja vielä takaisin kotiin. Hyvin montaa kierrosta en reissussa näitä kylläkään neulonut.
Harmittava takaisku sattui toisen hanskan kohdalla. Koska ohjettahan ei voi noudattaa vasurin hanskasta tuli ihan vahingossa sellanen kun ohje käskee. En voi käsittää. Tämä taas johti siihen, että oikean handun tumppu on erilainen. Annoin Sulolle hanskojen käyttöohjeen: pitää niitä niin päin että virhe menee kämmenen puolelle. Hölmö ei huomaa eikä viksu sano mitään.
Ohjeesta poikkesin siis sillätavalla että, neuloin tuon joustinmen siirtosilmukan täysin eri tavalla. Ohje käski jotenkin hirveen hankalasti ekaksi lisäämään ja sen jälkeen heti seuraavat kaksi silmukkaa kavennettiin. Ei mitään järkeä. Samalla vaivalla siirtelen vaan silmukkaa palmikonkierrolla. Hmph. Tein varmaan KFBn jotenkin väärin kun tuntuu että siihen kohtaan tulee reikä....
Nyt onkin sitte Räveltämön jononi saanut jatkeeksi hanskoja ja spurguja. Kivaa!
Ostin (yllätys yllätys) Irkuista, tarkemmin sanottuna Limericistä, itselleni farkun sinisen keinonahkatakin. Huivihan siihen pitää olla. Vaikkakaan takilla ei nyt varmaankaan tänävuonna enää kovin montaa käyttökertaa ole. Ens keväänä sitte.
Huivimalliksi valikoituin Color Affection. Tämä taitaa nyt olla kolmas colori jonka teen. Lankana käytin kirpputorilta ostettua random mustaa villalankaa, Pirkanmaan käsityön Ohutta pirkkalankaa sekä Novitan Polkua värissä Munakoiso. Huivista tuli siis kokoonsa nähden hyvin kevyt. Raverlyn mukaan lankaa meni yhteensä vajaa 500m.
Pirkkalangasta pitää sen verran sanoa että päästi melkoisesti väriä. Tämä väri on nyt (tietääkseni) ensikosketus kyseiseen lankaan. Sormet oli ihan smurffit. Toki vyötteessä oli maininta "ei suositella suurille pinnoille", en mä nyt arvannut että ihan noin paljon vuotaisi. Ratkaisin ongelman kylmästi katkaisemalla langan kesken työn, vyyhditin kakun ja liotin. Useampaan kertaan sain vedet vaihtaa. Operaation jälkeen ei neuloessa jäänyt irtoväriä sormiin juuri ollenkaan. Olis ihan heti alkuun pitänyt tajuta liottaa. Noh, ens kerralla sitten. Jännittävää kyllä, en huoma että lanka olisi mitenkään haaleampaa "värin vähennyksen" takia. Hyvä lanka noin niinkun muuten kyllä.
Sitä kai sitten pitää pikkuhiljaa ryhtyä miettimään mitä sitä lahjoiksi kenellekin antaa. Niin ja tietenkin täytyy alkaa suunnittelemaan syntymäpäivä tarjoiluja...Huoh, niin paljon hommaa :D
ps. Parasta nyt: Eilen kävin Skype keskustelua ja sain huomata että keskustelu kumppanillani oli minun tekemät sukat jalassa. hihi!
Jos ihminen ostaa Irlannista maailman hienoimmat lantsarit, täytyy hänen neuloa saapassukat. Ihan tavalliset. Mielellään jämistä ettei sitte harmita kun kuluvat puhki.
Jämiähän täältä löytyy, tuumin. Todellisuus oli jotain muuta. Lankoja ja jämiä on paljon joo, muttakun ei sellasta villasukkaan sopivaa. Tai löytyi niitäkin mutta ei niin paljon kun ajattelin. Ihan hyvä, eikö?
Lankana tosiaan pingispallon kokoisia nöttöjä Seiskaveikkaa, Jussia ja Villeä (ei sentään Ollia, HEH-HEH, tietäjät tietää). Ihan vaan varpaasta varteen tiimalasikantapäällä. Helppoa ja nopeeta. Mokasin tosin ton toisen päättelyn, no kyllä se jalkaan menee.
Niin siis, kävimme Sulon kanssa taas Irlannissa pari viikkoa pyörähtämässä. Ekaks Galwayssa ja sitte Dublinissa. Hauskaa oli. Löysin tälläkertaa myös sen lankakaupan. This is Knit. Hinnat halvemmat kun suomessa, yllätys. Kaikki on siellä halvempaa. Kaikki on kaikkialla halvempaa.
Jos tiivistäisin reissun muutamaan kuvaan, kuvat olisivat nämä:
Galwayn haisulihotelli. Älkää menkö Glenoaksiin, se on halpa joo mut mut. Itse kaupunki on tosi kiva, viikko on kuitenkin liikaa.
Cliffs of Moher. Mahtava paikka. Korkeimmillaan 300m suoraa pudotusta. Pikkubussimatka oli suoraan sanottuna oksettava. Vuoren reunaa ei tietenkään voi ajaa suoraan ylöspäin, tei kiemurteli kuin mikäkin käärme ja nopeus kuskilla pelottava. No, lohdutin itseäni ajatuksella ettei kuski aja reittiä ekaa kertaa.
Pikkusen korkeus puistatti. Kallion värit oli niin mahtavat. Teen joskus Moher-värityksellä jonkun neulotun asian.
Molly Malone. Jotenkin herkistyin patsaan luona. Mollyn tarina vaan on jotenkin haikea ja kaihoisa. Nytkin nousee karvat pystyyn.
Yllättäen Dublinin linnan kupeesta löytyi tällaisia taloja (virastoja? toimistoja? nykyään linnassa toimii hallitus). Ihania!
Hmm, mun piti kirjoittaa tätä, mutta ajauduinkin katselemaan kuvia viimevuoden reissulta. Oi, oi! Kohta päästään Irlantiiiiiiin! Jeij.
Matkaan olen valmistautunut muunmuassa:
- Kuuntelemalla Dublinerssia.
- Kuuntelemalla Irlantilaisia pubibiisejä.
- Tutustumalla Galwayn nähtävyyksiin kotoa käsin.
- Tilaamalla airport taxin maanantai aamu(yö)lle.
- Pesemällä pyykkiä.
- Kartoittamalla paikalliset lankakaupat. (Ei, en kysele vasepookin villasukkapalstalla vinkkauksia)
Niin, olihan mulla tänne muutakin. Sukat! Yllättäen.
Päivänä eräänä matkasimme Sulon ja hänen Veljensä kera Hyvinkäälle. Kaikkihan sen tietää, ettei junassa matkata tyhjin käsin. Matkalla veljesten kanssa tulikin sitten yllättäen puhetta neulomisesta ja villasukista.
Ohimennen kysäisin Veljeltä onko hänellä tarvetta villasukille ja että onko hän ylipäätään villasukkamiehiä. Ei kuulemma oikein osaa käyttää KOSKA SUKAT KUTITTAA. Voi voi voi voi. Tässä taas yksi huonon langan Sukka-Uhri, tuumin. Suloseni liittyi keskusteluun hieman ääntään korottaen: "Ei Mimmin tekemät sukat kutita! Se johtuu siitä langasta. Mimmi teki mulle yhet nilkkasukat jostain langasta ja ne ei kutita ollenkaan!" Ylpeän hämmästyneenä komppasin Suloani ja sanoin tekeväni Veljelle sellaset jalanlämmittimet että oksat pois!
Näitä sukkia väänsin matkan aikana. Nämä sukat eivät mene Veljelle. Ennen Hyvinkäälle lähtöä kävi kotona mielessä, että viemisiä vois olla. Harmi vaan ettei mun "lahjaksi jollekin" kasassa ollut yksiäkään miehekkäitä sukkia. Siksi matkaevääksi Mummolankaa ja malli nimeltä Honka. Koko on olevinaan jotain 40-41. Langan kulutuksesta päättelin kuitenkin että nää ei ihan taida olla sitä tavoiteltua kokoa. No, lahjalaatikossa on kuitenkin hyvä olla tällaiset unisex sukat.
Hyvinkään reissun jälkeen kysyin Armaaltani kuka heille teki pienenä villasukkia. -Mutsi osti ne jostain torilta tosi halvalla.
Niinpä.
Olipa kerran Mimmi, joka oli töissä eräässä Tavaratalossa. Tavaratalossa Mimmin vastuulla oli Novitan langat. Ennen Mimmiä lankaosastoa ei ollut hoitanut oikeastaan kukaan. Tai oli sitä Kukaan hoitanut, Kukaan oli lähtenyt talosta uusille urille jo jonkin aikaa sitten. Lankaosasto oli ennen Mimmiä ollut oikeastaan yhteishuollossa ja siltä osasto näyttinkin. Mimmi otti härkää sarvista ja vimmatulla tahdonvoimalla raivasi, hinnoitteli, visusilmäili, alensi hintoja poistuvista langoista ja järjesteli osaston kuntoon. Itseasiassa tämä raivokas järjestely piti tehdä pariinkin otteeseen koska kaikilla ei ole silmää. Eräiltä puuttui näköjään silmät kokonaan päästä. Nyt syksyn langat ovat jo useamman viikon pysyneet järjestyksessä.
Nyt onkin Mimmillä ja hänen kolleegoillaan urakka edessä. Novitalta tilattiin "otan tuon ja tuon ja tuon"-meiningillä vähän lankaa, jotta osasto saataisiin näyttämään entistä paremmalta. Kerä sitä, kerä tätä, sukkiin sopivaa, pipoihin sopivaa, vähän uutuuksia. Ennen kaikkea väriä piti saada. Lankoja odoteltiin malttamattomana muutaman päivän. Kolmantena päivänä laatikollinen lankaa ilmestyi postilaatikolle ja kolleegat avasivat lootan innokkaina. -Oij! Tää on paljon hienompi kun tuossa kuvassa! -Tää on ihan karsee! Hyij, mitä tästä pitäs tehdä?! -Mä haluan tehdä tästä jotain! Mitä mä tekisin? -Tee jotain. Yllätä itsesi. Tee mitä tahdot. Ei sillä oo nii väliä, luulen että tässä tapauksessa enempi ja erilaisempi parempi. -Jos teen sukat niin minkä pituset varret?
Päivän päätteeksi langat oli jaettu ja jokaisen osallistujan määränpää selvänä.
Minä itse valitsin ensimmäisiksi langoikseni Nallen uuden roosa-vihreän sekä veikan seepralangan.
Kysymys kuuluukin: Kuinka monta sukkaa voi tehdä yhdestä kerästä? Aika monta, voin kertoa.
Hyviä puolia:
- ei tarvi tehdä kahta samanlaista sukkaa.
- ei määräaikaa.
- en ole sijoittanut lainkaan omaa rahaa tähän.
- bussitekemistä.
- Nallessa on kivat värit.
Huonoja puolia:
- lanka pölisee ja näyttää siltä että näitä sukkia on pidetty käytössä jo jonkin aikaa.
- mistä ihminen löytää niin monta erilaista mallia. Mallit tietenkin universaaleja, Novitaa tai omasta päästä. Universaalilla tarkoitan siis jotain Ei-tunnistettavaa. Esim Skew tai Hovineito. - pystyn nyt samaistumaan ihmisiin jotka feissarin neulomispalstoilla huutelee ohjeita sen-ja-sen-kokoiselle käyttäjälle.
Päädyin itse tekemään siis ihan perus sukan. Varpaasta varteen, tiimalasikantapää. Toinen on jostain ikivanhasta Suuri käsityö-lehdestä. Hieman soveltaen koska "Miks ihmeessä tässä tehdään näin?! Paljon parempi tulee jos teen vaan näin ja näin".
Valitettavasti vielä kahden sukan jälkeen Nallea on jäljellä vielä kolmansiin ja ehkä neljänsiinkin. *Huokaus*
Tässävaiheessa päätin käydä laatikolla hakemassa raitalangan.
Kelta-vihreä on vähän vanhempaa tuotantoa. Toimii mun mielestä tosi hyvin. Melkeen jopa ihan pikkusen harmittaa etten voi pitää ite.
Raidoitin 2+2, varpaasta varteen, tiimalasilla.
Seeprasta tein sitten ihan vyötteen ohjeen mukaisella silmukkaluvulla pienimmän koon mukaisen sukan. Koska perus sukka on tympeä yritin vääntää jotain palmikkoa tuohon. Ei olis kannattanut sillä
a) Se ei näy
b) se ei näytä miltään jos ei kinttu ole sukan sisällä.
Lankanahan tuo veikka on siitä kiva että sukat tulee nopeasti. Ihan vaan pari jaksoa Torchwoodia riittää.
Nyt otan vähän pesäeroa näistä sukista ja neulon jotain ihanaa jollain ihanalla langalla ihan itelle.
Kävimmepä muutama viikko sitten erään ex-gootin kanssa lounaalla. Lounaspaikka oli lähellä Hakaniemen hallia ja kas vaan, hallia lähellä on myös eräs lankakauppa. Lounaan jälkeen suuntasimme jätskille ja "ihan nopeesti tohon Vihreään Vyyhtiin". Kas vain, sukkalangat tarjouksessa.
Yllätykseskeni ystävättäreni ei ihastunutkaan siihen musta-pinkkiin lankaan, vaan tähän vihreään. - Vähänkö ihanat värit! - Mä voin tehdä sulle siit sukat jos haluut. -Joo!
Matkalla jätskikiskalle suunnittelin että tästä langasta on varmaan hauskempi tehdä muodolla leikittelevä pari. Skewit taas kävi mielessä, mutta muistin, että skewit hänellä jo onkin. (Kyllä mä vielä jonain päivänä pääsen niitä Skewejä tekemään!)
Malliksi valitsin Partying it UP and getting it DOWN sukat. Toinen sukka tehdään alhaalta ylös ja toinen ylhäältä alas. Itse pidin enemmän partying it UPista.
Lankana tässä OnLine Supersocke Neon-two. Koko on reilu 40, jolloin lankaa meni n.60 grammaa. Koska ihminen ei voi lähteä yhden lankakerän kanssa pois kaupasta, ostin sitten itselleni sen musta-pinkin kerän.
Nyt alkaakin sitten armoton mietintä, matkaan on 12 päivää, enkä ole vieläkään päättänyt mitä otan matkaneuleeksi! Ääks.
Kaivelinpas päivänä eräänä taas vähän stäshiä. Tiesin kyllä näiden Dropsin Cotton Lightien olemassaolon, ei siinä mielessä ollut ylläri. Ostin nämä joskus vuosi sitten jostain Dropsin puuvillakampanjasta. Angsti näitä lankoja kohtaan oli silti valtava. Raverlystä lueskelin kuinka kamalan halkeilevaa tämä lanka on ja kaikilla on ollu hirveen huonoja kokemuksia. Päätin että perkele, minä neulon nämä pois. Mitään kovin palmikkoista mallia ei kannata valita, tuumin.
Malliksi valikoitui Isabell Kraemerin On the beach. Simppeli ylhäältä alas paita. Oikein hyvä. Klikkasinkin suunnittelijan lemppareihin. Olenhan aiemmin tehnyt saman suunnitelijattaren Driftwoodin.
Lanka ei kyllä minun mielestäni halkeillut ihan hirveesti. Oli ehkä henkisesti valmistautunut niin hyvin. Tai voihan se olla niin että suutuspäissään ihminen kirjoittaa nimimerkin takaa hieman kärkevän arvion.
Lankaa tähän mainioon paitaan meni yhteensä 8,5 kerää. Neljä harmaata ja neljä ja puoli turkoosia. Harmaan kanssa piti vähän jänskäillä. Riitti kuitenkin. Ihan pieni nöttö jäi yli. Olin henkisesti valmistautunut tekemään viimeisen harmaan raidan punaisella. Arvelin että eriväristä raitaa ei kuitenkaan kannattais laittaa tuohon ruumiini kaikista leveimpään kohtaan. Jos olisin ollu oikeen fiksu, olisin tehnyt hihoihin yhdet punaiset raidat niin ei olis tarvinnu sydän kurkussa nipsutella.
Paita muuten vois olla aika lystikäs erivärisillä raidoilla. Ei millään hurlum-hei väreillä, vaan hyvin visusilmäillyillä sävyillä. Hmm, laitetaan harkintaan!
ps. 15 Päivää ja Toivomma ettei tulivuori tussahda.
